torstaina, lokakuuta 06, 2016

Lars Kepler; Vainooja


Stalker 2014, suom. Kari Koski ja Tammi 2015, 617s.

Sana "stalker" tunnetaan jo 1700-luvun alussa. Alun alkaen se tarkoitti kulkuria tai salametsästäjää.
Nykyään starlkkeri on ihminen jolla on voimakas vainoamisen tarve, sairaalloinen pakkomielle varjostaa toista ihmistä.
Lähes kymmenen prosenttia väestöstä on joskus elämässään joutunut jonkinlaisen stalkkauksen kohteeksi.


Nykyisenä some-aikana sana stalkkaus on ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin, vaikkei ilmiö sinällään uusi olekaan. Sen muodot ovat vaihdelleet historian saatossa. Tämän päivän stalkkeri pääsee helpolla, kiitos internetin ja facebookin, josta useimpien meidän tiedot ovat melko helposti löydettävissä. Hyrr. Inhottava, mutta kiinnostava aihe.

Lars Kepler -salanimeä käyttävä ruotsalainen kirjailijapari julkaisee mielestäni aika eritasoisia kirjoja. Heidän esikoisteoksensa, Hypnotisoija, teki dekkaristin sydämeen suuren vaikutuksen. Tulitodistajan koin jollain tapaa puuduttavaksi. Uusinta, Playgroundia en ole sen saaman floppiryöpytyksen takia edes lukenut. Mutta, Vainoojaan. Joka edustaa taas aivan erinomaista Kepleriä!

Sammuta valot ja sulje verhot, vainooja on ikkunasi takana, - näin teoksen takakansi. Ehken olisi edes uskaltanut romaaniin tarttua, ellemme sattuisi asumaan, kaikeksi onneksi, kerrostalon ylimmäisessä kerroksessa. Varmuuden vuoksi noudatin varoitusta, ja suljin makuuhuoneen verhot.


Hän ei olisi nyt täällä, ellei ensimmäisen uhrin käsi olisi ollut kuin maljaksi taivutettuna tämän lantiolla.
Sillä se sai pimeän hehkun kytemään hänen sisällään.
Naisen sirot sormet olisivat voineet olla Lumin.


Ja melkoista kyytiä onkin luvassa, kun itse sankari, suomalaispoliisi Joona Linna "palaa kuolleista". Hänellä on ollut syynsä kadota, syynsä tulla takaisin. Sillä joku lähettää linkkejä Youtubeen; pieniä pätkiä ihan tavallisten naisten elämistä. Seuraavassa hetkessä he ovat kuolleet, kasvot tuntemattomiksi viilleltyinä.

Vanha tuttu hypnotisoija Erik Maria Bark, tekee myös paluun kirjan sivuille, ja nouseekin tällä kertaa yhdeksi päähenkilöistä. Erikin on saatava kuolleen naisen järkytyksestä seonnut aviomies puhumaan, vaikka se palauttaa virheistä hirveimmän miehen mieleen...

Vainooja edustaa genren tiukkakäänteisimpää äärilaitaa hyvin sympaattisella tavalla. Jokainen sivu saa aikaan pelonväristyksiä lipsumatta kuitenkaan machoilun puolelle. Tarinan koukuttavuudesta ja käsinkosketeltavasta uhasta annan täydet pisteet.


- Pieninkin valinta sulkee tuhat ovea ja avaa tuhat uutta.

***

Kirjan ovat lukeneet ainakin Kaisa Reetta T, Mai Laakso ja Ilona.


Dekkariviikkoni jatkuu vielä ainakin parin genreen kuuluvan romaanin muodossa...




12 kommenttia:

  1. Luin eilen ruotsalaisen dekkarin, jota en tiennyt edes ennen olevan, vaikka niitä on aiemmin ilmestynyt kolme kappaletta. Ainoa positiivinen asia on, että muistaakseni sinäkään, eikä Krista ollut lukenut aiempia osia. Tuli joo hyvä mieli.
    Siis Pianonvirittäjä.

    Keplerin kanssa onkin pahempia ongelmia. Tiedän tekijän sujuvasti, mutta en omista yhtään kirjaa. Pitänee ryhdistäytyä. Oletan menettäneeni jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, hienoa, että Pianonvirittäjästä sait selkeästi enemmän kuin minä. Kepleriä voin hyvällä omallatunnolla suositella. Kaikki aikanaan :)

      Poista
  2. Pariskunta Keplerin takana on tehnyt hyvää työtä. Joona Linnasta on tehty jo tv-sarjaa. Pääosassa tietysti suomalainen näyttelijä.
    Miksihän sarja ei ole jatkunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Minä taisin nähdä aikoinani Hypnotisoijasta tehdyn elokuvan, toimi! Uskoisin (toivoisin) pariskunnan tätä sarjaa vielä jatkavan.

      Poista
    2. Muistaisin jostain lukeneeni, että uusi Jonna Linna tulisi keväällä...

      Poista

  3. Stalkkaus kohtaa meillä reilua 10%:a naisista ja puolta vähempää miehistä. Sen harjoittajana on valtaosin joku uhrin tunteva henkilö. Kohteeksi joutuminen on ankean ahdistavaa. Kokemusperäisesti: e niin lainkaan hilpeää... Liki mahdotonta jäljitettävää ja erittäin vaikeasti totaalisesti eliminoitavaa.
    Erik Maria Barkin ja virkateitä oikovan, mutkat suoriksi silottelevan Joona Linnan tomarassa käs'kynkässä taittuivat reilut 600-sivua ratevasti; kuten Mai jo totesi hyvää takuutyötä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, miksi en löydä koskaan googlesta arvioitasi... Yhdyn tuohon täysin, tuo sivumäärä ei tuntunut tässä seurassa missään :)
      Stalkkaus itsessään on puistattava ilmiö, varsinkin kun on syntynyt naiseksi. Minä en uskaltaisi maantasalla asua :/

      Poista
  4. Paras ystäväni kehuu tätä maasta taivaaseen:)

    <3

    VastaaPoista
  5. Tykkään kovasti Joona Linnasta, hän on hyvä päähenkilö. Stalkkaus on tosiasn puistattava ilmiö (voiko puhua ilmiöstä), ja tosiaan tämän kirjan luettuani olin pitkään - ja ehkä olen vieläkin - hieman vainoharhainen... Verhot pitää olla pimeällä ikkunan edessä ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, Joona Linnassa on charmia samaan tyyliin kuin esim Jo Nesbon Harry Holessa (joka on henk.koht. suosikkini ;) ). Vainoharhoja tämä kirja tosiaan lietsoo...

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥