perjantaina, tammikuuta 15, 2016

Renée Knight; Kenenkään ei pitänyt tietää

Disclaimer 2015, suom. Arto Schroderus ja Otava 2015, 319s. (ennakkokappale)

Tämä on henkilökohtaista. Hän tarkistaa, onko arvioita julkaistu. Ei ole, ainuttakaan. Ehkä hän on ainoa, joka on lukenut kirjan. Ja vaikka muitakin lukijoita tulisi, he eivät saisi koskaan selville, että hän on nainen kirjan sivuilta. Mutta joku on saanut sen selville. Joku tietää.
Miten helvetissä kirja on päätynyt hänen kotiinsa?


Psykologisen trillerin lukeminen on minulle kuin kotiinpaluu, paluu suloiselle mukavuusalueelleni, jossa uskallan jo kirjan kansien perusteella heittää kaiken epäröinnin mielestäni -uskallan heittäytyä. Eihän kertomus naisesta, joka lukee kirjaa, ja tajuaa sen kertovan hänestä itsestään, hänen yhdestä, hirveästä salaisuudestaan, voi olla mitään muuta kuin nautintoa meille lukijoille.

Lontoolainen Renée Knight polkaisee kirjallisen uransa käyntiin timantin lujalla tyylillä. Hänen tekstinsä ei hoipertele, poikkea sivupoluille, hänellä on tarina kerrottavanaan ja hän kertoo sen. Kenenkään ei pitänyt tietää. Ja tietää kuitenkin.

Romaanimme päähenkilö, dokumenttialalla työskentelevä uranainen Catherine, on jo vuosia sitten rakentanut sielunsa ympärille piinkovan kuoren. Ihmiset näkevät hänessä työlleen ja perheelleen omistautuneen keski-ikäisen kaunottaren, mutta pinnan alla Catherine kantaa riipivää salaisuutta. Salaisuutta, joka nakertaa naisen suhdetta teini-ikäiseen poikaansa, ja mutkien kautta myös rakkaaseen aviomieheensä. Sillä voiko liitto, jossa toiselle ei kerrota sitä kaikkein hirveintä, kuitenkaan elää ja hengittää.

Kauhu alkaa niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin kirjan lukemisesta. Hän ei edes tiedä, kuinka teos yöpöydälle on päätynyt. Teos on jätettävä kesken. Haukottava henkeä. Menetettävä yöunet. Mielenrauha. Sillä kirja kertoo hänestä itsestään. Kuka Vieras mies -romaanin on kirjoittanut? Kuinka kukaan voi tietää, mitä tapahtui niin monia vuosia sitten? Hänenhän pitäisi olla jo kuollut...

Catherinen on selvitettävä salaperäisen kirjan salaisuus. Itsensä tähden. Perheensä tähden.


En tiedä olenkohan lukenut jo liikaakin tämän kaltaisia kirjoja, sillä loppuratkaisu ei tullut minulle yllätyksenä. Aloin aavistella pahinta onneksi vasta hieman ennen kuin kaikki paljastui. Eikä tämä lukunautintoa pilannut, päinvastoin. Haluan ehdottomasti lukea lisää Knightiä. Naisella on kaikki mahdollisuudet kohota uudeksi Karin Fossumiksi!


Nancyn käsikirjoitus myllersi mielessäni, ravisteli minua ja sytytti minuun jälleen jonkinmoisen elämänhalun. Se muistutti minua asiasta, josta olimme aina olleet Nancyn kanssa yhtä mieltä: kaunokirjallisuus on paras tapa selvittää päänsä.

***

Kirjasta ovat postanneet ainakin Susa , Lukuneuvoja ja Krista.


15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :) En uskaltanut kirjoittaa Karin Alvtegen, koska hän on mulle aina se ykkönen. Lue ihmeessä, haluan tietää mitä kirjasta pidät!

      Poista
  2. En lue kovin paljon dekkareita, mutta tämä kiinnitti huomioni, kun tutkin kustantajien katalogeja. Kuulostaa todella koukuttavalta, täytyy lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä sopii kuin nenä päähän juuri niille(kin) lukijoille, jotka eivät ihan omimmaksi genreä koe. Lue ihmeessä Kirjavaras <3

      Poista
  3. Annika, minulla on nyt ollut joku dekkari jumi, mutta kohta se taas iskee: Hirväe nälkä jännitykseen! Tämä kuulostaa hyvältä!!!

    (Vikkaathan mulle sitten kun olet kirjoittanut Linnuntietä, sillä aion nyt uppoutua uutuuksiin. Olen laiskotellut kohta kuukauden;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, dekkarijumi kuulostaa pahalta. Toisaalta voisin itsekin välillä sellaisen huolia, olen niin koukussa jännitykseen ;) Tämä kirja on sinulle, odotan mielipidettäsi innolla!

      Ja tulen vinkkaamaan. Aloittelen bloggausta, mutta pää niin täynnä räkää, että tuskin tänään vielä mitään julkaisen.

      <3

      Poista
  4. Minulla ei taida olla tulossa yhtään dekkaria keväällä. Flavia aikanaan. Cleeves kiinnostaisi. Kenenkään ei pitänyt tietää vaikuttaa kiinnostavalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, minusta tuntuu, että tämä olisi ihan sulle!

      Poista
    2. Koukutuin täysillä tähän, kun yhytimme toisemme viimein.

      Poista
    3. Hienosti sanottu; "kun yhytimme toisemme viimein." Oikein lupaava kirjailija minustakin!

      Poista
  5. Mulla oli mielessä, että luen sun arvion taas ennen kuin itse aloitan - ja niin olitkin onneksi kirjoittanut! Heti kun saan toisen kirjan luetuksi niin aloitan tämän! Ja PS. Nainen junassa oli niin hyvä! 5/5 :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, tiedän sinun nauttivan tästä romaanista! Lue pian! <3

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Tämä oli todella hyvä. Ilkeydessään tämä voitti Kiltin tytön ja muutenkin tämä oli parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Kiltti tyttö oli melkoinen rääväsuu tähän verrattuna... Voisiko sanoa, tämän kirjan teini-ikäinen pikkusisko? :) Jäämme odottamaan lisää.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥