Päiväkoti valmistautuu juhlaan ja lapset viedään lähimetsään poimimaan valkovuokkoja. On kaunis alkukesän päivä, idylli on täydellinen. Lastenhoitaja kääntää katseensa hetkeksi, ja yhtäkkiä nelivuotias Angelica on poissa, kadonnut jälkiä jättämättä. Etsinnät eivät tunnu tuottavan tulosta, sillä kaappaaja on päättänyt, että Angelica ansaitsee nykyistä paremman elämän...
Intensiivinen ja selkäpiitä karmiva kertomus etenee kolmen havainnoijan näkökulmasta: kadonneen Angelican, päiväkodissa työskentelevän Magdan sekä pääkallonpaikalle osuvan Danielin.
Inger Frimansson (s. 1944 Tukholmassa) asuu Södertäljessä miehensä kanssa ja on kahden aikuisen tyttären äiti. Hän kirjoittaa puistattavia psykologisia trillereitä, jotka nostavat esiin mielissä väijyvän pimeyden ja paljastavat tyynen julkisivun takana tapahtuvat kauheudet. Tämä mestarillinen juonenkehittelijä on palkittu useasti, muun muassa Ruotsin Dekkariakatemian palkinnolla kaksi kertaa.
***
Hiukan toisenlainen katoamistarina tällä kertaa. Kirjassa ei katoamistapausta käsitellä lainkaan poliisin näkökulmasta, vaan tarina etenee niiden ihmisten kertomana, joita asia löyhästi tai tiiviimmin koskettaa.
Teoksen psykologinen trillerimäisyys jätti minut jostain syystä kylmäksi. Olen aiemminkin yrittänyt päästä sisään näihin Frimanssonin kirjoihin - turhaan. Joko kerronnasta pitää tai ei pidä.
perjantaina, tammikuuta 29, 2010
maanantaina, tammikuuta 25, 2010
John Ajvide Lindqvist; Ihmissatama
On säteilevän kirkas helmikuun päivä Roslagenin saaristossa Itämerellä. Anders, Cecilia ja heidän kuusivuotias tyttärensä Maja hiihtävät kotoaan Domaröstä läheiselle Gåvastenin majakkasaarelle. Jokin jäällä kiinnittää Majan huomion, ja tyttö kiipeää alas majakkatornista tutkimaan asiaa. Sitten Maja onkin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Lumiselta jäältä ei löydy edes jalanjälkiä.
Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Anders palaa yksin Domaröhön. Tyttären käsittämätön katoaminen ja sitä seurannut avioero ovat ajaneet hänet pullon pariin. Paluu vanhaan kotiin vain pahentaa Andersin epätoivoa, kunnes hän eräänä aamuna löytää tuvan pöytään kaiverretun tekstin: KANNA MINUT
Onko kyseessä julma pila vai viesti Majalta? Samaan aikaan kun viesti ilmestyy Domarössä alkaa tapahtua myös muuta merkillistä. Asukkaiden postilaatikoita tuhotaan, taloja palaa maan tasalle, ja joku tai jokin liikkuu äänekkäästi öisessä metsässä. Myös meri liikehtii levottomasti, kurkottaa kohti maata ikään kuin varoittaakseen domaröläisiä - tai ottaakseen omansa takaisin.
Ihmissatama on suuri tarina vihasta ja rakkaudesta, salaisuuksista, valheista ja magiasta. Se on kertomus meren mahdista ja ihmisen jatkuvasta kamppailusta itseään suurempia voimia vastaan.
***
Huh mikä kirja! Olen jokseenkin sanaton päästyäni loppuun tämän tiiliskiven.
Kirja muistutti alkuun aikoinaan lukemaani Yömyrskyä (Theorin) niin tunnelmansa kuin mystisyytensäkin puolesta. Täytyy sanoa, että pidän paksuista kirjoista. Tässä ehti rauhassa tutustua henkilöihin, miljööseen, kuten myös saaren historiaan. Ja kuitenkin teos piti tiukasti otteessaan ja lukukokemus oli kertakaikkisen nautinnollinen. Eniten samaistuin Andersin tuskaan ja toisaalta ihailin hänen ponnistelujaan mahdotonta vastaan.
Aikalailla kirja vaati lukijalta mielikuvitusta ja loppuratkaisun voisi sanoa menevän lievästi yli hilseen, mutta väliäkös tuolla, kun itse tarina pysyi omituisuudestaan huolimatta napakasti kasassa.
"Kanna minua. Kanna kotiin asti. Kanna polkua pitkin, talon kulman ympäri, kynnyksen yli, sisälle taloon. Nosta minua varoen käsissäsi kuin silmäluomina avautuvissa."
Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Anders palaa yksin Domaröhön. Tyttären käsittämätön katoaminen ja sitä seurannut avioero ovat ajaneet hänet pullon pariin. Paluu vanhaan kotiin vain pahentaa Andersin epätoivoa, kunnes hän eräänä aamuna löytää tuvan pöytään kaiverretun tekstin: KANNA MINUT
Onko kyseessä julma pila vai viesti Majalta? Samaan aikaan kun viesti ilmestyy Domarössä alkaa tapahtua myös muuta merkillistä. Asukkaiden postilaatikoita tuhotaan, taloja palaa maan tasalle, ja joku tai jokin liikkuu äänekkäästi öisessä metsässä. Myös meri liikehtii levottomasti, kurkottaa kohti maata ikään kuin varoittaakseen domaröläisiä - tai ottaakseen omansa takaisin.
Ihmissatama on suuri tarina vihasta ja rakkaudesta, salaisuuksista, valheista ja magiasta. Se on kertomus meren mahdista ja ihmisen jatkuvasta kamppailusta itseään suurempia voimia vastaan.
***
Huh mikä kirja! Olen jokseenkin sanaton päästyäni loppuun tämän tiiliskiven.
Kirja muistutti alkuun aikoinaan lukemaani Yömyrskyä (Theorin) niin tunnelmansa kuin mystisyytensäkin puolesta. Täytyy sanoa, että pidän paksuista kirjoista. Tässä ehti rauhassa tutustua henkilöihin, miljööseen, kuten myös saaren historiaan. Ja kuitenkin teos piti tiukasti otteessaan ja lukukokemus oli kertakaikkisen nautinnollinen. Eniten samaistuin Andersin tuskaan ja toisaalta ihailin hänen ponnistelujaan mahdotonta vastaan.
Aikalailla kirja vaati lukijalta mielikuvitusta ja loppuratkaisun voisi sanoa menevän lievästi yli hilseen, mutta väliäkös tuolla, kun itse tarina pysyi omituisuudestaan huolimatta napakasti kasassa.
"Kanna minua. Kanna kotiin asti. Kanna polkua pitkin, talon kulman ympäri, kynnyksen yli, sisälle taloon. Nosta minua varoen käsissäsi kuin silmäluomina avautuvissa."
maanantaina, tammikuuta 18, 2010
Donna Leon; Ystävä sä lapsien
Pikkupojan sieppausta tutkiessaan Guido Brunetti törmää maailmaan, jossa lapsia voi ostaa rahalla
Kun komisario Brunetti kutsutaan sairaalaan tapaamaan brutaalin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta lastenlääkäriä, ilmassa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kolme miestä on tunkeutunut yöllä lääkärin kotiin, mukiloinut hänet ja siepannut hänen puolitoistavuotiaan poikansa. Kuka tämänkaltaisen teon takana voi olla?
Tutkimusten edetessä Brunettille alkaa paljastua kokonainen lapsettomuuden ja epätoivon maailma, jossa vauvat ovat kauppatavaraa. Mutta löytyykö taustalta jotain vielä pahempaa kuin rahanhimo? Ja ketkä kaikki oikein ovatkaan sekaantuneet asiaan?
Ystävä sä lapsien on Donna Leonin 16. Brunetti-kirja Venetsian, ruoan ja hyvän dekkarin ystäville. ”Sellainen Venetsia on. Epälooginen, julmakin – mutta herkullinen.” – Kotiliesi
***
Ensimmäinen lukemani kirja supersuositusta Brunetti-sarjasta tarttui mukaan kirjastosta kiehtovan kansikuvan takia. Teos tarjosi muutamat makeat naurut ja hyvää mieltä, kiitos kerronnan. Kovin jännittäväksi en kirjaa kuitenkaan kokenut ja juoni tuntui melko tylpältä. Kevyempien dekkareiden ystäville tämä on takuuvarmaa luettavaa.
Kirja laittoi miettimään eettisiä arvoja; onko oikein ostaa lapsi, jos biologisia mahdollisuuksia saada omaa vauvaa ei ole. Toisella puolella maapalloa lapsia on liikaa, toisella taas hedelmöittyminen on käymässä aina vain vaikeammaksi.
Ehkei kirja ollut aivan minulle mieluisinta luettavaa, mutta ymmärrän silti Leonin suosion.
torstaina, tammikuuta 14, 2010
Yrsa Siguroardóttir; Kolmas merkki
Thora Gudmundsdottir, lakinainen ja yksinhuoltajaäiti, saa puhelun saksalaiselta naiselta, joka lupaa järjettömän suuren palkkion poikansa murhan selvittämisestä. Opiskelijanuoren ruumis on löytynyt kammottavalla tavalla runneltuna yliopistolta.Tutkimuksissa Thoralle muodostuu kuva omalaatuisesta nuorukaisesta, joka oli pakkomielteisen kiinnostunut noituudesta, salamenoista, keskiaikaisista kidutusvälineistä ja inkvisitiosta - ja joka oli löytänyt Reykjavikin yliopistolta lukuisia kaltaisiaan. Kaiken keskiössä näyttää olevan Malleus Maleficarum eli Noitavasara, vuonna 1486 ilmestynyt inkvisition opaskirja.
***
Jännärilinjalla jatketaan, kuinkas muuten, ja tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat kiehtovaan Islantiin. Tämä kansainvälinen bestseller yllätti huumorillaan, aihe kun on noinkin karu. Thóra, kirjan päähenkilö, oli helposti samaistuttava hahmo ja hänen pirteä elämänasenne siivitti mukavasti tarinaa.
Itse tarina jäi jotenkin laimeaksi pelkästään siitä syystä, että edellinen lukemani kirja vain oli niin yksinkertaisen mahtava, etten ollut vielä päässyt teoksen "yli". Niinpä Kolmas merkki tuli minun osalta luetuksi vähän kuin välipalana, erittäin maistuvana sellaisena.
***
Jännärilinjalla jatketaan, kuinkas muuten, ja tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat kiehtovaan Islantiin. Tämä kansainvälinen bestseller yllätti huumorillaan, aihe kun on noinkin karu. Thóra, kirjan päähenkilö, oli helposti samaistuttava hahmo ja hänen pirteä elämänasenne siivitti mukavasti tarinaa.
Itse tarina jäi jotenkin laimeaksi pelkästään siitä syystä, että edellinen lukemani kirja vain oli niin yksinkertaisen mahtava, etten ollut vielä päässyt teoksen "yli". Niinpä Kolmas merkki tuli minun osalta luetuksi vähän kuin välipalana, erittäin maistuvana sellaisena.
lauantaina, tammikuuta 09, 2010
Mons Kallentoft; Sydäntalven uhri
On kylmin helmikuu miesmuistiin. Erään aivan erityisen kylmän yön varhaisina aamutunteina keskeltä metsää, tammen oksalta roikkumasta, löytyy poikkeuksellisen lihavan miehen alaston, raa'asti pahoinpidelty ruumis. Nuori ylikonstaapeli Malin Fors ja hänen kollegansa Linköpingin poliisin väkivaltaosastolla saavat huomata, että talvi on muuttunut vielä astetta hyytävämmäksi. Kuka mies on? Kuka hänet on pahoinpidellyt ja hirttänyt - ja polttanut lähes tunnistamattomaksi? Voiko kyseessä olla rituaalimurha? Tappajan jahti alkaa.Sydäntalven uhri on kolmiosaisen Malin Fors -trilogian avaus. Fors on 33-vuotias, nuori ja nykyaikainen nainen, kunnianhimoinen ja henkilökohtaisten tragedioiden riivaama. Yksinhuoltajan ja kovapintaisen poliisin roolit eivät ole helposti yhteensovitettavissa. Linköpingin kaupunki on yksi Ruotsin teknologian ja lääketieteen keskuksia, mutta se sijaitsee keskellä alavaa maaseutua ja metsiä, joissa aika tuntuu usein pysähtyneen. Tehdaskaupungin murheellisten laitamien tarinat ovat julmia, väkivaltaisia ja surullisia. Mutta vaikka ihmiset voivatkin tehdä toisilleen hirvittäviä asioita, jostain löytyy aina pilkahdus toivoa.
Mons Kallentoft on kirjoittanut useita dekkareita, ja Sydäntalven uhri on hänen ensimmäinen suomennoksensa. Teoksen käännösoikeudet on toistaiseksi myyty Suomen lisäksi Tanskaan, Norjaan, Hollantiin ja Saksaan.
***
Täytyypä jälleen todeta, että kyllä nuo ruotsalaiset osavat dekkareita kirjoittaa. Tämä teos sattui käsiini aivan vahingossa kirjaston pikalainattavien osastolta ja lukuelämys oli nautinnollinen. Kallentoftin tyyli on omalaatuista ja takatekstien mukaan hän "välttää onnistuneesti lajityypin tavalliset kliseet". Yhdyn edelliseen.
Itse tarina on traagisuudessaan kauhistuttava, mutta pitää silti sisällään toivon pilkahduksen. Vaikka arvasin jo hyvissä ajoin murhaajan, se ei haitannut enää kirjan lopulla, kun karu totuus paljastui. Surullista ja opettavaa.
Jännäreiden ystävien kannattaa ehdottomasti kirjaan tutustua, mutta kirjallisen kauneuden puolesta suosittelisin tätä niillekin lukijoille, jotka yleensä eivät dekkareihin koske.
Mons Kallentoft on kirjoittanut useita dekkareita, ja Sydäntalven uhri on hänen ensimmäinen suomennoksensa. Teoksen käännösoikeudet on toistaiseksi myyty Suomen lisäksi Tanskaan, Norjaan, Hollantiin ja Saksaan.
***
Täytyypä jälleen todeta, että kyllä nuo ruotsalaiset osavat dekkareita kirjoittaa. Tämä teos sattui käsiini aivan vahingossa kirjaston pikalainattavien osastolta ja lukuelämys oli nautinnollinen. Kallentoftin tyyli on omalaatuista ja takatekstien mukaan hän "välttää onnistuneesti lajityypin tavalliset kliseet". Yhdyn edelliseen.
Itse tarina on traagisuudessaan kauhistuttava, mutta pitää silti sisällään toivon pilkahduksen. Vaikka arvasin jo hyvissä ajoin murhaajan, se ei haitannut enää kirjan lopulla, kun karu totuus paljastui. Surullista ja opettavaa.
Jännäreiden ystävien kannattaa ehdottomasti kirjaan tutustua, mutta kirjallisen kauneuden puolesta suosittelisin tätä niillekin lukijoille, jotka yleensä eivät dekkareihin koske.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)