 |
| Proteus 2002, suom. Marja Luoma ja Gummerus 2014, 486s. |
Maa oli likomärkä verestä. Afrikka. Ei se mikään musta maanosa ollut. Afrikka oli punainen maanosa. Äiti. Joka loi runsasmuotoisen elämän.
Luettuani Deon Meyerin, eteläafrikkalaisen jännityskirjailijan esikoisteoksen, päällimmäiseksi tunteeksi jäi riemu. Riemu siitä, kuinka taidokkaan lennokkaasti kirjailija tarinaa kuljetti. Siitä, kuinka toiminnallisen juonen pohjavireenä lepäsi jotain syvällistä. Näin tälläkin kertaa. Kyse ei ole pelkästään upeisiin maisemiin sijoittuvasta kissahiirileikistä, ei, taas kirjailija herättelee lukijaa käyttämään omia aivojaan. Pohdiskelemaan klassisia, mutta aina ihmismieltä kiinnostaneita aiheita.
Kykenemmekö todella muuttamaan luontoamme? Mikä on se voima, joka repii meitä toisaalta hyvään, toisaalta pahaan? Entä onko oma sydän kesytettävissä?
"En usko, että ihminen pystyy muuttamaan myötäsyntyistä luontoaan. Emme pysty enempään kuin tunnistamaan hyvän ja pahan välisen tasapainon itsessämme. Ja hyväksymään sen. Koska paha on meissä. Meissä on ainakin mahdollisuus pahaan. Elämme maailmassa, jossa palvotaan hyvää ja ymmärretään paha väärin. Voit muuttaa vain näkökulmaasi asiaan. Luontoa et voi muuttaa." Näin edellisestä osasta tuttu van Heerden, jolla jalansija tässäkin tarinassa.
Päähenkilöksi hän ei kuitenkaan nyt yllä, vaan saa kunnian toimia Tobela "Tiny" Mpayiphelin parhaana ystävänä. Tobelalla on värikäs ja väkivaltainen historia, omaahan hän itse leijonan sydämen. Tappajan sielun. Vai onko kuitenkaan näin? Nyt tuo pitkä, rauhallinen mies on aloittanut uuden elämän. Hän työskentelee autokorjaamossa, on lyönyt hynttyyt yhteen yksinhuoltajanaisen kanssa, ja rakastaa tyyntä arkea, johon kuuluu myös naisen poika. Pikku perheen idylli katkeaa, kun vanhan ystävän tytär ilmestyy hädissään oven taakse. Isä on sekaantunut johonkin hänelle kuulumattomaan varastettuaan kyseenalaista materiaalia sisältävän kovalevyn. Kyse on koko maan turvallisuudesta. Tobelan olisi lähdettävä auttamaan vanhaa ystäväänsä. Kiire on kova, ja matka täynnä vastuksia aina presidentin turvallisuusjoukoista alkaen.
Takakansi vaikutti minusta aavistuksen turhankin globaalilta. ANC, KGB, Stasi? Päätin kuitenkin turvautua Meyerin loistavaan tyyliin, ja saman tien tämä seikkailu mukaansa imaisikin. Kirjailija kuvaa maataan uskomattoman rehellisesti, värikkäästi ja suorastaan hellästi. Samalla otteella hän käsittelee henkilöitään. Saa heidät elämään ja hengittämään.
Metsästäjän sydän on hurja, koukuttava mutta ennen kaikkea inhimillinen teos. Jännäreiden aatelia, ehdottomasti.
Minä tykkäsin yllättävän paljon siitä ekasta kirjasta, ja uskoisin, että tämä uutukainenkin tulee luettua. Mielenkiintoista, että tällä kertaa näkökulma on Tinyn. =D
VastaaPoistaMä en muista yhtään Tinyä aiemmasta teoksesta, tosin mähän kärsin muutenkin varhaisdementiasta :D Sun on aivan ehdottomasti tämä luettava!
PoistaTämä ei nyt liity mitenkään tähän kirjaan, mutta olisiko sinulla peruskouluikäiselle tytölle kirjavinkkejä? Tyttö joka lukee melkein mitä vaan, mutta tällä hetkellä kiinnostaa sellaiset vähän "rankemmasta päästä olevat kirjat", esimerkiksi sanoisin Tähtiin kirjoitettu virhe, Kirjavaras sekä Anne Frankin päiväkirja. Paljain jaloin kirjasta kiinnostuin myös.
VastaaPoistaKiitoksia kommentistasi! Mietin, että tyttäresi voisi pitää ehkä Emma Donoghuen Huoneesta, Sami Lopakan Marraksesta, Marko Leinon Saastasta, Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ja Hebjörk Wassmon Lasi maitoa, kiitos -teoksesta. Kaikki ovat melko rankkoja, mutta kuitenkin toiveikkaita teoksia.
PoistaKiitos vastauksesta :D
VastaaPoistaKirjoitin tuolleen oudosti ja nyt vasta tajusin kuinka tyhmästi olin kirjoittanut sillä tarkoitin tekstillä itseäni :D mutta tuhannet kiitokset silti vastauksestasi :)
Usko tai älä, äidinkieli oli kymppi :DD
Mutta kiitos paljon, blogisi vaikuttaa muutenkin mukavalta, joten taidampa käydä täällä useammin :)
Oi, no eihän se mitään :D Toivottavasti tykkäät noista teoksista! Ja tervetuloa käymään täällä aina kun lukuvinkkejä kaipaat.
PoistaAah, Deon Meyer! Minäkin ihastuin Deoniin luettuani sen ekan suomeksi käännetyn kirjan. Olen lukenut sen jälkeen Blood Safarin ja siitäkin pidin. Pitää hankkia tämäkin! Meyer kirjoittaa myös kirjasarjaa, josta minulla on ensimmäinen osa hyllyssä. Siitä vissiin kuvataan elokuvaakin!
VastaaPoistaOho, leffa voisi olla melkoinen elämys :D Oliko siinä Bloody Safarissakin näitä samoja tyyppejä? Mä en muista ollenkaan Tinyä ekasta suomennoksesta, mutta mun nimimuisti onkin mitä on :) Lue ihmeessä tämä! Ei auta kuin toivoa, että tuo sarjakin jossain vaiheessa suomennetaan. (että mä olen kade kultsi, kun kykenet enkuksi lukemaan :))
PoistaTörmäsin blogiisi kun etsin Deon Meyerin suomennettuja teoksia. Ilmeisimmin vain Kuolema päivänkoitteessa ja tämä Metsästäjän sydän on tähän mennessä suomennettu, vai tiedätkö sä onko muita vielä suomeksi?
PoistaSain meinaan juuri luettua tuon Kuoleman päivänkoitteessa loppuun. Mielenkiinnosta, muistatko vieläkään Tinyä ekasta kirjasta? Se oli se iso musta mies, jonka Van Heerden palkkasi Orlandolta henkivartijaksi äidilleen ja joka sitten loppu kirjan kulkikin Van Heerdenin mukana joka paikkaan. :)
-Marra