perjantaina, maaliskuuta 18, 2011

Eeva Rohas; Keltaiset tyypi


Vahva esikoisnovellikokoelma kuvaa ihmisten vinoutuneita suhteita ja kohtalokkaita harha-askelia

 
Mustelmia tulee niin helposti. Tallinnan risteilyllä, nimettömän talon juhlissa, ryhmäterapiassa, romanttisen miehen olohuoneessa. Niitä tulee, vaikka olisi jo valmiiksi selällään. Enkelit, kilo karkkia tai hyvä aikomus eivät auta, kun on väärässä seurassa. Tai väärässä.

Keltaiset tyypit vaatii katsomaan pimeää maisemaa, jossa on sittenkin jotain nähtävää. Kirkkaissa loisteputkivaloissa pimeyttä vasten ikkunasta tulee peili. Novellien henkilöt ovat polvillaan, osa pakotettuna, osa omasta tahdostaan. Epätoivo himmenee tarina tarinalta ja tilalle nousee hyvä ja kaunis, ehjä vaatimus.

*** 

Novellikokoelmaksi tämä pikkukirja tarjosi yllättävän paljon ajattelemisen aiheita. Novelleita ylipäätään tulee aika vähän luettua. Pidän ns. kunnon kirjoista, joissa henkilöhahmoihin ehtii rauhassa tutustua. Rohas onnistuu kuitenkin muutamalla sivulla loihtimaan uskottavia ja ymmärrystä herättäviä henkilöitä.

Jokaisen tarinan teemana on rakkaus, muodossa kuin muodossa. Jokaisessa tarinassa päähenkilöllä menee huonosti. Yleensä omien virheellisten valintojen johdosta. Tarinat jäävät häiritsevästi kesken, joten ehkä juuri siitä syystä ne jäävät mieleenkin. Lukijan kun on käytettävä myös omaa mielikuvitusta.

Kirja esittelee sekä nuoria, että vanhempia henkilöitä, punaista lankaa kuitenkaan kadottamatta. Pidin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥