 |
| Les Editions du Rouergue, 2008. Suom. 2010, Avain |
"Täällä päin sanotaan, että välillä tuulee niin kovaa että tuuli repii perhosilta siivet."
Tyrskyt on kirja, johon olen halunnut tutustua jo pitkään. Se on myös kirja, johon olen halunnut rakastua. Minulle omin elementti on vesi. Olen syntynyt merenrantakaupungissa ja kärsin nykyisen kotikaupunkini vesistön puutteesta. Minulla on merihevostatuointeja muistuttamaan siitä merestä, joka sisälläni asuu. Kun Laura "vastahaastoi" minut Ota riski ja rakastu kirjaan - haasteessa, en voinut enää Tyrskyjen lukemista lykätä tuonnemmaksi.
Claudie Gallayn kerronta on aivan ihastuttavaa. Hän käyttää usein äärimmilleen typistettyjä lauseita tähän tyyliin. "Söimme voileipiä. Joimme viiniä. Tupakoimmekin. Aamulla Lambert lähti." Ja kuitenkin, kaikessa karuudessaan kielessä on jotain runollista. Gallayn kertoo oivalluksistaan hienostuneesti ja kohtikäyvästi. Jo teoksen fantastinen kansi ilmaisee kirjasta kaiken oleellisen. Katsokaa sitä, ei se selittelyjä kaipaa.
"Minä en enää kestänyt ihoani. Ihoani ilman sinun käsiäsi. Ruumistani ilman sinun painoasi. Rullasin villapaitani vatsan päälle. Tein siitä pallon. Painoin selkäni patterin tulikuumia ripoja vasten. Tunsin niiden jäljet. Rivat kuin kalterit. Sinun sänkysi kalterit, loppuvaiheessa, ettet putoaisi."
Tyrskyt kertoo tarinan naisesta, joka on menettänyt rakkaansa ja siinä samalla myös itsensä. Tyrskyt on kirja merestä, sekä asukkaista sen rannassa. Tällaisissa pieniin, syrjäisiin kyliin sijoittuvissa tarinoissa on jotain kohtitulevaa. Henkilöitä ei ole liikaa, ja kirjan edetessä heistä tulee kuin vanhoja ystäviä. Kirjan henkilöillä on jokaisella oma taakkansa, kuten meillä kaikilla. Vanhat salaisuudet ja kaunat paljastetaan lukijalle pikku hiljaa. Tahti on verkkainen, mutta silti omalla tavallaan kiihkeä.
"Kyyneleet valuivat poskilleni. En tiennyt itkeväni.
Ja silti itkin, niin suolaisia kyyneliä että ne oksettivat."
Puhuttelevinta teoksessa on se, mitä anteeksiantamus sai, tai olisi saanut aikaan. Onko järjeä tuhlata elämänsä vihaan, kun se lopulta kääntyy aina itseään vastaan. Päästä vapaaksi ja vapaudut itsekin.
Rakastuinko sitten kirjaan? Kyllä, omalla tavallani. Aivan räjäyttävää lukuelämystä tämä ei tarjonnut, mutta askeettisen kauniin ja toiveikkaan olon se jätti. Kiitos Lauralle.
Varsinaisen haastekirjan luen kun sen käsiini saan :)
Huom! Muistakaa arvonta! Vielä ei ole myöhäistä osallistua.
Ihanaa, että pidit Tyrskyistä :) Ihan tuli vallan ikävä sitä kun luin tekstisi!
VastaaPoistaTyrskyt on kyllä sellainen kirja, joka olisi mukava omistaa. Tähän maisemaan voisi palata toisenkin kerran :)
VastaaPoista"Askeettisen kaunis ja toiveikas" kuvaa hienosti tämän kirjan tunnelmaa. Kiva kun tykästyit tähän sinäkin!
VastaaPoistaElma Ilona, minusta tuntuu, että kirjamakuni on pikku hiljaa kallistumassa näiden runollisten tarinoiden suuntaan :)
VastaaPoistaKuvailit kirjaa hyvin. Rakastuin itse tähän kirjaan. Alussa oli jonkin aikaa tunne, että onkohan tämä kirja sittenkään kiinnostava, mutta kun tottui tarinan verkkaiseen rytmiin, ei kirjaa voinut laskea käsistään.
VastaaPoistaAinoa, jota olisin toivonut, oli se, että salaisuudet olisi paljastettu hieman nopeammin. Olen kärsimätön.
Tämä on kirja, johon palaan joskus varmasti.
Askeettisen kaunis kuulostaa sellaiselta, josta pitäisin. Minuakin Tyrskyt vielä odottavat, josko nyt syksyllä, liikaa kirjoja jotka haluaisi lukea, toisaalta ihanaa että on valinnanvaraa.
VastaaPoistaVesi on minullekin läheisin elementti, vaikka tatuoinnissani onkin lintu. :)
Annika, itse mietin ihan samaa teoksen alussa. Kesti hetken, että hiukan töksähtävään rytmiin pääsi sisään. Sitten sitä huomasi, että kirjahan on mitä mainioin kuvaus esimerkiksi läheisen menettämisestä. Ja siinä sivussa hyvin monesta muustakin asiasta :)
VastaaPoistaLinnea, oi, sinua on ihana lukuelämys odottamassa! Minä olen itse asiassa miettinyt lintutatuoinnin ottamista :) Vaikkapa vapauden symboolina lintu on mitä mainioin.
Tyrskyt oli niin 'minun kirjani', sillä olen meren rannalta kotoisin, suonissani virtaa suolavesi ja tyttärenikin on Meri. Ja pidän paljon linnuista!
VastaaPoistaTämä on minulle ihan sielukirja.
Hyvin kuvailit kirjan henkeä, sitä jonka pinnalla on verkkaista, mutta alla syvää pohjaimua.
Leena, jotenkin aavistelin Tyrskyjä lukiessa, että tämä on sinulle The Kirja :) Tai sitten alitajuntaan oli jäänyt muistijälki blogikäynniltäsi.
VastaaPoistaEn tiedä olisinko tätäkään teosta löytänyt ilman blogiharrastusta. Bloggaaminen on ihanaa!
Luin tämän aikoinaan enkä hirveästi innostunut. En todellakaan käsitä miksi, varsinkin noita sitaatteja lukiessa. Pitäisiköhän antaa toinen mahdollisuus, jos aika vain ei ollut sopiva?
VastaaPoistaAnki, totta kai oma elämäntilanne, mielialat ymsyms vaikuttaa siihen, tekeekö kirja juuri siihen saumaan vaikutusta vaiko ei. Toisaalta kaikesta toisten tykkäämästä ei tarvitse tykätä. Elämä ON liian lyhyt -jos ei nyt huonoihin- niin sanotaan sellaisiin kirjoihin, jotka ei vaikutusta tee :)
VastaaPoistaKokeile uudelleen, mutta heitä kesken jos ei nappaa. Se on taito, jota en itse oikein hallitse... Minkä tyyppisestä kirjallisuudesta eniten pidät?