Rupi Kaur; Maitoa ja hunajaa

milk and honey 2015, suom. Riikka Majanen ja Sammakko 2017, 204s.

kun olet rikki
ja hän on jättänyt sinut
älä kysy
olitko riittävä
ongelma oli
että olit niin paljon enemmän
kuin hän pystyi kestämään

s. 103


Kanadalaisen, Intiassa syntyneen ja Torontossa varttuneen, niin kovin nuoren runoilijan Rupi Kaurin ilmiömäistä suosiota olen seurannut somessa. Mutta kirja on aina kirja, ja kun sain Maitoa ja hunajaa käsiini, se suorastaan imeytyi minuun. Niin yksinkertaisia sanoja, niin syvällisiä oivalluksia naiseuden perusytimestä. Maistoin runoista nuoruuden, antauduin muistojen maidolle ja nyt keski-ikäisyyden hunajalle. Sillä jotain ikiaikaista näistä henkii, jotain sykähdyttävän hyrisevää, mausteena muutamalla viivalla luotuja piirroksia. Ne kertovat samaa tarinaa. Ne kuljettavat lukijaa läpi neljän luvun; Satuttamisen kautta Rakastamiseen, siitä Hajoamiseen ja viimein Paranemiseen.


saatan 
itseni aina 
tähän sotkuun
annan hänen
kertoa minulle että olen kaunis
ja puoliksi uskonkin sen
hyppään aina ajatellen
että hän ottaa minut
kiinni
olen toivoton
rakastaja ja 
uneksija ja se
koituu kuolemakseni

s. 81


Kiitos kirjakustantamo Sammakolle sekä itse kirjasta, että luvasta raottaa teille lukijani maistiaisia tästä maanläheisestä runoteoksesta, josta nyt yritän omia suosikkeja esiin nostaa. Se on kuulkaas vaikeaa, koska sivumerkintöjä kirjassa riittää... Muutamia kirjoitin itselleni ylös voimalauseiksi kalenteriini, kuten esimerkiksi tämän


vaatii ylväyttä
pysyä myötätuntoisena
julmissa oloissa

s. 160


ja


tiedän että se on rankkaa
usko minua
tiedän että se tuntuu siltä
kuin huomista ei koskaan tulisi
ja tästä päivästä selviäminen
tuntuu mahdottomalta
mutta lupaan että sinä selviät
kipu helpottaa
niin kuin aina
jos annat sen jäytää aikansa
anna sen olla
anna sen
mennä
hitaasti
rikotun lupauksen lailla
päästä siitä irti

s. 168


puhumattakaan tästä


olemme kaikki syntyneet
niin kauniiksi

suurin tragediamme on
tulla vakuuttuneiksi
ettemme olekaan

s. 183


Rupi Kaurilla on mahtava tulevaisuus edessään niin runoilijana, kuin kuvataitelijana. Esitekstissä hän kertoo suloisesti halustaan auttaa muita naisia, siskojaan, juuri kirjoittamalla. Kaikki me naiset tarvitsemme muistutusta omasta ainutlaatuisuudestamme. Jatkoa siis odottamaan jääden.


***


Teoksesta ovat bloganneet ainakin Laura, Niina T, Maija, Ruskeat tytöt ry ja Sirri.