tiistaina, elokuuta 23, 2016

Ina Westman; Syliin


Kosmos 2016, 208s.

Helvetin ruuhkavuodet, hän ajattelee. Katastrofivuodet nämä ovat, katastrofi.


Luin runsaasti tämän kaltaista äitikirjallisuutta poikieni ollessa pieniä. Tai pieniähän he ovat vielä, mutta eivät aivan pienen pieniä, koska osaavat jo itse nälän yllättäessä tehdä voileipänsä. Ina Westmanin esikoisteosta vastaavaan episodiromaaniin en ole kuitenkaan aiemmin törmännyt.

Syliin on niin kovin kaunis, totuudellinen, raateleva, että se palauttaa liiankin elävästi mieleen hapantuneen maidon tuoksuiset puklurätit, lähes psykoottisen väsymyksen, hädän, kauhun vastuusta. Mitä ihmettä tuli tehtyä? Miten tuollainen pieni rääpäle on voitu uskoa tällaisten amatöörien käsiin?

Ja se muistuttaa tietenkin rakkaudesta, puhtaasta ja rajusta.


Rakkaus on päättymätöntä. silloinkin kun hän luulee, että nyt se loppuu, nyt hän ei enää jaksa ei halua, vielä senkin jälkeen hän lähtee tikittämään heti kun joku vain itkee, aivastaa, oksentaa tai kaatuu riittävästi. Sekunnin murto-osassa hän täyttyy huolesta ja rakkaudesta, raivokkaasta toimintatarmosta eikä hän voi itselleen mitään: hänet on tuomittu rakastamaan ja täyttämään näiden ihmisten pyynnöt tästä ikuisuuteen, loppumattomiin kunnes hän kuolee.


Vaikka Westmanin kirja etenee pätkittäin, näkökulmista tai ajankulusta piittaamatta, löytyy sen ydin osasto neljästäkymmenestäkahdesta, jossa erilaisista raskauteen liittyvistä ongelmista kärsivät odottajat viettävät pitkiäkin aikoja. Kuten tarinamme Iida. Vauvat meinaavat  syntyä liian aikaisin, joka ikisessä raskaudessa. Osa naisista palaa näyttämään pikkuruista kääröään onnellisina voitetusta uhkasta. Osa naisista katoaa hiljaisuuteen, ehkä kotiin, ehkä synnyttämään elävä vauva. Tai kuollut.


Sofian varjo on mun sylissä koko ajan. Tunnen sen tiheän hengityksen ja sen pienen sydämen lyönnit. Mutta mun syli on aina ihan tyhjä. Siinä ei ole ketään enkä tiedä miten ja milloin se tapahtu ja minne mun vauva on viety.


Syliin on teos monenlaisista äideistä ja perheistä, yhdistävänä tekijänä se tosiasia, että kaikki ei välttämättä mene oppikirjojen mukaisesti. Äitiydessä, elämässä ylipäätään. Ja ennemmin kuin huomaammekaan, lapset ovat kasvaneet isoiksi, ruuhkavuodet ovat ohitse. Sitä kultaa kalliimpaa omaa aikaa, josta pikkulapsivuosina oli valmis maksamaan mitä tahansa, onkin yllin kyllin.

Aivan loistavan kipeää kerronta, Ina Westman! Minä kiitän yhdestä kesän puhuttelevimmasta lukuelämyksestä.


Kunnes kuolema meidät erottaa, hän ajattelee, sellaista on hänen rakkautensa, voittamatonta, usein uuvuttavaa, aina ehdotonta.


***

Linkkejä muihin arvosteluihin löydät täältä.

8 kommenttia:

  1. Annika, tämä on varmaan täysomakoettua Inalla ja monella muulla, minä mukaan lukien. Kaikki vauvansaannit eivät ole sitä hellanlettasosastoa, vaan omien hormimyrskyjen vuoristorataan voi tulla paljon muutakin, kuten itsellä kävi esikoiseni kanssa.

    Kirjalla on kaiken lisäksi tosi hyvä nimikin!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, aamenet sanoillesi. Äitiys ja kaikki siihen liittyvä ovat niin huikaisevan suuria elämyksiä, ettei niihin voi mitenkään etukäteen varautua. Minäkin ihastuin nimeen siinä missä tekstiinkin :)

      <3

      Poista
  2. Tämä vaikuttaa niin kovin kiinnostavalta ja hieman pelottavaltakin kirjalta. Lukutoukka/ Krista on juuri lähettänyt minulle omansa luettavaksi. Odotan sitä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, kirja on kaikkea tuota, mutta älä pelkää. Minä pystyin tähän, joten pystyt sinäkin :) Nauti!

      Poista
  3. Nyt olen törmännyt jo niin monessa blogissa ylistäviin arvioihin tästä kirjasta, että joudun kyllä laittamaan lukulistalle, vaikka pelkään kirjan menevän liiaksi ihon alle. Se kirjan "markkinointilause" nukkuvista ja nukkumattomista lapsista kun osuu meidän kuopuksen kohdalla varsinkin liian lähelle.

    VastaaPoista
  4. Tiedän tunteen... Mutta rohkaisen tähän silti tarttumaan! Kirjassa käsitellään rankkoja aiheita, kuitenkaan ei jätä ahdistavaa oloa.

    VastaaPoista
  5. Kuten sanot, rankkaa asiaa mutta ei ahdistava kirja. Pidin myös paljon, Ina on taitava kirjoittaja. Inahdus-blogikin on muuten palannut tauolta, jos kirjailijan jutut kirjoista ym. kiinnostavat.

    VastaaPoista
  6. Hups, huomasin vasta kommenttisi, taidan olla uusien silmälasien tarpeessa ;) tämä yllätti kyllä positiivisesti! Kiitos vinkistä, kirjailijan blogi menee seurattavien listalle.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥