Kolme viimeisintä viipaletta kulttuurista -epähaaste

Hei, se on haasteloiden aika jälleen, eikä minkä tahansa haasteen, vaan ihanan Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogin soljuvasti sanailevan Irenen ihan oma:


Säännöt ovat sellaiset, että sääntöjä ei ole. Ketään ei tarvitse haastaa tai sitten voit haastaa vaikka sata. Tee niin kuin haluat. Voit höpötellä kulttuurista noin yleensä. Minkälaisia elokuvia katselet, mitkä tv-sarjat ovat mieleesi, käytkö teatterissa/konserteissa/baletissa/ taidenäyttelyissä/you name it. Minkälaista musiikkia kuuntelet, ja tietenkin, aina voi puhua kirjoista.

Haaste sattui oikein mukavaan saumaan, keskelle keskikesän kuumuutta, paahteisia päiviä, aistillisia öitä, jolloin lukutahti, ainakin omani, hiukan hiipuu ja uskokaa tai älkää, blogattavien teosten pinoakin olen saanut purettua.

Minun kulttuuriviipaleeni voisi näyttää, Ireneä matkien, tältä


KOLME VIIMEISINTÄ KATSOMAANI TV-SARJAA:

Elokuvia tulee nykyään katseltua törkeän vähän, olen ennemmän sarja-ihminen sen mitä ylipäätään ruutua tuijotan. Seuraavat sarjat ovat aivan mahtavia, joista


The Walking Dead

season 7 jatkuu syksyllä. Zombeja, tiukkoja juonenkäänteitä, mielenkiintoisia henkilöhahmoja, dystopiadraamaa, lisää zombeja... Toisille teistä WD on tuttu sarjakuvista, ja onpa tarinasta kirjasarjakin laadittu, mutta minulle ainoa oikea tapa sarjaa seurata on tv. Syksyä odotellaan jännittyneissä tunnelmissa, kuudes kausi kun päättyi huikaisevan karmivaan kohtaukseen.


True Detective (kausi 1.)

Dekkarihirmuille TD on varsinainen herkkupala; siinä kun, nimensä mukaisesti on etsiviä ja selvitellään pelottavaa, ratkaisemattomaksi jäänyttä tapausta. Kakkoskaudessa koko konsepti on eri, enkä jaksanut katsoa sitä paria osaa pidemmälle. Mutta tämä ykkönen! En ole ikinä nähnyt toista yhtä koskettavaa ja puhuttelevaa sarjaa, jossa alati kehittyvät päähenkilöt tulevat uniin asti. Matthew McConaughey...

Stranger Things

Netflix muisti minua sähköpostilla mainostaen uutta sarjaa sellaisena, joka voisi olla juuri minulle mieleinen. Juoni vaikutti periaatteessa kiinnostavalta, ja sarjassa näyttelevä Winona Ryder on yksi ikisuosikeistani, joten päätin antaa tälle mahdollisuuden. Sillä seurauksella, että koko ykköskausi oli katsottava muutamassa illassa. Winona todella loistaa hysteerisenä äitinä, jonka poika on kadonnut toiselle puolelle... Tämäkin sarja tunkeutui suoraan iholle. En osannut odottaa mitään näin tärisyttävän omaperäistä. Kasaritunnelmatkin aivan kohdillaan. Ja koska sarja on uusi, suositellaan sitä nyt tässä samalla!


KOLME VIIMEISINTÄ KUUNTELEMAANI BÄNDIÄ:

Kauhia kun tunnen itseni epäkulttuuriseksi muutoin kuin kirjojen osalta... Kuuntelen nykyään ennemmin hiljaisuutta, kuin biisejä, kokonaisista albumeista puhumattakaan. Kaivellaan siis esiin vanhoja suosikkeja.

Apulanta

Olen fanittanut bändiä heidän alkuajoiltaan saakka. AL:lla on jo ikää, kuten minullakin. Yhdessä olemme eläneet teini-iän kapinoista keski-iän aina vain rokkaaviin päiviin. Bändi ei ole missään vaiheessa menettänyt kykyään luoda kiihkeän tarttuvia kertosäkeitä, ja Tonin sanoituksista löytyy salattua viisautta. Apulannasta ilmestyy muuten syksyllä Teit meistä kauniin -niminen elokuva, jota en todellakaan aio missata!

In Flames

edustaa minulle raskaampaa osastoa, vaikka tosimetallistit yhtyeen lightiksi kategorioivatkin. Uusin albumi, Ciren Charms, on itselleni mieluisin. Laulajan ääni, kauniit melodiat, raskaat kitarat... Rakastan tätä bändiä!


30 Seconds To Mars

Jared Leton bändi soittaa jonkinlaista emorokkia. Passaa tällaiselle emotyypille.



KOLME KIRJAA, JOITA ENITEN ODOTAN SYKSYLTÄ:


Emma Cline, Tytöt (Otava) - Juoni vaikuttaa aivan huikealta, ehkä tämä on rankempi versio Silvia Avallonen Teräksestä?

Hanna-Riikka Kuisma, Viides vuodenaika (Like) - Koska kaikki aiemmat Kuismat ovat lumonneet.

Steinar Bragi, Sumu (Like) - Pelottavan kiehtovalta vaikuttava kansainvälinen läpimurtoromaani islantilaiselta kirjailijalta.


Nyt jätän teidät pohtimaan omia kulttuurillisia taipumuksianne, ottakaa tai jättäkää! ;)

Rakkaudella,
Annika