Pienellä saarella Marstrandin ulkopuolella rakennetaan uutta kokouskeskusta. Vanhoja rakennuksia kunnostetaan, ja 1868 rakennettu majakka palautetaan korjattuna alkuperäiselle paikalleen. Majakanvartijoidenasunnon kellaria remontoidessaan rakennusmiehet kohtaavat järkyttävän näyn: umpeen muuratusta huoneesta löytyy miehen ruumis.Karin Adler Göteborgin rikospoliisista saa jutun tutkittavakseen, ja pian hän saa selville, että ihmeen hyvin säilynyt ruumis on ollut piilossa nelisenkymmentä vuotta. Sitten edessä onkin umpikuja. Karinin ainoat johtolangat ovat lista vuosikymmeniä sitten kadonneista ihmisistä ja vihkisormus. Tilannetta ei helpota se, että Karinin ihmissuhteet ovat pahasti solmussa niin työpaikalla kuin kotonakin.
Ann Rosmanin esikoisteos Majakkamestarin tytär aloittaa rikostutkija Karin Adlerista kertovan dekkarisarjan. Bohuslänin saaristoon sijoittuva Majakkamestarin tytär lumoaa purjehduksen, meren ja majakoiden ystävät elävällä kuvauksellaan; lukija voi lähes tuntea suolaiset pärskeet kasvoillaan. Hyytävän jännittävä teos on erittäin vaikuttava esikoisromaani, joka luo kovat odotukset sarjan seuraavalle osalle. Tästä piinkovasta lahjakkuudesta kuullaan vielä.
***
Luen hirvittävällä vimmalla näitä kevään uutuusjännäreitä, etten jäisi mistään paitsi. Laskettuun aikaan on vielä aikaa, mutta kuten kokemus kertoo, vauvan synnyttyä tuskin kirjojen kansia auotaan...
Ko. kirjaa on verrattu mm. Camilla Läckbergiin ja mikäpä ettei. Molemmat kirjailijat ovat nuoria ja nättejä, molemmat kirjoittavat taitavasti ja huumorilla mukavasti maustaen. Molempien kirjoissa menneisyys kietoutuu nykyisyyteen, vanhat salaisuudet pyrkivät pintaan. Toisin kuin takakannen arvion mukaan, minusta Läckberg on kuitenkin Rosmania parempi. Kirjailijan teksti kun on turhankin pelkistettyä tällaisen adjektiivifanin mielestä.
Mukava, keskivertodekkari!
(vaihtuneen kuukauden kunniaksi, liitän teksteihin jatkossa mahdollisesti myös kansikuvat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥