torstaina, lokakuuta 20, 2016

Steinar Bragi; Sumu


Hálendid 2011, suom.Tuomas Kauko ja Like 2016, 287s.

"Miksi tämä kuva on revitty" hän huusi ja päästi lopulta kuvasta irti. Hän antoi kyynelten tulla, nojasi seinää vasten ja huusi lisää. Sitten hän valui alas lattialle eikä välittänyt, vaikka hän sai haavoja lasinsirpaleista. Hän kuuli eukon lähestyvän keittiöstä. Hän ajatteli autiomaata, lasta, taloa, joka oli lukittu ja jota puolustettiin kuin linnoitusta, aitaa padon päällä, rotkon roikkuvaa siltaa - ja sitä, että jokin halusi tulla pimeästä sisään, vastarannalta tälle puolen.


Juuri bloggaamani Risteily jätti odotusten puolesta hiukan syrjään samoihin aikoihin, samalta kustantajalta, ilmestyvän Sumun. Ajattelin, että tämä islantilaisen kirjailijan Steinar Bragin läpimurtoromaani voisi olla hyvä, mutta jollain tapaa hömppä. Mistä näitä epämääräisiä aavistuksia oikein kumpuaa? Olin onnekseni väärässä. Sumu hiipi jonnekin aivojen syövereiden salatuimpiin osiin, häiritsi aivan aidosti. Myönnetään, nukuin tämän jälkeen pari yötä valot päällä.


Hrafn, Vigdís, Egill, Anna. Neljä kohtalaisen hyvin menestynyttä nuorta aikuista road trip -matkalla keskellä islannin väritöntä erämaata. Nousee sumu. Nuoret törmäävät kuin tyhjästä ilmestyneen talon kylkeen. Jeeppi hajoaa, ympärillä ritisee hiekka. Kännykät eivät löydä kenttää, ahdistaa. Mikään muu ei auta, kuin majoittua toistaiseksi talossa asuvan vanhan eukon ja ukon nurkkiin. Mutta millaisia ihmisiä oikein asuu keskellä ei mitään? Tulevatko he toimeen hoitamalla näkymättömiä lehmiä ja lampaita? Miksi ovet lukitaan aina yöksi?


"Kaikki, jotka minä tunnen, ovat ihan sekaisin. Aivan kuin tämä yhteiskunta olisi kone, joka pureskelee ihmiset ja sylkee ne sitten ulos väärinpäin yhteen liimattuna - peräaukko suussa, silmät jalkojenvälissä."


Sekä talosta, että ympärillä vaanivasta erämaasta alkaa paljastua ihmispsyykkelle vieraita asioita. Steinar Bragi viekin lukijansa niin lähelle hulluutta kuin on mahdollista päästä, katoamatta kokonaan sumuun. Psykologinen kauhuteos Marko Hautala -tyyliin yllätti kertakaikkisella viisaudellaan. Sivumäärän niukkuudesta huolimatta Bragi pääsee keskiverto kertomakirjallisuutta huikaisevan paljon syvemmälle. Voilá!

Toivon teokselle huimaa blogisuosiota ja siinä sivussa haluaisin päästä keskustelemaan jonkun kanssa loppuratkaisusta, koska...


Vigdís nauroi ja kysyi, puhuiko Egill itsestään. "Tiedätkö, mikä on sukupuolten välinen ero?" hän jatkoi. "Jos mieheltä putoaa lasi lattialle, hän kiroaa lasin. Jos naiselle käy niin, hän kiroaa itsensä."


8 kommenttia:

  1. Tämänkin kansi on mielestäni creepy. Tämä voisi pituudeltaan olla mulle sopivampaa luettavaa, kuin tuo Risteily. Pitääkin miettiä, tässä on kauhukirjat olleet harkinnassa. Kingiä olen miettinyt, mutten vielä ole päättänyt kirjaa. Tämä voisi olla myös mukava lukea. :)
    Tiia

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti luet ;) Minusta Sumu on huikaisevan paljon Risteilyä enemmän, sekä kirjallisesti, että ajatukseltaan. Loppuratkaisu oli tehdä mut hulluksi!

    VastaaPoista
  3. Sumuhan vaikuttaa tosi lupaavalle, pitääkin etsiä lukupinoon.

    VastaaPoista
  4. Aloitin juuri lukemaan tätä, jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin erikoinen teos, josta mieluusti juttelisin. Jännää todella!

      Poista
  5. Lopetin tämän juuri..huh ja wau ja mitä ihmettä!! Minäkin jutustelisin tästä mielelläni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tunteesi... Laitetaan aiheeseen liittyen vaikka mesevietejä :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥