torstaina, tammikuuta 05, 2017

Stephen King; Etsivä löytää


Finders Keeper 2015, suom. Ilkka Rekiaro ja Tammi 2017, 389s.

Lukijoille yksi elämän sykähdyttävimmistä löydöistä on se, että he huomaavat olevansa lukijoita - eivät ainoastaan kykeneväisiä lukemaan (kuten Morris jo tiesi olevansa) vaan myös lukemiseen rakastuneita. He retkahtavat siihen. Hullaantuvat. Emme unohda koskaan ensimmäistä kirjaa, jonka kohdalla tämä tapahtuu, sitä kun jokainen sivu tuntuu tarjoavan uuden oivalluksen, kuumottavan ja riemastuttavan: Juuri niin! Noin se on! Minäkin olen huomannut sen! Ja tietenkin: Niin minä ajattelen! Siltä minusta tuntuu!


Mahdatko Sinä muistaa tämänkaltaista ajatusta, tunnetta? Parhaimmillaan sellaisen voi saavuttaa jokaisen, mikäli valitsee kirjansa oikein, lukemansa tekstin äärellä. Samaistumista. Rakastumista. Ja juuri siksihän me luemme, eikö? Stephen King kiteyttää tässä minusta aivan loistavasti harrastuksemme ytimen!

Mutta tiedätkö, että lukeminen voi olla myös vaarallista? Se voi aiheuttaa pakkomielteitä, se voi haihduttaa faktan ja fiktion rajat niin ytimiin pureutuen, että kirjasta voi tulla elämän ja kuoleman kysymys. Näin ainakin romaanissa Etsivä löytää.


"Maailma on kova. Se selvisi minulle, kun isä jäi auton alle City Centerin edessä."


Koska nyt tälle muistuttelulinjalle lipsahdin, kysyn vielä, muistattehan Mersumiehen? Kingin uusimmainen tarjoaa jatkoa kirjailijan palkitulle dekkarisarjalle, ja ei, kauhua tämä ei ole, vaan ehtaa jännärikamaa. Teoksen alkupuoli kertoo City Centerin mersumurhatapauksessa eloonjääneen miehen pojasta, Petestä. Kuten myös Morrisista, miehestä joka kirjaimellisesti sekoaa rakastamastaan kirjasarjasta. Sen kirjoittamasta menestyskirjailijasta, tietysti kohtalokkain seurauksin.

Vasta myöhemmin kuvioihin astuu Mersumiehestä tuttu Bill Hodges yhdessä Hollyn ja Jeromen kanssa. Entinen poliisi työskentelee nyt yksityisetsivänä. Monen mutkan kautta hänen, ja hengenvaaraan ajautuneen Peten polut risteävät.


Voi kuinka innolla (melkein pakkomielteisesti) tätä jatko-osaa ehdin jo odotellakin. Sarja saa päätöksensä ensi vuonna. Odotus jatkuu hiukan hämmentyneissä fiiliksissä. Etsivä löytää on takuuvarmaa Kingiä, se starttaa kiusoittelevan hitaasti, mutta ehdottoman tiukasti otteessaan pitäen. Loppuvaiheessa vauhti kiihtyy jo sen verran hurjaksi, että sain varoa viiltoja sivuja käännellessä. Ja sitten, itse loppuratkaisu! Pam, olet kiikissä! Tämän jälkeen sarjaa on mahdotonta enää jättää kesken.

Miksipä näin tehdäkään? Ihan Mersumiehen tasolle tarina ei ylety, mutta aivan huikeaa meininkiä silti!



Mutta nyt arvoisa yleisö: kytkekää puhelimet äänettömälle ja sammuttakaa piipparit. Pian katkaistaan valot ja aloitetaan tämän iltapäivän jakso sarjassamme Olemme korvia myöten kusessa.




8 kommenttia:

  1. Oi, kerkesit jo lukemaan tämän. :) Itsellä on varaus, toivottavasti jono etenisi nopeasti! Tämä kuulostaa hyvältä jatkolta Mersumiehelle, vähän tulee kuvauksesta Piina mieleen.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti saat tämän pian käsiisi ja pääset nauttimaan :) Meidän kirjaston tietokannasta ei löydy Piinaa, voih! Sen haluaisin lukea.

    VastaaPoista
  3. Minä luin ilmeisesti itseni ulos näistä Kingin kirjoista ajat sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen lukenut lähinnä Kingin uudempaa tuotantoa ja ovat kuulemma lempeämpiä kuin alkuaikojen tuotokset.

      Poista
  4. Tommikin sai jo luettua (kuunneltua) tämän ja piti kyllä. Itse en ole vielä Mersumiestäkään lukenut, pitäisi kyllä!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti Mersumies ensin, ja sitten ootkin jo koukussa ;)

      Poista
  5. Ai,tästä tuli jo jatkoa! Olipas nopeaa, tuntuu, että Mersumies oli ihan justiinsa tuore. En oikein ole kartalla uutuuksista noin muutenkaan, mutta yleensä nämä uudet Kingit sentään tulee huomattua, no, nyt olen ollut näemmä siltäkin kartalta poissa. =D Minä en niin kauheasti välittänyt Mersumiehestä, mutta I got my hopes up for this, ehkä tämä maistuu paremmin. Nyt kyllä pitää naputtaa kömpelöstä ja laimeasta kirjan nimestä (siis suomeksi), englanniksi tuo toimii paljon paremmin, mutta eikö sen olisi voinut muotoilla jotenkin paremmin suomeksi... =D No, sehän on vain minun mielipiteeni.

    Mukavaa talvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä, enkuksi tuo nimi huomattavasti toimivampi ja kuvaa myös paremmin kirjaa. Uskoisin, että sarjan päätösosa menee askeleen lähemmäksi kauhua... Voi kun mie haluaisin Kingiä enemmän lukea, mutta jotkut lainaamani vanhemmat on suomennettu niin järkyttävän huonosti, että on sen takia jääneet kesken.
      Kyllä sä tämän luet ;)

      Kuin myös, honey!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥