Minun "isot" (joustava käsite) poikani valitsivat tämän kirjastosta. Luimme myös ihanan
mutta Nyytistä tykkäsimme enemmän. Olen lukenut nämä aarteet sekä ainakin osan muumi-kirjoista aikuisella iällä, kuitenkin ennen äidiksi tuloa. Nyt oli ilo suuri huomata, että löysimme yhteisen fanittamisen kohteen.
Nyytiin vielä palataksemme. Kirja on sydämeenkäyvä tarina ujoudesta ja yksinäisyydestä, mutta myös pelon voittamisesta ja rohkeudesta.
"Niin nyyti lähti siitä meren rantaan
ja löysi näkinkengän, suuren, valkean.
Hän astui varovasti hienoon santaan
ja tuumi: löysin ihmeellisen maailman.
Siis nyyti riisui kenkänsä ja huokasi: hohoi,
on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi?
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään
ei kukaan nauti edes näkinkengästään."
Näissä tunnelmissa siirryn "kesälomalle". Äideille tämäkin on joustava käsite, työaika kun tuppaa olemaan se 24/7, mutta ainakin pyrin rennommin ottamaan ja kesästä nauttimaan. Blogia päivätän todennäköisesti hiukan harvemmin, minulla kun on muutama paksukainen lukuvuoroa odottamassa. Aurinkoa! <3 Rachelle
Kuka lohduttaisi Nyytiä? on ensimmäinen kirja, jonka annoin lahjaksi Elämäni Miehelle, kun vihdoinkin toisemme löysimme.
VastaaPoistaOlen ottanut yhteyttä Janssonin perheeseen, että saisimme myös Nyyti ja Tuittu -mukit.
Kirja kertoo kauniin rakkaustarinan...
Ihan totta, Leena! Ihan meinasi tulla kyyneleet silmiin, minulla ja pojilla...
VastaaPoista(Hävettävän vähän nykyään enää heille luen, kun oppivat sen taidon itse. Täytyisi tehdä "parannusta")