Blake Crouch; Wayward Pines - Viimeinen kaupunki

The Last Town 2014, suom. Ilkka Rekiaro ja Tammi 2016, 324s.

Me olemme lajimme viimeiset, siirtokunta 2000-luvun alusta. Asumme muinaisen Idahon vuorilla kaupungissa nimeltä Wayward Pines. Koordinaattimme ovat 44 astetta 13 minuuttia 0 sekuntia pohjoista leveyttä ja 114 astetta 56 minuuttia 16 sekuntia läntistä leveyttä. Onko siellä ketään?

Erittäin onnellista ja kirjaisaa tätä vuotta, ystävät! Miten hienoa onkaan aloittaa vuosi 2016 kirja-arviolla, kun kyseessä on teos, joka ei sijoitu jonnekin keskitason/kohtalaisen harmaaseen välimaastoon. 

Ei sinne päinkään, sillä nyt on kyseessä Wayward Pines -trilogian viimeinen osa, Viimeinen kaupunki, viimeinen taistelu sekä kaupungin, että ihmisyyden puolesta. Viime vuonna ilmestynyt Salaisuus jätti järkyttävän nälän sarjaa kohtaan. Nälän saada tietää, kuinka näille ihmispoloille lopulta käy, kuinka itse kaupungille, koska nyt maan valtaväestö, ufomaiset hirviöt nimeltään abret rynnivät sisään kaupunkia suojaavasta portista...

TERVETULOA WAYWARD PINESIIN

MISSÄ PARATIISI ON KOTI

Ei ole enää, Ethan ajatteli.

Nyt paetaan vailla hengähdystaukoja, nyt toiminta virtaa sivu sivulta suoraan suoniin. Viimeistä kaupunkia lukee ahmimalla, eikä muista edes hymyillä sen tosiasian edessä, kuinka kovasti sitä pelkää fiktiivisten henkilöiden puolesta. Aikuinen ihminen! Puhumattakaan kaupunkilaisten tulevaisuuden edestä, kun valmiina tarjoiltu pöytä pistääkin lapun luukulle. Lopullisesti.

Blake Crouchin vauhdikkaan dystopiasarjan viimeinen osa koostuu lyhyistä luvuista, joissa erityisesti vähän syrjemmälle jäänyt sankari Ethanin vaimo Theresa, saa lihaa paperisen ruumiinsa ylle. Pääseepä mukaan ujuttautumaan myös ripaus romantiikkaa.

Mutta vaikka teos kokonaisuudessaan täytti mennen tullen korkeat ennakko-odotukset, sai huikaiseva loppuhuipennus tältä lukijalta ihon kananlihalle. Parempaa tapaa lopettaa tarina on mahdotonta keksiä.

Oi että! Olen ihan täpinöissäni tulevasta kirjavuodesta, joka vaikuttaa katalogien uutuusluetteloiden perusteella varsin lupaavalta.

Seuraavaksi... kauhua.

***

Romaanista on jo ehtinyt blogata ystäväni Krista.