Otteita erittäin lyhytsanaisesta lukupäiväkirjastani, joita raapustin vihkoon mm. sairaalassa ollessa.
Birkegaard Mikkel; Libri di Lucan arvoitus
- Tuulen varjoa löyhästi jäljittelevä trilleri, jossa lukeminen onkin vaarallista puuhaa. Alun jännitys herpaantui ainakin minulta melko pian ja tarina tuntui vaativan liikaa mielikuvitusta ollakseen uskottava. Ihan viihdyttävää fantasiaa kuitenkin.
Erlend Loe; Supernaiivi
- Ihanaa hyvänmielen luettavaa. Kirjan päähenkilö tuntui olevan elämässään vähintään yhtä eksyksissä kuin itsekin olen. Teos tarjosi monet naurut ja antoi yksinkertaisen vastauksen elämäntarkoitukseen; rakkaus.
Pauliina Susi; Lukot
- Mahtava psykologinen trilleri ihmissuhteiden kiemuroista. Rakastan Pauliinan kirjoitustyyliä, tämän olisi voinut ahmaista kerralla mikäli silmät olisivat suostuneet yhteistyöhön. Suosittelen!
Alexander McCall Smith; Bostwanan iloiset rouvat
- Taattua Mma Ramotswe -kamaa. Hauskan naiivilla tyylillä viisas kirja.
Nicci French; Pimeyden syli
- Yleensä pidän Frenchin pariskunnan tyylistä, mutta tämä kirja oli tylsä. Kirjan päähenkilö, Adam ällötti alkusivuilta saakka enkä päässyt kertojan pään sisään ollenkaan. Teoksen opetus lienee; älä luota vieraisiin miehiin?? Positiivisinta teoksessa oli sopiva määrä itseironiaa.
Herbjorg Wassmo; Lasi maitoa, kiitos
- Sydäntä särkevä tarina liettualaisesta tytöstä, joka huijataan "tarjoilijan" tehtäviin Norjaan. Päähenkilön kohtalon rinnalla omat murheet saivat oikeat mittasuhteet. Kirja tarjosi todella järkyttävän lukukokemuksen, ja on näin ollen yksi parhaimmista koskaan lukemistani teoksista.
William Styron; Pimeän kuva
- Styron kertoo sairastumisestaan masennukseen. Todella vakavaan sellaiseen. Kirja antoi niin vertaistukea kuin toivoakin, pohjalta on mahdollisuus nousta.
On mukava löytää kirjakommenttejasi pitkästä aikaa. Listaltasi ainoastaan Lasi maitoa, kiitos on minulle tuttu. Järkyttävää luettavaa, on vaikea uskoa, että tuollaistakin elämä jonkun kohdalla voi olla. Oletkohan lukenut kirjan nimeltä Nancy? Se nousi mieleen, kun mietin parhaita, tai ainakin koskettavampia lukemiani kirjoja. Lailaluu
VastaaPoistaHei pitkästä aikaa, Lailaluu! Nancya luin joskus punkkarivuosina kuin raamattua, olin mahdoton Sid-fani :) Itseasiassa luin kirjan n. 15v. tauon jälkeen reilu vuosi sitten ja kirja kosketti yhä. Tunsin sympatioita Nancyn äitiä kohtaan. Hirvittävän raskasta on täytynyt hänen elämänsä olla.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista