 |
| Otava 2008, 351s. |
- Miehet! Kun ne on jotenkin niin keskeneräisiä! Ne ei osaa loppupeleissä rakastaa. Kuorii kermat päältä ja alkaa heti sen jälkeen vittuilemaan.
Anna-Leena Härkönen on yksi suosikkikirjailijoistani, koska vain hän osaa kuvailla tunteitani, ajatuksiani niin tarkkanäköisen napakasti, etten osaa kuin aamenta hokea. Kuitenkin olin missata tämän, jo elokuvanakin ilmestyneen teoksen. Onneksi leffa, jota en ole nähnyt, palautti mieleeni ja lukulistalleni punaisen unelman. Ja kirjan luettuani olen jälleen niin täytetty, niin nainen, että haluaisin kiljua riemusta.
Ei kiitos kertoo tavallisesta keski-ikääntyvästä avioparista, saksankielen opettaja Helistä ja hänen miehestään Matista. Heli on edelleen rakastunut komeaan mieheensä, vaikka Matti eristäytyy raukkamaisesti tietokonepeliensä maailmoihin. Aikuinen mies! Jotain tapahtui, kun pariskunnan nyt jo esipuberteetti-ikäinen tytär Sissi syntyi. Matti lopetti haluamisen. Hänestä tuli nysväävä nallekarhu, toinen vauva Helin hoidettavaksi.
Miksi mies ei enää anna seksiä, vaikka Heli ahdistuu ainaiseen aloitteen tekemiseen, torjutuksi tulemiseen? Nyt ei ole hyvä aika. Mitä tapahtui rakkaudelle, intohimolle? Ja onko kadotettua enää mahdollista saada takaisin?
- Parisuhteen tekee vaikeeksi ennen kaikkea se et niillä ei oo juurikaan tunteita, miehillä siis, Manna kuittaa.
- Tuo nyt on klisee. Totta kai niilläkin on tunteita.
- Ei ole. Niillä on vaan selkärangan hermoratojen tuottamia nytkähdyksiä sillon tällön, esimerkiksi oman lapsen syntymän kohdalla saattaa pikkusen nytkähtää.
Totta kai Heli päätyy lopulta pettämään miestään huomattavasti nuoremman oppilaansa kanssa. Niinhän siinä vääjäämättä käy, kun kotoa ei huomiota tipu. Mutta onko ruoho sen vihrempää aidan toisella puolella?
Ei kiitos on ensinnäkin aivan huipputeos. Härkönen osaa kuvata naisena olemista, naiseutta (kuten myös äitiyttä), miehen ja naisen välisiä eroja riemastuttavalla tavalla. Teos on niin hauska, että tyrskin lukiessa jatkuvasti. Toisaalta se on myös surullinen, huolestuttavakin, mutta ei missään nimessä toivoton. Mahtava lukuelämys, joskaan en tiedä uskallanko katsoa elokuvaversiota. Pelkään että se vesittää tämän. Sillä juuri näin minä tahdon tarinan muistaa, näin tämän pitää.
Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä.
***
Toisaalla
Luin joskus aikoinaan Härköstä, nuorena ainakin Häräntappoaseen, joka ainakin silloin oli ihan kiva, ja myöhemmin pari aikuisten kirjaa, joiden nimiä en kyllä enää muista. Jotenkin ne aikuisten kirjat olivat minulle sellaisia, että yritin tosi kovasti tykätä niistä, mutta en sitten kuitenkaan oikein tykännyt, tai ainakaan ne eivät tehneet vaikutusta. Enpä ole sen koomin sitten Härköstä lukenut...
VastaaPoistaKivaa viikkoa sinulle, Annika! =D
Häräntappoase oli muistaakseni juurikin se teos, joka oli "pakko" yläasteella lukea :D En nyt saa päähäni pidinkö vaiko en ko kirjasta, mutta muut Härköset ovat olleet herkkua. Kuvun alla muuten odottelee lukuvuoroaan... ;)
PoistaSitä samaa sinulle, ihanainen <3
Minäkin pidin tästä kovasti! Katsoin pian lukemisen jälkeen sen leffankin ja minä kyllä tykkäsin siitäkin! Olihan näiden välillä jotain eroavaisuuksia, kuten että leffan alkumetreillä käy jo ilmi Jarnon osuus tarinassa..
VastaaPoistaTrailerin olen minäkin nähnyt, ja voihan se olla, että päädyn leffaversionkin katsomaan :) Ihanaa että pidit <3 Ei millään malttaisi odottaa syksyllä ilmestyvää uutta Härköstä!
PoistaMinäkin pidin tästä aika paljon, vaikka ei tämä suosikkini Härkösen kirjoista olekaan. Tuon leffan haluan myös ehdottomasti nähdä jossain vaiheessa :). Ja syksyllä ilmestyvää uutta kirjaa odotan innolla!
VastaaPoistaNo nyt muakin alkaa kiinnostaa se leffa :D
VastaaPoistaMinä ostin tämän Merille. Meille ostan huomenna tämän leffan;)
VastaaPoistaTykästyin kovasti Anu Sinisaloon sarjassa Helppo elämä.
♥
Olen melko varma, että Meri tulee kirjasta pitämään, toivottavasti tekin leffasta :) Sinisalo on ihana!
VastaaPoista<3