Samana syksyisenä iltana, jona Elias Rosvik on päättänyt jättää viidennen rakastajattarensa, hänen teini-ikäinen tyttärensä katoaa. Tyttö keltaisessa sadetakissa seisomassa vanhemman miehen kanssa syyssateessa on kuva, joka jää Eliaksen viimeiseksi muistoksi. Kuva saa hänet etsimään tytärtä kuin riivattu vaimon upottautuessa suruun, ja pulloon.Sama syksy jatkuu, ja Eliaksen vasta jätetty rakastajatar Maaria saa terapiavastaanotolleen uuden asiakkaan. Koulun harmain ja hiljaisin oppilas on muuttunut väkivaltaiseksi. Hänessä ui kala, niin hän sanoo uhmakkaan umpimielisesti, ilman kummempia selityksiä. Maaria ei saa pojasta otetta – eikä oikein omasta elämästäänkään.
Lumettomassa syksyssä hohtavat vain katuvalot, tv-ruudut ja puhelimien näytöt. Niiden saavuttamattomissa tapahtuu asioita, joita aikuiset eivät halua nähdä. On vain hämärää hapuilua vanhassa varastorakennuksessa, jossa nuoret päättävät ottaa vallan omiin käsiinsä, valaista itsensä.
Itsevalaisevat on intensiivinen ja riipaiseva romaani arjen kulissien romahtamisesta, hohtavista kaloista sekä aikuisten ja lasten maailmoja erottavasta pimeydestä.
***
Olipas hämmentävä kirja! Teos tarttui mukaan kirjastoreissulta ihan sattumalta ja tämän lukaisi yhdessä illassa.
Tarina alkaa todella lupaavasti. Itsekeskeisen oloinen Elias ajelee kaatosateessa kotiin rakastajansa luota ja on näkevinään tyttärensä oudon henkilön seurassa. Ei kuitenkaan pysähdy tarkistamaan tilannetta. Kotona odottaa alkoholisoitunut vaimo, parisuhde on nuukahtanut jo aikoja sitten. Kammottava totuus selviää pian kun tytär on kadonnut ja auto olisi sittenkin kannattanut pysäyttää. Toisaalla Eliaksen jättämä yksinäinen psykologi kamppailee lapsuuden traumojensa ja vaikean potilaan kanssa.
Teoksen teemat ovat vertaukuvallisia, mutta silti selkeitä. Niitä ovat aikuisten ja lasten vieraantuminen, toisen hädän huomiotta jättäminen. Valitettavasti puolivälin jälkeen kirja alkoi tuntua yliampuvalta ja fantasiamaiselta. Olisin kaivannut realistisempaa otetta, mutta toisaalta tämän teoksen yksi valteista lienee omituisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥