2006 Pasi Ilmari Jääskeläinen & Atena Kustannus Oy, 322s.
Maailmaa ehkä on kaikki, mikä on, niin kuin se on. Toisaalta niistä asioista, joista ei voi puhua, täytyy vaieta, ja minä kyllä lisäisin tämän asian sille listalle.
Alussa on lukija. Hämmentynyt, kaunishuulinen, romumunasarjainen lukija. Ella Amanda Milana, opettaja tarkastamassa erään kurittoman oppilansa esseetä. Poika käsittelee siinä Rikosta ja rangaistusta ja väittää kirjan loppuvan dramaattiseen kohtaukseen, jossa Sonja ampuu Raskolnikovia sydämeen. Me Dostojevskiä lukeneet tiedämme, ettei tarina pääty näin. Asiasta on melko varma myös opettajamme Ella, joka tosin ei ole koskaan päässyt kyseistä teosta yli sivun 52.
Mistä oikein on kysymys? Voin paljastaa, että kyse ei ole onnettomasta "uhrista", joka on napsahtanut ansaan luettueen plagiointia vastaan liputtaneen kirjablogistin hämäyspostausta. Kyse on paljon, paljon muusta.
On nimittäin olemassa kirjailija, Laura Lumikko nimeltään. Hän kirjoittaa maailmanlaajuista suosiota nauttivaa Otuksela-nimistä kirjasarjaa. Lumikko on tuonut kirjan tapahtumapaikan, Jäniksenselän maailman kartalle, ja siitä onkin tullut suosittu turistikohde. Japanista asti tullaan ihastelemaan mytologisin patsain koristeltua Jäniksenselkää, jonne Ellakin on töihin päätynyt. Jos vain sattuisi näkemään edes vilauksen kuuluisasta kirjailijasta. Kirjailijasta, josta tiedämme niin vähän. Hän karsastaa kameroita, ja olemassa olevat haastattelut sipaisevat vain Lumikon huolella pystytettyä julkisivua.
Tiedossa on kuitenkin Lumikon johtama Seura, jonka hän perusti vuosikymmeniä sitten. Seuraan pääsi mukaan yhdeksän lahjakasta lasta, pieniä onnekkaita, joista Lumikko pyrki koulimaan mahdollisimman loistavia kirjailijoita. Hinnalla millä hyvänsä. Nyt vuosia myöhemmin Ella saa kutsun liittyä Seuran kymmenenneksi jäseneksi. Miksi juuri Ella, miksi juuri nyt? Seurahan on elänyt hiljaiseloa niin pitkään.
Eikä aikaakaan, kun Ella haastetaan Seuran ikiomaan Peliin. Peliin, joka kerran pyörähtäessään käyntiin on mahdoton enää pysäyttää. Se vyöryy läpi Ellan ja lukijan tajunnan ja vie aivan toisennäköiseen todellisuuteen. Sillä mikään ei ole sitä, miltä päällepäin näyttää. Milloin tahansa voi tapahtua mitä tahansa.
Jääskeläinen vie kerronnallaan meidät syvälle kirjallisuuden ytimeen. Se, miten lukeminen ja kirjat pyörivät jatkuvalla pauhulla juonen ytimessä, lyö tällaisen lukutoukan polvilleen. Se, miten Jääskeläinen tarjoaa mahdollisimman realistisen, fantasia pohjaisen todellisuuden, saa katsomaan maailmaa toisin silmin. Kirjailijalla on kyky herättää henkiin lapsuuden sadut (ja pelot) miltei huomaamattomalla taikasauvan heilautuksella ja hän viihdyttää joka sivulla aivan viimeiseen, huikeaan loppuratkaisuun saakka.
En ole varma kuinka monta vanhaa suosikkia aion teemalukemisella käydä läpi, Lumikko ja yhdeksän muuta on kuitenkin kirja, jonka uudelleen lukua odotin eniten. Ensimmäisellä lukukerralla moni nyanssi jää huomaamatta kun oli kiire kääntää sivua eteenpäin saadakseen tietää mitä tuleman pitää. Nyt ehdin rauhassa nauttia maisemista ja tunnelmasta ja yksinkertaisesti viihtyä.
Lumikko ja yhdeksän muuta on ehkä suosikkini, vaikka kirjailijan toinen, Harjukaupungin salakäytävät lumosi yhtä vahvasti, vain hiukan eri tavalla. Aivan mahtavia teoksia molemmat. Koskas saadaan kuulla lisää kirjailijasta?
.jpg) |
| Todistus mytologisesta kartoituksesta |
Kirjan ovat lukeneet monet, mainittakoon nyt
Hieno johdanto bloggaukseesi! Minäkin ihastuin tähän kirjaan, joka oli ensikosketukseni Jääskeläisen tuotantoon. Harjukaupungin luinkin sitten pian tämän jälkeen. Lumikko ja yhdeksän muuta on niin paljon. Ja niin hyvin.
VastaaPoistaKatja, pikaisella googlaamiskierroksella en tekstiäsi löytänyt. Menenkin lukemaan, mitä olet kirjoista pitänyt :) Onhan nämä aivan omanlaisiansa!
VastaaPoistaAnnika, en ole tätä lukenut, vain monta blogijuttua kirjasta. Tuntui todella fantasialta. Ehkä enemmän kuin Harjukaupungin salakäytävät.
VastaaPoistaVoi, törmäsin marketkärryni kanssa hurmaavaan Jääskeläiseen ja miten minusta tuntuu, että voimme alkaa odottaa kolmatta...Kunpa se olisi kallellaan maagiseen realismiin, eikä niin fantasiaa, toivoo nainen, jonka seuraava kirja on Tolkien-elämänkerta;-)
Mutta Harjukaupungin salakäytäville antauduin sataa, viis genrestä! Harvoin sitä lukee kirjaa niin että ei voi siitä otetta irrottaa, lumisateessa ulkona, ruokaa tehdessä (mitähän silloinkin syötiin;-), siivoukset jäivät, meninköhän edes vessaan ilman salakäytäviä eli siis luin putkeensa. Olen niin lapsellinen, että pidin sitä niin totena...
♥
Leena, eihän se oli lapsellisuutta vaan hiukan toisenlaista katsantokantaa! Jyväskylä on minulle vähän tuntemattomampaa maastoa kuin esim. Mikkeli ja Kuopio. Harjukaupungin jälkeen tuli suuri into lähteä sille opastetulle kierrokselle, jonka Susakin mainitsi blogissaan.
VastaaPoistaNo voi ei, pitäisiköhän lukea vertailun vuoksi tuo Harjukaupunkikin uudestaan...? Nyt en ehdi tällä erää teemailla tämän enempää, myöhemmin sitten taas!
Odotan Tolkienia!
♥
Minulle tämä oli ensimmäinen Jääskeläiseni ja rakastuin teokseen. Toistaiseksi en ole herralta vielä muuta lukenut, mutta Harjukaupungin salakäytävät odottaa omassa hyllyssäni: ostin sen Adlibriksen alesta pokkarina. Toivottavasti saan sen kevään aikana lukuvuoroon, sillä teosta on tosiaan paljon kehuttu. Olen jo aika varma, että tykkään siitä. ;-)
VastaaPoistaMuistan, etten jotenkin tajunnut kirjaa. Oikeastaan pidin siitä, paljonkin, mutten tajunnut.
VastaaPoistaNyt en enää muista, mikä kirjassa niin kovin hämmensi, mutta omalaatuinen tunnelma on jäänyt hyvinkin mieleen.
Lumikko ja yhdeksän muuta on mielestäni niitä kirjoja, joiden arvo vain kasvaa kun lukemisesta kuluu aikaa.
Hih, en ole (häpeäkseni!) vielä lukenut Jääskeläistä, pitäisi kyllä. Mutta oli ihan pakko tulla hämmästelemään, jostain syystä postauksessasi on huominen päivä! Joko flunssainen pääni on lopullisesti seonnut, tai sitten blogisi on todellinen edelläkävijä ja täällä eletään jo tulevaisuutta. :)
VastaaPoista<3
Leena, unohtui tuosta edellisestä kommentista, sun markettireissut kuulostaa paljon mielenkiintoisemmilta kuin omani ;) Ihanaa, jos saadaan lisää Jääskeläistä!
VastaaPoistaKaisa, odotan, mitä tulet pitämään Harjukaupungista! Minä en muista paljon kirjasta eikä tuo taannoinen postaukseni valoittanut juuri tilannetta... Tosin huomaan nyt lukeneeni kirjan kipeänä ollessa. Romaanin tunnelma on kuitenkin jäänyt mieleen ja se oli samalla tavalla mystinen kuin Lumikko. Suosittelen!
Amma, en minäkään tätä täysin tajunnut :) Toisaalta kun jotkut asiat jäivät niin pahasti auki, kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa kummittelemaan. En ole varma tulinko vielä toisenkaan lukukerran jälkeen sen viisaammaksi :)
Sara, hih, blogini on aikaansa edellä :D No ei, mulla on aika-asetukset päin prinkkalaa ja olen sen verran kämmi, etten osaa niitä oikeaan laittaa... Kyllä mä uskon, että voisit Jääskeläisestä pitää! Kokeile ihmeessä!
♥
Alkoi nyt varovaisesti kiinnostaa tämä kirja, jonka olemassaolosta olen toki tiennyt, mutta jostain syystä en ole siitä koskaan jaksanut innostua. Enkä taaskaan osaa sanoa miksi. Ehkä pelkään sitä, että se on "liian" fantasiaa. En pahemmin lue fantasiaa enkä oikeastaan osaa perustella miksi, sillä periaatteessa pidän fantasiasta (ainakin elokuvissa ja taiteessa). Ehkä tämän voisi joskus uskaltautua lukemaan. :)
VastaaPoistaElegia, ♥ , nyt vasta huomasin viestisi! "Pikkasen" myöhässä; kokeile ihmeessä Jääskeläistä. Ei ole fantasiaa :)
PoistaEn minä itsekään juuri fantasiaa lue, vaikka minäkin pidän siitä elokuvamuodossa - en kuitenkaan aivan fanaattisesti. Itse asiassa inhoan tiettyä tapaa käyttää fantasiaa, vaikea selittää, mitä tarkkaan ottaen - fantasia ei saa olla helppo ratkaisu tai itsetarkoitus, tai jotain päälleliimattua, vaan sen pitää jollain tavalla syventää tarinan totuudellisuutta samalla tavalla kuin unet syventävät valvemaailmaa... Minulle elämä on valveen ja unen sekoitusta, täten myös tuottamani kirjallisuus on jotain sellaista.
VastaaPoistaOi, kiitos sinulle kommentistasi! Mielenkiintoinen näköala. Unien ja valvemaailman raja on toisinaan häilyvä, itsellänikin. Tältä pohjalta kirjasi näyttäytyvät kokonaan uudessa valossa. Unien epäloogisuus hämmentää, tekstisi kuitenkin kantaa. Odotamme lisää :)
Poista