Carita Forsgren; Jänistanssi

Hyytävä tunnelma hiipii kavalasti lukijan ihon alle…
Trilleri kilpailun myrkyttämästä työyhteisöstä ja näkymättömästä uhkasta

Animaatiostudiolla työskentelevä Tiia on levoton: tuntuu kuin joku tarkkailisi häntä. Poikaystävä Samuli väittää Tiian kuvittelevan turhia, ja sitä epäilee Tiia itsekin, kunnes hän saa uhkaavan viestin
tuntemattomasta numerosta.

Pienen studion väki elää kovan paineen alla. Emoyhtiö haluaa nopeasti tulosta, jänisaiheisen piirrossarjan on pakko onnistua. Kollegat kyräilevät toisiaan, ja ohjaajana työskentelevä Samuli ei epäröi ottaa muiden 
ideoita omiin nimiinsä.

Sitten Samuli katoaa. Pian sen jälkeen studiolle astelee koko olemukseltaan uudistunut Tiia. Sadun jänöpuput eivät ole sitä miltä näyttävät, eivätkä sitä aina ole ihmisetkään.

”Forsgren on hyvä tarinankehrääjä.” – Aamulehti

Carita Forsgren (s. 1968) on tamperelainen käsikirjoittaja ja graafinen suunnittelija, joka myös opettaa mm. käsikirjoittamista ja multimediaa. Häneltä on ilmestynyt kaksi historiallista romaania, Kolmen kuun kuningatar ja Auringon kehrä.
***

Olen lukenut kirjailijalta aiemmin teoksen Kolmen kuun kuningatar, mutta muistaakseni en siitä suuremmin innostunut. Uusimman aihepiiri vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta, ja teos yllätti vieläpä positiivisemmin, mitä olin kuvitellut.

Jänistanssi on aito psykologinen trilleri, vieläpä sellainen genren parhaimmasta päästä. Juonea kuljetetaan eteenpäin vaihtelevin minä-kertojin. Vaikka työyhteisö keskiössä onkin, tarina kiertyy tiiviisti päähenkilö Tiian ympärille. Siinä oikeastaan kaikki, mitä teoksesta uskaltaa paljastaa.

Olen viettänyt mahtavan lukuviikonlopun ensin Lindellin, ja sitten Forsgrenin seurassa. Kiitos ja kumarrus!