Tohtori Claire Elliot uskoo vihdoin löytäneensä täydellisen kasvuympäristön rötöstelevälle 14-vuotiaalle pojalleen. Mutta pian unelmat romahtavat.Tranquilityn idyllistä pikkukaupunkia ravistelee murhaaalto; seudun nuoret käyttäytyvät kuin raivohullut. Kun Claire saa potilaakseen opettajansa ampuneen koulupojan ja huomaa tämän verinäytteessä oudon poikkeaman, hän ryhtyy omin päin tutkimaan tapausta. Tohtorin omatoimisuus ei valitettavasti miellytä kaikkia kaupunkilaisia.
***
Koska olen tehnyt melkoisen loikan mukavuusalueeni ulkopuolelle arkisessa elämässä, lukijaminä palasi taas tuttuun genreen tämän kirjan myötä. Olen lukenut Gerritsenin Maura Isles ja Jane Rizzoli -sarjaa ja täysin rakastunut siihen. Nämä kirjailijan aiemmat, sairaalajännäreiden nimellä kulkevat teokset ovat jääneet väliin. Olen odottamassa tälläkin hetkellä Camilla Läckbergin uutta kirjaa aivan "kieli pitkällä", ja en sen vuoksi ole päässyt paksujen lukuromaanien kimppuun. Olen huono keskeyttämään kirjaa ja aloittamaan toista, eikä sekään vaihtoehto houkuta, että luen väkisin huonomman teoksen loppuun, että Camillaan pääsisin käsiksi...
No niin. Henkeen ja vereen on minusta aivan typerä nimisuomennos. Alkuperäinen nimi on Bloodstream, joka sopii teokseen huomattavasti paremmin. Kirja on melko höttöinen, mutta toisinaan aidosti pelottava tarina pikkukaupungin (aika yleinen miljöö tämän tapaisille kirjoille, vai mitä) raivotautisiksi muuttuneista teineistä. Mitään "splätteriä" tämä ei sentään ole, vaan tarinaa kasvatetaan pikku hiljaa tutuilla kauhun elementeillä.
En ole mikään sairaalaromaanien ystävä, ja tässäkin romskussa sairaalassa vain välillä piipahdettiin. Toki kirjailijan teksteistä aina huomaa, että hän on ammatiltaan lääkäri. Tarinaan mahtuu mukaan myös romanttinen juonikuvio, vähän pakollisen oloisena mausteena.
Käteen jäi viihdyttävä ja jännittävä lukuelämys, ja välipalana tykkäsin kyllä. Mikään kirjallisuuden helmi tämä ei kuitenkaan ole, ja minusta on hienoa nähdä, miten Gerritsen on kehittynyt huimasti näistä ensimmäisistä kirjoistaan. Toki tyyli on tunnistettavana, pikkuisen humoristisena ja ehdottoman pelottavana pysynyt.
En ole lukenut ihan kaikkia Gerritsenin trillereitä, mutta kaikki viimeisimmät ja tässä niistä paras http://leenalumi.blogspot.fi/2010/08/jaakylma.html
VastaaPoistaOlen varma, että sinä olet lukenut Camillan ennen minua...;-)
Voi Leena, en usko, että näin pääsee käymään :) Tässä bloggaamisessa on se "huono" puoli, että usein tekee mieli lukea kirja nopeasti siksi, että pääsisi ilon pian blogissa jakamaan. Yritetään nauttia Camillasta kaikessa rauhassa :)
VastaaPoistaJääkylmä on ehdottomasti Gerritsenin tähän astisista paras kirja! Piipahdan lukemaan arviosi. Syksyllä häneltä on tulossa uutuus, sille on ladattu korkeat odotukset.
Katso, mitä vastasin sinulle. Odotan meiliäsi, jolla annan sinulle nimiä ja osoitteita. Sinulla ei näy sähköpostia profiilissa, minun on leenalumi@gmail.com
VastaaPoistaSairaalajännäri -siinä kyllä vasta uteliaisuutta herättävä termi, täytyykin onkia nuo jostain luettavaksi :D
VastaaPoistaEhdottomasti voin sinulle, Disa, Gerritseniä suositella, varsinkin jos et ole hänen teoksiin aiemmin tutustunut!
VastaaPoista