Stephen King; Painajainen

'Salem's Lot 1975, suom. Heikki Karjalainen ja Tammi 1990, 475s.

He tulivat talon luo. Me uskovat olemme kyllä aika joukko, Susan mietti. Kirjojen puoliksi höperryttämä vanha opettaja, lapsuutensa painajaisten vainoama kirjailija, pieni poika jonka vampyyrimytologian jatko-opinnot koostuvat elokuvista ja kauhulehdistä. Ja minä? Uskonko minä todella? Tarttuvatko vainoharhat?


Kyllä tarttuvat, kun kyseessä on Stephen King. Uskon vakaasti tämän kirjailijan osaavan luoda kauhua jopa lähikaupassa käymisestä, unohdetuista pikkukaupungeista puhumattakaan, jotka taitavat olla kirjailijan tavaramerkkiä.

Jälleen pelko astuu uskottavasti kyläpahaseen, jossa elo on jatkunut vuosia hitaalla moottorilla. Vanhat patut juoruilevat piereksien, nuoriso pakenee paikalta heti kun ikä riittää, ja pääkatua asuttavat vuodesta toiseen samat myymälät. Mutta tätä kaikkea silmäilee uinuva kauhujen talo, pitkään hylättynä lojunut rötiskö. Vaanien. Odottaen tilaisuuttaan...

Ja nyt se tilaisuus on lipunut huomaamatta kaupunkiin. Samoihin aikoihin vanhoihin, tuttuihin maisemiin palaa kirjailija Ben Mears. Benin aikomus on kohdata painajaistensa talo, lapsuutensa pelot siinä missä myös kirjoittaa uusi bestseller.

Hetimiten mies tutustuu paikalliseen kaunottareen Susaniin, ja pari kokee äkkirakastumisen. Mutta kun mies kysäisee paikalliselta kiinteistövälittäjältä mahdollisuuttaan vuokrata hylätty Mastenin talo, hän kuuleekin paikan olevan myyty.


Kukkulatalo, joka ei ollut järjissään, seisoi yksin kukkuloidensa juurella ja piti pimeyttä sisällään. Se oli ollut pystyssä kahdeksankymmentä vuotta ja saattaisi olla pystyssä vielä kahdeksankymmentä lisää. Talon sisällä seinät olivat yhä pystyssä, tiilet oli ladottu tasaisesti, lattiat olivat tukevat ja ovet järkevästi suljettu. Hiljaisuus levittäytyi tasaisesti kukkulatalon puuta ja kiveä vasten, ja se mikä talossa käveli, käveli yksin.

Shirley Jackson
Kukkulatalon kummitus


Unohdettu, täysin nykyjärjellä ajateltuna uskomaton pahuus on muuttanut kaupunkiin. Sen aika on nyt. Eikä se epäröi.

En kyllästy kehumaan Kingin taitoa tuoda pelko tavallisten ihmisten tavalliseen arkeen. Hiipivä uhan tunne on miltei pelottavimmillaan silloin, kun vielä ei ole tapahtunut mitään. Ja sitten kun tapahtumat polkaistaan varsinaisesti käyntiin, sitten kun ei tarvitse enää arvailla vaan veri kirjaimellisesti roiskuu silmille, kiitos taustatyön, juoni vaikuttaa hirvittävän uskottavalta.

Aloitin joululomalla erästä jännäriä, joka jäi valitettavasti kesken alkumetreillä. Meinasin jo panikoitua että mitä tässä nyt sitten luetaan, mutta onneksi miehelläni on varsin kattava kingikokoelma. Hänen suosituksestaan antauduin Painajaisen vietäväksi, ja sehän kannatti. Kannattihan se.

Kirjailijan juuri uudelleenjulkaistu Se odottelee jo yöpöydällä...


Yksin. Niin, se on avainsana, kauhein sana mitä on olemassa. Murha ei ole sen veroinen, ja helvetti on vain köyhä synomiini...


***

Romaanista on blogannut ainakin Alatheia, Emilie ja Raija.