tiistaina, lokakuuta 04, 2016

Catarine Tollström; Kokeilu


Hoi Förlag, 2015, suom. Pirjo Lintuniemi ja HarperCollinsNordic, 383s.

Olen kuin myrsky. Se, joka ujeltaa ympärillämme. Olen yhtä lannistumaton ja pitelen saarta yhtä jumalisesti ja mahtavasti kädessäni. Sateen tauotessa kuulen, miten lehdet kuiskivat minulle. Ne kehoittavat minua avaamaan teidän silmänne.


Nyt kun blogissani tosiaan on menossa, krhöm, omaehtoinen ja täysin epävirallinen jännäriviikko, on hyvä kaivella kirjahyllystä aiheeseen sopivia, vielä bloggamattomia kirjoja. Yksi näistä on ruotsalaisen Catrine Tollströmin teos, Kokeilu. Jo kansi henkii Lostmaista henkeä. Paahteinen, trooppinen saari. Kirjava joukko hyvin erilaisia persoonia. Arvoitus, joka huokuu aina vain klaustrofobisemmaksi käyvää uhkaa.

Kyseessä on tosi-tv-sarjan ympärillä pyörivä ryhmä ihmisiä, joista osa osallistuu julkisuuden himoissaan itse ohjelmaan, osa taas kuuluu tuotantoryhmään. Projektin vetäjä, Åse Nordenskiöld huomaa pian kaikkien yhteyksien mantereelle katkenneen. He ovat oman onnensa nojassa keskellä veristä, vainoharhaista peliä, jossa ihmishenki ei maksa enää mitään.


Hän kohottaa katseensa ja tarkastelee ympäristöä. Auringonpaahtama kalliorinne joka suunnassa. Ei merkkiäkään ihmisistä. Silti paikalta puuttuu rauha. Pahuuden läsnäolo on jättänyt jälkensä ilmaan. Kuumuudessa on vaikea hengittää, eikä linnunlaulu tunnu enää yhtä hyväntuuliselta kuin aiemmin.


Ja mitä sitten? Tollströmillä on käsissään tämä, varsin vetävän kuuloinen juoni, mahtavat puitteet rakentaa tarinasta huikea psykologinen trilleri. Mutta mitä hän tekee? Kärjistävän stereotypisiä henkilöhahmoja, jotka sopisivat paremmin johonkin hömppäromaaniin, kuin jännäriin. Juonenkäänteet pitävät toki otteessaan, kunhan osaa suhtautua kirjaan hiukan aivot-narikkaan -periaatteella. Murinoistani huolimatta luin liki neljäsataa sivua pientä fonttia muutamassa päivässä.

Koukuttava - kyllä. Onnistunut - ei niinkään.


Minä tiedän, että minä elän. Puhtaan fyysisesti minä elän, mutta tunne siitä, että teen niin. ei ole itsestään selvä. Toisinaan tunnen itseni kuolleeksi kaikkien teidän muiden joukossa, jotka olette elossa ja hengitätte vapaasti.


***

Kokeilun ovat lukeneet ainakin Luetut. net ja Mannilainen.


4 kommenttia:

  1. Huh, aika erikoinen tuo kansi. Taitaa sopia kirjalle ihan hyvin :D

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Paitsi etten oikein ymmärrä tuota hehkutusta :D

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen asetelma, vaikka nämä reality-jutut alkavat olla jo vähän kuluneita kirjallisuudessa. Tai sitten se on vain oma harhani, mutta tuntuu että sellaisia kirjoja putkahtelee ulos melko usein nykyään. Hieno kansi kyllä kirjalla: voisin lähteä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lähden mukaan :D Minulle ei ole tullut reality-aiheisia kirjoja kovin montaa vastaan, en ainakaan muista :D Harmi kun kirjailija sössi lahjakkaasti lupaavat asetelmat.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥