keskiviikkona, tammikuuta 25, 2017

Hugh Howey; Siilo


Wool 2013, suom. Einari Aaltonen ja Like 2013, 573s.


"No, mikä siilo on?" mies kysyi teiniuhmaa äänessään.
"Se on -" Juliette etsi sanoja. "Se on kotimme. Rakennus niin kuin kukkulan takana kohoavatkin, mutta maan alla. Siilo on se osa maailmaa, jossa voi elää. Sisämaailma."


Siilo kuuluu niihin teoksiin, joita pakoilin pitkään. Liian paksu. Vaatii keskittymistä (mistä minä tuonkin kehitin?!). Pitäisi sitten lukea koko sarja. Plaah plaah ja höpö höpö! Siilo ei vaadi lukijaltaan muuta kuin avointa mieltä ja kykyä käännellä sivuja. Luin romaanin ennätystahtia ahmimalla, nyt odotan, että saisin muutaman "pakollisen" arvostelukappaleen pois alta, ja pääsisin sarjaa jatkamaan. Lyhyesti sanottuna; huumaannuin Siilosta.

Tulevaisuus, jonka amerikkalainen kirjailija Hugh Howey tarjoilee, ei luonnollisestikaan ole ruusuinen. Ilma on käynyt kelvottomaksi hengittää, kuollut maisema kuin kuun pinta. Se vähä, mitä ihmiskunnasta on jäljellä, asustavat maanalaisessa Siilossa. Siilo on heille koko maailma, kerroksittain kulkeva kaupunki, jossa jokaiselle on oma paikkansa. Ja homma pyörii, elämä jatkuu, kunhan pitää ajatusmaailmansa kurissa.

Mitä vanhalle maailmalle tapahtui? Sille, joka löytyy vain värikkäistä lastenkirjojen kuvista. Sininen taivas, pilviä, vihreää ruohoa.

Siilossa on kuitenkin tiukat sääntonsä. Rangaistuksista kammottavimpaan törmäämme heti romaanin alussa, järkyttävään puhdistukseen...


Tilanne oli paha huipulta pohjalle asti. Suuri vaihteisto oli nyrjähtänyt sijoiltaan. Hän kuuli edellisen viikon ryskeen, nytkähtelyn ja kalinan, kone kirskahti irti kiinnityksistään ja jätti jälkeensä ruumiita. 


Tietysti tällaisissa oloissa kapinamieli herää. Tahto nähdä totuus valheiden lävitse. Jules, Lukas, Knox, Walker... Aina on olemassa omilla aivoilla varustettuja ihmisiä. Kohtalokkain seurauksin, tietysti, Päähenkilö, Siilon alimmilla tasoilla elänyt Jules saa hämmästyttävän ylennyksen, aivan konkreettisesti, mutta sen myötä räväkälle, taidokkaalle naiselle alkaa selvitä vaarallisia salaisuuksia.


Klaustrofobinen, kiehtova, täydellinen lukuelämys Heille jotka rohkenevat toivoa (kirjailijan omistussanat). Paljon teosta on luettu, paljon hehkutettu, toisille tämä on ollut pettymys, toisille rakkautta joka sivulla. Tuskin tarvitsee enää kuuluttaa, kumpaan ryhmään itse kuulun. Niinalle kiitos, kun jaksoit tätä sinnikkäästi suositella! :) Heille, jotka vielä teoksen kanssa empivät, kokeilkaa ja muodostakaa oma mielipiteenne!



"Me emme ole ihmisiä, jotka loivat tämän maailman, Lukas, mutta meidän täytyy selvitä siitä hengissä. Sinun täytyy ymmärtää se."




19 kommenttia:

  1. Ihanaa, että tykkäsit! ♥ Pitäisi lukea uudelleenkin jossain vaiheessa. Jules on kyllä hieno hahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin tykkäsin! ♥ Säästelen jatko-osia vielä muutaman kirjan verran, sitten vedän ehkä molemmat putkeen :)

      Poista
  2. Tulevaisuuskirjat kiinnostavat aina. Harmi, että ne ovat yleisemmin dystopioita, toivoisin joskus muitakin skenaarioita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sanoi Katharine McGee, jonka kirjasarjan Tuhat kerrosta ensimmäinen osa Pudotus julkaistiin suomeksi viime vuonna. Hän sanoi, että ollessaan kustannusalalla töissä, hän näki nuorille suunnatut tulevaisuuskuvat liian synkkinä ja halusi kirjoittaa toisenlaisen tarinan. Joka minun mielestäni kylläkin kompastuu samoihin kliseisiin kuin useimmat nuorten dystopiat. Ei siis sekään maailma kauhean onnellinen utopia ollut. Olisihan se kiinnostavaa nähdä sellainen maailma, joka sijoittuisi vaikka jonnekin tuhannen vuoden päähän ja olisi pystynyt päihittämään ilmastonmuutoksen ja sodat, ihmiset elisivät rauhassa toistensa ja luonnon kanssa. Lukisin sellaisen heti. :)

      Poista
    2. Ihan totta, kovin on synkeitä nämä tulevaisuuteen sijoittuvat kirjat. Toisaalta, dystopioissa on aina hyvän draaman ainekset :)

      Poista
    3. Ja lisättäköön vielä, että fiktiot fiktioina. Ymmärrän kuitenkin pointtinne <3

      Poista
  3. Minullakin on luettuna tämä ensimmäinen osa, vielä ei ole tullut tartuttua jatko-osiin, vaikka lukukokemus olikin hyvä. En aina taida olla hirveän hyvä tarttumaan trilogiaan nopealla tahdilla... Myös Margaret Atwoodin dystopiasarjaa pitäisi jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama mulla, Sonja, toisaalta Siilon-maailmaan ehti jo tottumaan, toisaalta on kiva ottaa jotain muuta väliin. Mulla on muuten Atwoodin dystopiasarja ihan hassusti luettu, kuten tapana usein on ottaa sarjat vähän jännässä järjestyksessä, Herran tarhurit nimittäin vielä lukematta. Hyllystä kyllä löytyy :)

      Poista
  4. Minäkin olen pakoillut tätä, kun kokeilin kerran eikä heti sytyttänyt. Sinun innoittamanasi aion kokeilla joskus uudelleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile muru, ja sitten jos ei oo sun juttu niin ei ole. Makuja on niin monia <3

      Poista
  5. En ole itse mitenkään ahminut dystopioita, mutta Siilosta ja sen jatko-osista pidin. Kun juoni on vetävä, ei sivumäärä tuntunut ollenkaan suurelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, mua pelotti alkuun just tuo sivumäärä, mutta lukutyynyn saatuani, aloin katsella ihan uudella silmällä näitä paksumpiakin teoksia :D Nopealukuinen tämä oli!

      Poista
  6. Sain Siilon juuri omaan hyllyyn ja erittäin paljon kiinnostaisi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on upea lukuelämys odottamassa :)

      Poista
  7. Tämä sarja on ollut minulla mietinnässä; tarttuako kirjaan vai ei... Kiitos hienosta, mielenkiintoisesta arviostasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sanoistasi <3 Ei siinä auta kuin kokeilla lähteekö vetämään :)

      Poista
  8. Luin myös, samasta syystä kuin Mai, tulevaisuudenkuvat kiehtovat. Vetävä, kyllä, mutta vähän turhan tekninen minun makuuni, kaikki ne yksityiskohtaiset kuvaukset porrastasanteista ja liikkumisista jne. Tästä tulisi hieno ja jännittävä leffa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, ihme tosiaan ettei tästä olla vielä leffaa tehty! Nuo portaat tökkivät (ja näännyttivät) alkuun minuakin, mutta rakastuin siitä huolimatta ideaan :)

      Poista
    2. Puolivälissä Siiloa menossa, miten sivumäärä voi olla este kirjan lukemiselle.

      Mielenkiintoinen ja vähän erillainen kirja.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥