Unni Lindell; Mörkömies

Komisario Cato Isaksen joutuu punnitsemaan uudelleen arvovaltansa perusteita. Uusi työkaveri Marian on oikea terrieri, eikä hänen bokserinsakaan tahdo taipua Caton sääntöihin.

Työpari selvittää parvekkeelta pudotetun Britt Else Bubergin murhaa. Vähän aiemmin nainen on kuullut rappukäytävästä vihellystä, joka sai hänet hätääntymään. Samaan aikaa leirintäalueella työskentelevä puolalainen Lilly on varma, että eräs hiljaa viheltävä mies tietää hänestä sopimattoman paljon.

Marian availee vyyhdin solmuja rivakasti, ja varmuuden puuskassa muutama lanka katkeaakin. Mörkömiehen hiipivää jännitystä liennyttääkin railakas sananvaihto, kun kunniastaan herkkä ja menneisyytensä kanssa painiva poliisipari tuulettaa laitoksen hiljaisia huoneita. Heidän seuraamisensa huvittaa ja riipaisee.

***

Viime viikolla oli onnekas päivä; kirjastoon tulla tupsahti neljä varausta, joista kolme uutuuskirjaa ja samalla rysäyksellä tuli Nenäpäiväkin. Iski suorastaan runsauden pula, enkä innoissani tiennyt mistä aloittaa. Lindell vei voiton.

Ihastuin kirjailijaan hänen esikoisteoksensa myötä, ja uutuudet yritän aina saada mahdollisimman nopeasti käsiini. En oikein tiedä, mikä näissä teoksissa viehättää. Lindellillä vain on aivan omanlainen tyylinsä. Tarinoiden juonet sisältävät mahdottoman tuntuisia kiemuroita, jotka tietysti viimein saavat loogisen loppunsa. Lindellin kerronta on värikästä ja elävää. Hän onnistuu herättämään henkiin henkilöhahmonsa hyvinkin pienin keinoin. Päähenkilö Caton mutkikas yksityiselämä etenee juonen taustalla. Hunajasyötistä tuttu Marian nousee Caton rinnalle toiseksi omalaatuiseksi päähenkilöksi. Lukijan on oikeastaan mahdotonta asettua kummankaan puolelle, molemmat ärsyttävät ja ilahduttavat sopivan tasapuolisesti.

Mörkömies on mahtava jännäri, jota ei kannata jättää väliin!