lauantaina, elokuuta 06, 2016

Stephen King; Mersumies


Mr. Mercedes 2014, suom. Ilkka Rekiaro ja Tammi, 463s.

"Eli kyse on lukitun auton arvoituksesta eikä lukitun huoneen arvoituksesta. Hyvät hyssykät, tää onkin vissiin neljän piipun probleemi!"


Stephen Kingin, kirjallisuuden Alice Cooperin esittely tuskin lienee tarpeen. Mutta haluan kertoa teille hänen juuri julkaistusta romaanista, Mersumiehestä. Nimi kirvoitti kavereiden kesken naurun tyrskähdykset, mutta kun King laskee kaasun pohjaan, hymy hyytyy. Hän tekee sen taituroiden ja tyylillä, huumorillakin. Tämä on, kuten kansissa luvataan, ehtaa dekkarikamaa ilman mitään yliluonnollisuuksia. Tämä on menoa.


Hodges empii ja sitten tekstaa: TÄMÄ MIES TEKI SEN.

Empii taas. Sotkee sanan MIES ja kirjoittaa tilalle tikkukirjaimin

PASKIAINEN.


Tarina alkaa sementinharmaana nousevan auringon usvaisessa valossa. Suuri joukko työttömiä jonottaa kaupungin lupaamia työpaikkoja, vaikka kello ei ole vielä mitään. Ja sitten, keskeltä sumua ilmestyy mersu. Mersu, joka ei aio väistää, vaan ajaa armotta ihmisten päälle tehden niin paljon tuhoa, kuin ehtii. Hetkessä kaikki on ohi. Jäljelle jää vain jäätävä paniikki, verta ja ruumiita.

Mutta paikalta paennut murhaaja ei ole saanut kyllikseen. Hän ottaa yhteyttä perinteisen kirjeen muodossa varsin perinteiseltä vaikuttavaan expoliisin, Bill Hodgesiin. Mies on eläkkeelle jäätyään viettänyt päivänsä tuhoten aivojaan iltapäiväohjelmilla, välillä pöydällä odottavaa asetta hipelöiden. Josko päättäisi turhaksi käyneen elämänsä.

Mutta.

Hän ei tiedä jonkun katselleen. Katselevan yhä. Murhaaja tahtoo saada Hodgesin täyden huomion ja pyytää miestä chattamaan kanssaan. Yhtäkkiä Hodges on taas täynnä elämää. Mersumurhaaja, mersumies on saatava kiinni!


"Tietokoneenne ei ole pelkkä uudenlainen televisio. Unohtakaa sellainen. Aina kun käynnistätte tietokoneen, avaatte ikkunan elämäänne. Sikäli kun joku haluaa kurkistaa sisään."


King lupailee kansitekstissä tiukkoja mutkia ja hullua kyytiä. Ja hän pitää minkä lupaa. Tämän paksun kirjan ahmaisi, sitä aivan sananmukaisesti ahmi, muutamassa illassa. Erittäin viihdyttävä trilogian avaus, joka sopii meillekin, jotka hiukan ujostelemme kuninkaan laajan tuotannon edessä.


***


Romaanista ovat nauttineet ainakin Mummo matkalla ja Hemulin kirjahylly.




8 kommenttia:

  1. En ole lukenut aikoihin Kingiä. Pitäisi varmaan kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Wau, sinähän olit nopea! =D Minä olen aika hitaasti lähtenyt Mersumiehen matkaan (hah hah), en ole edes puolessa välissä vielä. Yleensä King vetää minut maailmaansa tosi helposti, mutta nyt on vähän tökkinyt, että ehkä sittenkin vähän tuo dekkarimaisuus jarruttaa..... I don´t know. Mutta katsellaan. Ihan mielelläni luen, mutten ainakaan vielä ole kokenut sellaista WOW-hetkeä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kirja ottaa aikansa ennen kuin starttaa kunnolla :) Minä nautin hitaistakin mutkista, mutta loppua kohdin meno äityi niin hurjaksi, että aloin tahtomattanikin etsimään jarruja :D Odotan mielipidettäsi, muru!

      Poista
  3. Pitäisi varmaan pitkästä aikaa itsekin lukea Kingiä. Ei ole tullut moneen vuoteen luettua ja olenkin aika pihalla näistä uusimmista :D

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vallan mainio kirja, näin kingiamatöörin silmin, päästä sisälleen jälleen kuninkaan tuotantoon ;)

      Poista
  4. Kiitos esittelystä - menen heti tänään etsimään kirjan käsiini. Vähän actionia elämään - hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, Janika! Tämän parissa viihdyt varmasti ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥