torstaina, marraskuuta 01, 2012

Linn Ullmann; Aarteemme kallis


Det dyrebare 2011, suom. Tarja Teva ja WSOY 2012, 359s.

Siriä katsoessaan Mille ajatteli: Siri alkaa tulla vanhaksi. Hän on yli neljänkymmenen. Hänen selässään on jotain vikaa, hän on vino ja hänellä on usein kipuja ja hänelle puhuessaan täytyy melkein kallistua vähän itsekin. Minä olen nuori. Huuleni ovat nuoret. Ihoni on nuori. Käteni ovat nuoret. Kukaan ei näe niitä kaikkia sisälläni katkenneita luita. Siriä käy sääli. Hän on vino, hänellä on koko ajan kipuja, ja kun hän oli lapsi, hänen pikkuveljensä hukkui metsälampeen hänen vain katsellessaan vierestä.

Sirillä on kiire. Hänellä on työnsä ravintolassa ja vastuu perheen elättäjänä. Sirin mies Jon kirjoittaa trilogiaa, mutta kolmas osa ei ota syntyäkseen. Mies hakee lykkäystä lykkäyksen perään ja kaikki vastuu jää Sirille. Sirillä on kiire, mutta Jonilla ei, ja niinpä Jonin aika menee suhteesta toiseen hyppiessä. Perheeseen tullut lastenhoitaja Mille saa osansa Jonin huomiosta. Kaunis, kuukasvoinen Mille, joka on hivenen raskas, raukea, miesten perään. Siri raivostuu hänelle tuon tuostakin, mutta hyvittää myöhemmin kaiken. Millen palkkaaminen oli selkeä virhe, mutta nyt on jo myöhäistä katua. - Hänen nimensä on Mille, Siri oli sanonut. - Hänen lempinimensä on Sweet Pea.
- Sweet mikä?
- Sweet pea.
Tarvitsevathan lapset, mustatukkainen Alma ja nuorempi Liv peräänkatsojan itselleen. Ettei historia pääsisi toistamaan itseään. Sirin pikkuveli nimittäin hukkui, hänen vahtimisen herpaantuessa... Ja tästä alkoi perheen tragedia, puhumattomuuden kierre, joka ulottaa mustat lonkeronsa sukupolvelta toiseen. Vai voiko kierteen katkaista?

Sirin äiti Jenny ei koskaan päässyt lapsensa kuoleman yli. Ei sisimpää kalvavan syyllisyyden, ei katkeruuden sitä eloonjäänyttä lasta kohtaan. Hän valitsi kylmyyden, joka oli astunut Jennyyn oikeastaan jo aikaisemmin. Hän valitsi jättiläisnaisen, Irman huoltajakseen ja tuntee sympatioita vain toista lapsenlastaan kohtaan. Almaa, joka oireilee myös, rajusti.

Tunnollisena (vaiko syyllisyyden tuntoisena) Siri järjestää Jennyllä syntympäiväjuhlat, joissa Mille katoaa. Myöhemmin hänet löydetään, vuosien päästä, maahan haudattuna. Myös Millellä on salaisuutensa mutta kuka ne kaivoi esiin? Vai oliko murha vain raiskauksen johdannainen?

Ajattele millaista olisi jos olisimme vain me kaksi, sinä ja minä. Jos olisi sanonut jotain, Siri olisi kenties sanonut: Tämä on se kylmä laulu. Pahinta on, etten pysty kertomaan kuinka paljon se sattuu. Sinä sovit asioita toisen kanssa ja iloitset siitä ja valehtelet minulle ja häivyt jonnekin koiran kanssa, täytyy käydä ostamassa maitoa, täytyy käydä ostamassa leipää. Kukaan ei kuitenkaan pakota sinua jäämään luokseni, ja tiedän että minun pitäisi lähteä nyt pois, sillä en kestä tätä, en kestä olla vain yksi vartalo toisten vartaloiden joukossa.

Linn Ullmann, Ingmar Bergmanin ja Liv Ullmannin tytär, on minulle tuttu kirjailija vain yhden teoksen perusteella. Ihastuin kyllä Ullmannin kerrontaan, mutta jostain syystä en ole tullut lukeneeksi häneltä muuta. Ennen tätä syksyä. Aarteemme kallis ei ole kansilehdeltään helppo. Tarina ei ole helppo. Se vie lukijan matkalle päähenkilöiden mieliin, jotka pyörittävät menneisyyttä spiraalina. On lähes piinallista lukea, miten henkilöt kerta kerran perään kiertävät toisensa. Menevät ohi. Olisi tehnyt mieli ravistella jokaista ja kiljua että puhukaa! Teillä on rakkautta, näyttäkää sitä! Eläkää Se! Mutta sama kaava voi toistua myös lukijan omassa arjessa. Ainakin meillä, ainakin jos siihen ei kiinnitä huomiota. Sellaisia kiertelijöitä me olemme.

Ullmannin kieli on kiehtovaa, taianomaista, kaunista. Hän käyttää tehokeinona toistoa ja se toimii. Kirjaa on markkinoitu jännärinä, mutta sitä se mielestäni ei ole. Se on syväluotaava psykologinen romaani, joka vie lukijan mennessään. Lukuelämys oli niin vahva, etten ole edes varma, pidinkö varsinaisesti tarinasta. Ainakin se onnistui minut lumoamaan. Teoksen parasta antia oli Sirin ja Jonin avioliittokuvaus.

- Ajattelen sinua aamulla aamupäivällä iltapäivällä illalla ja yöllä mutta en voi olla kanssasi muuten kuin ajatuksissani sillä niin tiedät kyllä. Sillä.
Siri istui aivan kiinni Joniin ja kuiskasi:
-Mitä tämä sillä tarkoittaa? Mitä sen jälkeen tulee? Sillä mitä niin?


24 kommenttia:

  1. Oi, sinä ehdit jo tämän! Tapojeni vastaisesti luin tämän jo nyt, sillä en tiedä Ulmannista kirjailijana mitään.

    Miten nyt tuli mieleen Todennäköinen tarina, jossa myös psykologista jännistystä.

    Siis vie aikaa?, ymmärsin. Kiitos tiedosta, ehkä siirrän vieläkin...

    Hyvä arvio, josta sain heti kaiken tarvitsemani informaation.

    Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Minulla tämä on tuossa lukupinossa, mutta en taida sitä sieltä kovasti priorisoida, koska en kaipaa nyt vaikeahkoja kirjoja.

    Nimim. Hitlerin tyttären juuri lukenut. :)

    VastaaPoista
  3. Leena, ole hyvä! ♥

    Ullmannissa ja Alvtegenissa on ehdottomasti jotain samaa. Ehkä Alvetegen kirjoittaa enemmän lämmöllä... Linn on aika julma nainen :)

    Ei kirja aikaa kovinkaan vie ja toisaalta on viihdyttäväkin mutta raskaista asioitahan tässä käsitellään. Ja siksi lukijaa ei ihan helpolla päästetä. Kyllä sä tästä tykkäät, olen varma!

    VastaaPoista
  4. Tuulia, se vähä mitä Hitlerin tytärtä luin, oli huomattavasti tätä vaativampi! Sopivaan saumaan kannatan kyllä Ullmannia :)

    Ehdin jo aloittaa tuota sivupalkissa olevaa venäläistä kirjaa mutta se on myös aika raskas, joten taidan itsekin ottaa tähän väliin jotain kevyempää. Kumpa se pullakirja jo saapuisi :)

    VastaaPoista
  5. Voi kauheeta...Jotenkin arvasin tuon julmuuden ja se pelottaa minua. En pysty enää lukemaan edes lahjakasta Sinisaloa, sillä hän on niin ehdoton, joka jossain vaiheessa voidaan jo tuntea vaikka julmuutena...Mitenkähän tässä nyt mahtaa käydä...Aika näyttää.

    VastaaPoista
  6. Leena, sulla on ollut ihan oikea ennakkoajatus kirjan suhteen. Suosittelen silti! Sinisalo on kyllä loistava, olen lukenut häneltä kaikki muut paitsi uusinta.

    VastaaPoista
  7. Uskaltauduin lukemaan arviosi vaikka itsellä tämä on juuri nyt työn alla. Olen aika koukussa miten kaikki eteneekään!

    VastaaPoista
  8. Hieno ja mielenkiintoinen kirjaesittely, minusta tuntuu, että pitäisin lukukokemuksesta!:)))

    Oikein hyvää ja leppoisaa torstai-iltaa sinulle, Annika!<3333

    VastaaPoista
  9. Jenni, mielenkiintoista! Tulethan huikkaamaan kun arviosi on valmis, ellen itse tajua :D

    VastaaPoista
  10. Aili-mummo, kiitos sanoistasi! ♥

    Kyllä tätä kirjaa kannattaa kokeilla, voin suositukset antaa.

    Suloista tortai-iltaa sinullekin!

    VastaaPoista
  11. Minäkin haluan lukea tämän! En ole aiemmin lukenut Ullmannia, mutta ostin kirjamessuilta kaksi hänen vanhempaa kirjaansa...Ehkä aloitan niistä :).

    VastaaPoista
  12. Sanna, minkä nimisiä? Luonasi en ollut (tai joku vastaava) on muistaakseni se yksi teos, jonka olen lukenut. Suosittelen, Linnillä on sana hallussa:)

    VastaaPoista
  13. Voi, tämä pitää kyllä lukea. Ehkä odottaa sopivaa hetkeä, koska kirja selvästi tarvitsee oman aikansa.

    Sannan tavoin minäkin ostin Ullmannia kirjamessuilta: kotiin tuli Ennen unta.

    VastaaPoista
  14. Katja, ehdottomasti tämä kannattaa lukea! Joku toinen saattaa kokea kirjan hyvinkin "helppona" kirjana. Minuun tällaiset rankan psykologiset teokset vain osuvat ja uppoavat liiankin syvälle :)

    VastaaPoista
  15. Tämä kirja kiinnostaisi! Katsotaan, josko tarttuisi mukaan kirjastosta.

    Sinulle on jotakin blogissani. :D

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  16. Valkoinen kirahvi, kiitos, tulen heti katsomaan!

    VastaaPoista
  17. Blogissani on sinulle tunnustus (tiedän, että olet saanut jo useamman mutta minkäs teet, kun blogisi on niin mainio!). Hyvää pyhäinpäivää! :)

    VastaaPoista
  18. pihi nainen, kiitos sinulle ihana, tuli hyvä mieli!! ♥ Teen kyllä näistä postauksen :)

    VastaaPoista
  19. Julmuutta? Olenkohan ihan perverssi, kun alkoi kiinnostaa ;D Hiplasin jotain Ullmanin kirjaa pari päivää sitten kaupassa, mutta jätin ostamatta. Pitää mennä uudelleen hiplaamaan!

    Minulla on muistikuva, että olen joskus vuosikausia sitten saattanut lukea jonkun Linn Ullmannin kirjan - ainakin olen ostanut jonkun. Jostain syystä, jota en tajua, minulla on kuitenkin ennakkoluuloa häntä kohtaan. Ihan outoa, mistä tällaisia tuntemuksia voi tulla!

    VastaaPoista
  20. Elegia, et ole yksin ennakkoluulojesi kanssa! Mulla ei tätä nimenomaista kirjailijaa kohtaan sellaisia tuntemuksia ole, mutta vastaavia kyllä löytyy :/ Anna vaan Linnille mahdollisuus! Hyvin hän kirjoittaa, napakasti ja julmastikin :) Tulee mieleen esim Inger Frimansson, vaikka tämä ei oikein dekkarigenreen sovi.

    VastaaPoista
  21. Luettu on ja suorastaan eletty! Ullmann siirtyi nyt 'minun naiskirjailijalistalleni'.

    Ehkä me jotenkin koimme tämän vähän eri tavalla...

    VastaaPoista
  22. Leena, niinhän se on, että lukijoinakin olemme erilaisia. Ihanaa, että pidit tästä!

    Minulle pahimmat kipupisteet olivat Jenny ja Irma. Inhosin heitä molempia :)

    VastaaPoista
  23. Kiertelen nyt lukemassa muiden arvioita tästä kirjasta, kun sain vihdoin oman juttuni kirjoitettua. :)

    Olen monessa niin samaa mieltä kanssasi! Minäkin inhosin Irmaa (joka toi vieläpä mieleeni samannimisen isokokoisen!! työkaverini :) ja surin Sirin ja Jonin suhdetta - yllättävää kyllä, vielä enemmän Jonin kuin Sirin näkökulmasta.

    Luin syksyllä Ennen unta, ja rakastin sitäkin. Nyt minulla on jo kirjastosta loputkin Ullmannin kirjat yöpöydällä odottamassa, haluan lukea kaiken mitä nainen on kirjoittanut! :)

    VastaaPoista
  24. Sara, ihanaa, että tulit kommentoimaan! :) Ehdin jo sinun postaukseen laittaa tämän; minäkin pidin enemmän Jonista! Outoa! Mutta olihan miehellä syynsä sikailuunsa.

    Minäkin haluan lukea lisää Linniä!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥