Kalle Lähde; Happotesti

Otava 2015, 269s.

Pääsen ulko-ovesta jalkakäytävälle ja yritän pysyä kurssissa. Jalkakäytävä ei riitä ja vasen jalka hakeutuu kadun puolelle, oikea käsi nousee Hitler-tervehdykseen tasapainottamaan pudotusta kivetykseltä. Ohikulkijoiden silmissä olen juopunut natsi.


Kalle Lähteen Happotesti paukahti lukulistalleni kuin varkain. Tai ihan kohteliaastihan se kolahti, postiluukusta eteiseen kuten herrasmies ainakin. Pisteenä iin päälle luin HS:n julkaiseman, rohkean jutun kirjailijasta (Paeta vai kuolla?), ja siinä samassa syöksyin teoksen viinanhuurteisille sivuille. Päädyin päähenkilön rinnalla himoitsemaan alkoa, tuota koukuttavaa jumalten juomaa jonka rinnalla arki töineen ja parisuhteineen joutaa suloiseen unholaan. Päädyin nousuhumalan taivaalliseen olotilaan, hermoilemaan riittääkö raha/viina huomiseen, pelkäämään pilkkua, oksentamaan painajaismaissa krapuloissa, laulamaan karaokea, pettämään itseni miljoonasti, paskomaan housuihini.


Näen vaimon jo kaukaa. Seison selkä kuppilan seinää vasten. Nyt olisi oltava reipas ja tavoiteltava iloisuutta. Pitäisi näyttää siltä, ettei ero hetkauta ja pärjään hyvin yksin. Samalla ymmärrän olleeni vasta kolme tuntia reissussa ja joutuneeni jo soittamaan vaimon ensiapuun. Kakkakin on jo ehtinyt tulla housuun. Olen säälittävä. Onneksi olutta on kokonainen laatikollinen.


Koska miten tavallinen arki voisi riittää, kun toisella puolen viekottelee ihana humaltuminen? Unohdustakin sitä paitsi kaivataan, ehkä enemmän kuin mitään muuta. Myös syyllisyys kolkuttelee tajunnan rajamailla. Muistuttelee lupauksesta vaimolle, että nyt katkeaa putki. Muistuttelee tulevasta krapulasta musertavine mörköineen.

Vaikka raittiin alkoholistin, Kalle Lähteen tuore esikoisromaani on alkuun hilpeän hauska, ja kirvoittaa matkan varrellakin monet naurahdukset, alkaa junnaavana toistuva kaavio pidemmän päälle puistattaa. Takateksti lupaakin tarinan naurattavan - mutta ei pitkään.

Happotesti on rehellisen raadollinen kertomus siitä, mitä on alkoholismi. Millaista on elää alkoholistina. Ja toivon pilkkeenä kirjailijan oma elämä - hän selvisi alkoholismistaan. Se on mahdollista. Jokaiselle.

Kiitos rohkeudestasi. Kalle Lähde!


Mitä sitä muutenkaan tulevaa murehtimaan. Viisitoista minuuttia on minulle sopiva tulevaisuus.


***

Romaanista on ehtinyt blogata jo moni. Tässä muutama linkki etiäpäin: Kirsin kirjanurkka, Suomi lukee,  Pihin naisen elämää.