Riina Katajavuori; Perhehytti

Lasten maailma on sekoitus ihailtavaa joutilaisuutta ja harrastamisen hoppua. Vanhemman osana on hämmentyä vierellä arjen poukkoillessa. Pitäisikö katsoa lasten kanssa Frendejä ja Idolsia vai passittaa heidät hankeen hankkimaan punaisia poskia? Mistä löytää pojalle väkivallaton pyjama? Onko arki parempaa vain Carl Larssonin kuvissa? Kirjailija, runoilija ja kolmen lapsen äiti Riina Katajavuori pohtii kirjoituksissaan myös puistotätejä, siskottomuutta ja poskisuudelmia.

***

Olen lukenut Katajavuoren Lahjat joskus kun isot pojat olivat pieniä, ja elin huomattavasti hektisempää lapsiarkea tähän päivään verrattuna. Isoilla pojilla on ikäeroa puolitoistavuotta, nyt keskimmäisen ja nuorimman välillä kuusivuotta, eli huomattavasti helpommalla nykyään pääsen... Tämä sivuhuomautuksena. Katajavuoren runoihin en ole vieläkään ehtinyt, mutta tämän ihanaisella kannella varustetun kolumnikokoelman tahdoin ehdottomasti heti lukea, kun siitä kuulin.

Kirja tarjoilikin ajattelemisen aiheita sekä leppoisia arkitarinoita. Huomasin samaistuvani Katajavuoreen monissa asioissa. Esimerkiksi Riina poti samankaltaisia pelkoja raskausaikana, kuin minä.

"Vasta sillä hetkellä, kun näen vauvan ja tunnen hänet ihoni ulkopuolella, huokaan onnesta ja helpotuksesta, alan kuplia iloa, yhteyttä, symbioosia. Enää en ole kävelevä lasivitriini, joka voi mennä säpäleiksi koska tahansa." (s.16)

 

 Hänkin vaikuttaa vähän boheemilta ihmiseltä, joka käy ennemmin kirjastossa kuin shoppailureissulla. Hänellä ei ole siskoa (minun elämäni suuri puute), hän pitää matkustelusta ja kunnioittaa kirjoja. Ja äitiys nyt tuntuu menevän kaikilla pääpiirteittään samojen kaavojen mukaan. Kaikki äidit tuntevat enemmän tai vähemmän syyllisyyttä, pohtivat omaa riittämistä siinä missä lapsilukua, vaatetusta ja ruuanlaittoa. Kolumnit ovat fiksuja ja napakoita ja ehdottoman liikuttavia.

"Me ei normaalisti edes tajuta, miten onnellisia me ollaan", sanoo vanhin poikamme. (s.33)

Suosittelen hemmottelupakettina erityisesti äideille!