maanantaina, tammikuuta 30, 2017

M. R. Carey; Maailman lahjakkain tyttö


The Girl with All the Gifts 2914, suom. Juha Ahokas ja Like 2016, 407s.

Mutta hän valehteli sanoessaan ettei pelännyt. On todella pelottavaa olla hirviöiden keskellä, katsoa niiden kumaria päitä ja puoliksi avoimia suita ja silmien valkuaisia. Edellisenä päivänä hän oli ajatellut, että nälkäiset olivat kuin taloja, joista asukkaat olivat poistuneet. Nyt hänestä tuntuu, että taloissa kummittelee.


Melanie on pieni tyttö. Hän asuu pienessä huoneessa, katselee Justineaun, suuresti ihailemansa opettajan seiniin kiinnittämiä kuvia. Myös Melanie kiinnitetään aseistautuneiden sotilaiden toimesta arkiaamuisin pyörätuoliin. Luokkahuoneessa istuu samalla tavalla kahlittuja tovereita. Jos on hyvä päivä, opettajana toimii juurikin tytön ihastus, Justineau, tuo uljas tumma nainen, joka selkeästi lapsista välittää. Samaa ei voi sanoa muusta paikan "henkilökunnasta".



Neiti Justineau tietää kaiken. Mutta Melanie ei voi esittää kysymystään, koska ei saa sanoja suustaan. Hän ei halua myöntää, että epäilys kalvaa hänen mieltään.
Mikä minä olen?


Melaniekulta, sinä olet nykyistä maailmaa riivaavan viruksen tuotos, tuon hirveän sairauden kantaja, sinä olet zombi. Ja silti kuitenkin erilainen kuin nälkäiset, planeettamme valloittaneet, ihmislihaa himoitsevat oliot. Sinulla on ajatukset. Sinulla on tunteet. Kyky kontrolloida itseäsi. Sinä olet ennen kaikkea lapsi.

M. R. Careyn, kirjoittamisen moniosaajan romaani Maailman lahjakkain tyttö ei ole pelkästään Walking Dead -tyylinen selviytymisräiskintätarina. Veri tässä kyllä kieltämättä paikoin lentää, rankastikin, mutta samalla teos on hurjan syvällinen. Suden tien tavoin se valottaa ihmisyyden ydintä pienen tytön silmin. Tytön, joka tietää nyt itsessään asuvasta hirviöstä. Hän on sairaudestaan huolimatta enemmän ihminen kuin moni muista kirjan päähenkilöistä.


Melanie pitää yllättäen kiinnostavana sitä, että ihmiset voivat käyttää sanoja salaamaan asioita, välttämään niitä tai teeskentelemään, että asiat ovat jotain muuta kuin ne todellisuudessa ovat.


Pohdiskeleva, raadollinen, räjähtävä. Älkää antako kansien hämätä! Ne tekevät upeasta romaanista aavistuksen verran halvan näköisen. Elokuvaversio on varmasti myöskin hyvä, mutta saatanpa jättää väliin. Ihan siitä syystä, että tahdon muistaa tarinan tällaisena, juuri näin. Suosittelen!


Jokainen aikuinen on lapsi, joka kasvoi ja selviytyi vaikeuksista huolimatta. Mutta eri aikoina ja eri paikoissa vaikeudet ovat olleet järkyttävän suuria.


***


Linkkejä muihin postauksiin. (Pahoittelen linkkauslaiskuuttani, kroppa vaatii nyt buranaa ja nopeaa poistumista koneelta)


4 kommenttia:

  1. Pyörittelin tätä tänään kirjastossa, ensin katsoin että on dekkari mutta sitten tajusin että ei, kauhua. En vielä lainannut, mietin että uskallanko lukea. Ehkä kannattaa antaa mahdollisuus? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti! Tätä on vähän vaikea genreluokitella, ite ajattelen kirjaa erittäin laadukkaana dystopiana, jopa jossain määrin kaunokirjallisena teoksena :) Mutta onhan tässä brutaalejakin kohtauksia. Ei kuitenkaan ahdistava!

      Poista
  2. Minä inhoan zombeja, mutta tällainen kansikuva kiinnosti kovasti. Ihana, että rooli oli annettu mustaihoiselle tytölle <3
    Tämähän oli huippuhyvä!

    VastaaPoista
  3. Niin oli, Melanie on huippu tapaus! Pidin erityisesti loppuratkaisusta... <3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥