J. K. Johansson; Noora (555. postaus)

Tammi 2014, 270s.

- Ja sä taas yrität rakentaa kaikenlaisia salaliittoja. Kaikki liittyy kaikkeen, ja miten ollakaan just sun perhe on tapahtumien keskipisteessä. Aika klassinen perspektiiviharha. Oikein etsimällä etsit syitä roikkua menneessä.
- Mä vaan haluan tietää totuuden, enkä suostu hyväksymään puolivillaisia teorioita vain sen takia, että elämä olisi helpompaa.

Ensin oli Laura ja sitten ilmestyi Noora, Palokaski -sarjan toinen osa, joka on jos mahdollista, vielä edeltäjäänsäkin viihdyttävämpi. Kirjojen tenho nojaa nimenomaan siihen, että ne tempaavat irti arjesta, tuudittavat syleilyynsä ja tuottavat irtokarkkien nauttimisen kaltaista mielihyvää ilman jälkietovaa oloa. Moni kanssabloggaaja kritisoi viime vuonna sarjaa kovallakin kädellä, mutta tämän ilmestyttyä minä oikaisin jalat sohvalle, iskin lukulasit päähän ja matkustin syvälle Palokaskeen. Laura toimi ja Noora toimii.

Edellinen osahan jäi varsin jännittäviin tunnelmiin, ja luonnollisesti Noora alkaa siitä, mihin Laura loppui. Mysteeri elää ja hengittää, eikä lopullisia vastauksia saada tässäkään kirjassa. Jotkut asiat sentään selviävät, hyvä niin, muuten lukukokemus voisi jäädä liian irralliseksi. Mutta toisaalta soppa saa siinä määrin uusia mausteita, että koukkuun jäänyt lukijaparka jää viimeisen sivun jälkeen nälkäiseksi.

Tapaamme taas edellisestä osasta tutut henkilöt; rikoskomisario Korhosen, nettiriippuvaisen erityisopettaja Miian, hänen koulupsykologiveljensä Nikken sekä joukon uusia mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Jossain taustalla häärii aggressiivista verkostomarkkinointia harjoittava Tiina, jonka päälle langetetaan entistä suurempia kysymysmerkkejä. Päähenkilö tarinassa on tietysti teinityttö Noora, joka kipuilee asioiden kanssa, joiden kanssa teinit nyt kipuilevat. Huomion- ja suosionhalu piinaavat Nooraa. Halu olla kuin uusi, entistäkin suositumpi Laura.

Teos ei tarjoa elämää suurempaa lukukokemusta eikä herätä lukijassa halua ryhtyä pohdiskelemaan syvällisiä. Sen sijaan se sisältää takuuvarmaa kevytjännää viihdettä, mansikoiden makuista kesälukemista. Kuten edeltäjänsä, tämäkin on loistavaa seuraa rannalle, mökille tai terassille.


I wan't more!

- Miltä susta Noora tuntuu nyt, mistä sä haluaisit puhua?
- Mä pelkään, että mut tapetaan seuraavaksi.

***

Katso myös Kirjavinkkien arvio