286s.
35-vuotias opettaja. 13-vuotias oppilas. Kuka vietteli kenet? Miksi älykäs ja hyvin koulutettu neljän lapsen äiti on valmis riskeeraamaan perheensä, uransa ja vapautensa teinipojan vuoksi? Onko kyse rakkaudesta, seksuaalisesta väärinkäytöstä vai jostain aivan muusta? Rikoksena rakkaus -kirjassa Mary Letourneau ja Vili Fualaau kertovat omin sanoin, miten heidän poikkeuksellinen suhteensa alkoi, miten Mary pidätettiin, kuinka hän synnytti Vilille kaksi lasta, joista toisen vankilassa ja kuinka heidän tarinastaan tuli yksi Yhdysvaltojen kohutuimmista oikeustapauksista. Maryn ja Vilin vuonna 1997 julki tulleesta suhteesta on tehty tv-elokuva ja useita kirjoja.
***
Hmm. Hmm. En todellakaan tiedä mitä tästä tarinasta ajatella.
Kirjan sivuilla opettaja Mary vakuutti rakkauttaan oppilastaan Vilia kohtaan, joka oli 12v. kun heidän suhteensa alkoi. Maryn näkökulmasta asiassa ei ollut mitään pahaa, vaikka hän itse oli tahollaan naimissa ja neljän lapsen äiti, ja Vili tosiaan "pikkuisen" nuorempi. Kirjassa myös Vili kertoi oman näkemyksensä asioista. Toisaalta hänen runonsa vaikuttivat hyvin kypsiltä, toisaalta tekstistä huomasi, että kyseessä oli teini, joka tahtoi lähinnä opettajaltaan seksiä.
Mary vangittiin kahteen otteeseen lapsen hyväksikäytöstä, ensin puoleksi vuodeksi, ja kun ei ottanut opikseen, sitten seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi. Sinä aikana pari sai kaksi lastakin. Googlaamalla löysin sitten tuoreimpia uutisia (jotka toki nekin ovat vuosien takaa), jotka kertoivat Maryn viimein vapautuneen vankilasta ja parin menneen naimisiin. Ehkä kyse siis oli muustakin kuin hyväksikäytöstä. Silti. Jotenkin epämiellyttävä juttu. Varsinkin kun teosta lukiessa Maryn itsekeskeisyys paistaa esiin raivostuttavasti joka sivulta.
perjantaina, heinäkuuta 31, 2009
keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009
Sirpa Kähkönen; Mustat morsiamet
288.
Sirpa Kähkösen romaani Mustat morsiamet sijoittuu 1920-30 lukujen vaihteen Kuopioon. Se on monellakin tapaa kuopiolaisuuden kuvaus. Kähkösen tarinalla on todellinen pohja, hänen isovanhempiensa kohtalo. Se on myöskin yleinen tarina kuopiolaisuudesta, koska siinä kietoutuvat vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden vahva vastakkainasettelu, joka leimasi ihmisten ajattelutapoja ja jopa sosiaalista kanssakäymistä monta vuosikymmentä eteenpäin.Toisaalta romaanissa on vahvasti läsnä työväestön ja sivistyneistön vastakkain asettelu. Sitten on maalaisuuden ja kaupunkilaisuuden vastakohtaisuus, missä erityisesti kaupunkilaisuus näyttäytyy maalaisuutta hienompana. Neljäs kuopiolainen piirre on sitten murre, jonka kirjailija on erittäin terävästi pienimpine yksityiskohtineen merkinnyt.
(Pohjois-Savon muisti)
***
Sain tämän pokkarin mummultani ja ehkä siihen hivenen vastentahtoisesti tartuin. Pelkäsin kirjaa tylsäksi - vaikkei mummullani tapana olekaan tylsiä kirjoja lueskella... Pelko osoittautuikin turhaksi, ja suorastaan ahmin teosta. Kaikkien lukemieni dekkareiden, murhien ja ruumiiden jälkeen tämä suorastaan tuuletti aivojani!
Kirja on pikkutarkasti kirjoitettu, ihanan arkinen ja realistinen (tosi?)tarina wanhasta ajasta, joka fraasinomaisesti sanottuna heräsi sivuilla henkiin. Minähän asuin lapsena muutaman vuoden Kuopiossa ja kuulemma edelleen puheessani on aavistus savoa. Savonmurre tuntui alkuun vähän työläältä lukea, mutta alkukankeuden jälkeen nautin dialogeista ja nauroinkin monessa kohden. "Puhe" kuulosti niin tutulta.
Surullinen kertomus ja kasvutarina tämä kuitenkin on; on köyhyyttä, mies joutuu vankilaan, lapsi kuolee synnytykseen... Ja silti kaikesta selvitään.
Kähköstä voisi jossain vaiheessa lukea lisääkin!
Sirpa Kähkösen romaani Mustat morsiamet sijoittuu 1920-30 lukujen vaihteen Kuopioon. Se on monellakin tapaa kuopiolaisuuden kuvaus. Kähkösen tarinalla on todellinen pohja, hänen isovanhempiensa kohtalo. Se on myöskin yleinen tarina kuopiolaisuudesta, koska siinä kietoutuvat vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden vahva vastakkainasettelu, joka leimasi ihmisten ajattelutapoja ja jopa sosiaalista kanssakäymistä monta vuosikymmentä eteenpäin.Toisaalta romaanissa on vahvasti läsnä työväestön ja sivistyneistön vastakkain asettelu. Sitten on maalaisuuden ja kaupunkilaisuuden vastakohtaisuus, missä erityisesti kaupunkilaisuus näyttäytyy maalaisuutta hienompana. Neljäs kuopiolainen piirre on sitten murre, jonka kirjailija on erittäin terävästi pienimpine yksityiskohtineen merkinnyt.
(Pohjois-Savon muisti)
***
Sain tämän pokkarin mummultani ja ehkä siihen hivenen vastentahtoisesti tartuin. Pelkäsin kirjaa tylsäksi - vaikkei mummullani tapana olekaan tylsiä kirjoja lueskella... Pelko osoittautuikin turhaksi, ja suorastaan ahmin teosta. Kaikkien lukemieni dekkareiden, murhien ja ruumiiden jälkeen tämä suorastaan tuuletti aivojani!
Kirja on pikkutarkasti kirjoitettu, ihanan arkinen ja realistinen (tosi?)tarina wanhasta ajasta, joka fraasinomaisesti sanottuna heräsi sivuilla henkiin. Minähän asuin lapsena muutaman vuoden Kuopiossa ja kuulemma edelleen puheessani on aavistus savoa. Savonmurre tuntui alkuun vähän työläältä lukea, mutta alkukankeuden jälkeen nautin dialogeista ja nauroinkin monessa kohden. "Puhe" kuulosti niin tutulta.
Surullinen kertomus ja kasvutarina tämä kuitenkin on; on köyhyyttä, mies joutuu vankilaan, lapsi kuolee synnytykseen... Ja silti kaikesta selvitään.
Kähköstä voisi jossain vaiheessa lukea lisääkin!
lauantaina, heinäkuuta 25, 2009
Karin Alvtegen; Tuntematon
280s.
Yhteiskunnan laitapuolella elävän Sibyllan on keksittävä keinot päästäkseen silloin tällöin lämpimään kylpyyn, nukkumaan valkeiden lakanoiden väliin ja saadakseen kunnolla syödyksi. Kun kaiken tämän pystyy tekemään itseään myymättä, tuovat nämä hetket päivänpaistetta muuten kurjaan elämään.Kaikki romahtaa, kun Sibylla on kerran väärässä paikassa oikeaan aikaan. Laitapuolen kulkijaa on helppo tönäistä – hän joutuu syytetyksi murhasta, sitten toisesta, kolmannesta, neljännestä.Tehtaanjohtajan ainoan tyttären tie kauaksi lähtökohdistaan on jännittävä, monisäikeinen tarina. Se on myös sarkastisella huumorilla maustettu veitsenterävä rikoskertomus.
***
Aiemmin lukemani Alvtegenit ovat olleet mitä parhaimpia lukuelämyksiä. Ko. teos on jäänyt lukulistalle roikkumaan, tulipahan se nyt viimein luettua. Ehkei kirja ollut aivan yhtä loistava, kuin Karinin uusimmat, mutta mukava romaani joka tapauksessa. Häpeä, Petos ja Varjo ovat vain niin mielettömän hienosti rakennettuja teoksia, joista huomaa tähän verrattuna kirjailijattaren kehittyneen huimasti.
Teoksen päähenkilö, Sibylla, oli helposti samaistuttava henkilö. Ihanaa lukea vaihteeksi muistakin kuin "kauniista ja rohkeista" henkilöhahmoista. Sibyllalla oli elämä mennyt pieleen jo nuorena pitkälti äidin syyllistävän kasvatuksen ja vaativuuden vuoksi. Sibylla ajautui kodittomaksi kulkuriksi. Sitten polkaistiin liikkeelle tapahtumavyöry, joka alun kehittelyvaiheen jälkeen tuntui etenevän liiankin kovaa vauhtia. No, Alvtegenilla on oma lyhytsanainen tyylinsä, mutta hiukan lisää pituutta kirjaan olisin kaivannut.
Marinoista huolimatta syvyytensä ja viihdyttävyytensä puolesta tykkäsin!
Yhteiskunnan laitapuolella elävän Sibyllan on keksittävä keinot päästäkseen silloin tällöin lämpimään kylpyyn, nukkumaan valkeiden lakanoiden väliin ja saadakseen kunnolla syödyksi. Kun kaiken tämän pystyy tekemään itseään myymättä, tuovat nämä hetket päivänpaistetta muuten kurjaan elämään.Kaikki romahtaa, kun Sibylla on kerran väärässä paikassa oikeaan aikaan. Laitapuolen kulkijaa on helppo tönäistä – hän joutuu syytetyksi murhasta, sitten toisesta, kolmannesta, neljännestä.Tehtaanjohtajan ainoan tyttären tie kauaksi lähtökohdistaan on jännittävä, monisäikeinen tarina. Se on myös sarkastisella huumorilla maustettu veitsenterävä rikoskertomus.
***
Aiemmin lukemani Alvtegenit ovat olleet mitä parhaimpia lukuelämyksiä. Ko. teos on jäänyt lukulistalle roikkumaan, tulipahan se nyt viimein luettua. Ehkei kirja ollut aivan yhtä loistava, kuin Karinin uusimmat, mutta mukava romaani joka tapauksessa. Häpeä, Petos ja Varjo ovat vain niin mielettömän hienosti rakennettuja teoksia, joista huomaa tähän verrattuna kirjailijattaren kehittyneen huimasti.
Teoksen päähenkilö, Sibylla, oli helposti samaistuttava henkilö. Ihanaa lukea vaihteeksi muistakin kuin "kauniista ja rohkeista" henkilöhahmoista. Sibyllalla oli elämä mennyt pieleen jo nuorena pitkälti äidin syyllistävän kasvatuksen ja vaativuuden vuoksi. Sibylla ajautui kodittomaksi kulkuriksi. Sitten polkaistiin liikkeelle tapahtumavyöry, joka alun kehittelyvaiheen jälkeen tuntui etenevän liiankin kovaa vauhtia. No, Alvtegenilla on oma lyhytsanainen tyylinsä, mutta hiukan lisää pituutta kirjaan olisin kaivannut.
Marinoista huolimatta syvyytensä ja viihdyttävyytensä puolesta tykkäsin!
torstaina, heinäkuuta 23, 2009
Karin Slaughter; Häpäisty
389s.
Karin Slaughterin uusin kirja Häpäisty alkaa tuttuun tapaan sokeeraavasti. Ensimmäisillä sivuilla tuntematon nainen poltetaan elävältä etsivä Lena Adamsin katsoessa huumattuna vierestä. Poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver ja patologi Sara Linton yrittävät selvittää uhrin henkilöllisyyttä ja jäljittää poliisin käsistä karannutta Lenaa, joka näyttää olevan suuressa vaarassa. Lena pakenee entiseen kotikaupunkiinsa Reeseen, jonka kulissien takaa alkaa paljastua mm. korruptiota, äärioikeistolaista rotuvihaa ja huumekauppaa. Samaan aikaan kun Lena matkaa kohti menneisyytensä salaisuuksia, Sara joutuu syytteeseen leukTuemiaa sairastaneen potilaansa kuolemasta ja kamppailee pelastaakseen uransa...Grant County -sarjan kuudes osa Häpäisty on tarina, jonka jälkeen Heartsdale ei ole entisensä. Teos tarjoaa jännitystä ja odottamattomia juonenkäänteitä aina viimeisille sivuille asti.
***
Tuli ihan haikea olo, kun Grant County-sarja on nyt kaluttu loppuun. Mielestäni tämä viimeisin osa oli paras. Kyllä kirjan kanssa tuli pari iltaa valvottua, kun lukemisen keskeyttäminen tuntui mahdottomalta...
Karin osaa sitten keksiä mahdollisimman sokeeraavat tavat murhata ihmisiä kirjoissaan; aiemmassa haudattiin elävältä teinityttöjä ja tässä uhri poltettiin - myös elävältä. Kammottavaa. Mutta kun ällöttävyydet olivat tapahtuneet, kirja kasvatti niin juonta, kuin jännitystäkin, eikä mässäilyfiilistä syntynyt. Tässä päähenkilöksi nousi Lena ja hänen menneisyydestään saimme tietää enemmän.
Paljastettakoon, että loppuratkaisu oli aivan hirveä, tuli sellainen "noouuuu" -olo. Ihan surulliseksi tulin, ja sellaista tapahtuu harvoin, kun kyseessä on vain fiktiivinen romaani...
Karin Slaughterin uusin kirja Häpäisty alkaa tuttuun tapaan sokeeraavasti. Ensimmäisillä sivuilla tuntematon nainen poltetaan elävältä etsivä Lena Adamsin katsoessa huumattuna vierestä. Poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver ja patologi Sara Linton yrittävät selvittää uhrin henkilöllisyyttä ja jäljittää poliisin käsistä karannutta Lenaa, joka näyttää olevan suuressa vaarassa. Lena pakenee entiseen kotikaupunkiinsa Reeseen, jonka kulissien takaa alkaa paljastua mm. korruptiota, äärioikeistolaista rotuvihaa ja huumekauppaa. Samaan aikaan kun Lena matkaa kohti menneisyytensä salaisuuksia, Sara joutuu syytteeseen leukTuemiaa sairastaneen potilaansa kuolemasta ja kamppailee pelastaakseen uransa...Grant County -sarjan kuudes osa Häpäisty on tarina, jonka jälkeen Heartsdale ei ole entisensä. Teos tarjoaa jännitystä ja odottamattomia juonenkäänteitä aina viimeisille sivuille asti.
***
Tuli ihan haikea olo, kun Grant County-sarja on nyt kaluttu loppuun. Mielestäni tämä viimeisin osa oli paras. Kyllä kirjan kanssa tuli pari iltaa valvottua, kun lukemisen keskeyttäminen tuntui mahdottomalta...
Karin osaa sitten keksiä mahdollisimman sokeeraavat tavat murhata ihmisiä kirjoissaan; aiemmassa haudattiin elävältä teinityttöjä ja tässä uhri poltettiin - myös elävältä. Kammottavaa. Mutta kun ällöttävyydet olivat tapahtuneet, kirja kasvatti niin juonta, kuin jännitystäkin, eikä mässäilyfiilistä syntynyt. Tässä päähenkilöksi nousi Lena ja hänen menneisyydestään saimme tietää enemmän.
Paljastettakoon, että loppuratkaisu oli aivan hirveä, tuli sellainen "noouuuu" -olo. Ihan surulliseksi tulin, ja sellaista tapahtuu harvoin, kun kyseessä on vain fiktiivinen romaani...
Olav Valen-Sendstad; Pistin lihassa
206s.
Tie rauhaan elämän taisteluissa.
Pistin lihassa on syvästi sielunhoidollinen teos avuksi niille, jotka tuntevat jatkuvasti epäonnistuvansa kristittyinä ja joutuvansa tappiolle kiusaustensa ja oman heikkoutensa ahdistamina. Lähtökohtanaan Paavalin sana hänen ruumiiseensa asetetusta pistävästä piikistä, pistimestä, Olav Valen-Sendstad osoittaa, millaisen avun Paavali sai kamppailuunsa. Olav Valen-Sendstad (1904-1963), norjalainen pappi ja filosofian tohtori, oli aikanaan merkittävä hengellinen johtaja omassa maassaan. Hänen runsaasta kirjallisesta tuotannostaan on suomennettu useita tekosia. tämä on uudistettu laitos jo pitempään lopppun myytytä olleesta sielunhoidollisesta klassikosta.
***
Teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1937. Omani on neljäs painos tästä klassikosta. Tekstin paikoin vanhahtava sävy antoi kirjaan oman tunnelmansa, silti kirja oli täyttä asiaa kristinuskon ytimessä ja ytimestä.
Me ihmiset olemme pahoja, se nyt on vain yksi elämän tosiasia ja ennen kaikkea voisi sanoa, että me kristityt olemme pahoja. Kirjassa ei oikeastaan ole mitään "uutta", vaan se julistaa vanhaa ja aina ajankohtaista ristinsanomaa helposti lähestyttävään sävyyn. Pistin lihassa kertaa samaa sanomaa kuin Raamattu; Jumalalla oli ongelma jonka hän itse ratkaisi.
Ihana ja merkittävä teos, joka löytyy kirjahyllystäni, ja johon säännöllisen epäsäännöllisesti palaan. Suosittelen hyvää hengellistä perusmatskua etsiville.
Tie rauhaan elämän taisteluissa.
Pistin lihassa on syvästi sielunhoidollinen teos avuksi niille, jotka tuntevat jatkuvasti epäonnistuvansa kristittyinä ja joutuvansa tappiolle kiusaustensa ja oman heikkoutensa ahdistamina. Lähtökohtanaan Paavalin sana hänen ruumiiseensa asetetusta pistävästä piikistä, pistimestä, Olav Valen-Sendstad osoittaa, millaisen avun Paavali sai kamppailuunsa. Olav Valen-Sendstad (1904-1963), norjalainen pappi ja filosofian tohtori, oli aikanaan merkittävä hengellinen johtaja omassa maassaan. Hänen runsaasta kirjallisesta tuotannostaan on suomennettu useita tekosia. tämä on uudistettu laitos jo pitempään lopppun myytytä olleesta sielunhoidollisesta klassikosta.
***
Teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1937. Omani on neljäs painos tästä klassikosta. Tekstin paikoin vanhahtava sävy antoi kirjaan oman tunnelmansa, silti kirja oli täyttä asiaa kristinuskon ytimessä ja ytimestä.
Me ihmiset olemme pahoja, se nyt on vain yksi elämän tosiasia ja ennen kaikkea voisi sanoa, että me kristityt olemme pahoja. Kirjassa ei oikeastaan ole mitään "uutta", vaan se julistaa vanhaa ja aina ajankohtaista ristinsanomaa helposti lähestyttävään sävyyn. Pistin lihassa kertaa samaa sanomaa kuin Raamattu; Jumalalla oli ongelma jonka hän itse ratkaisi.
Ihana ja merkittävä teos, joka löytyy kirjahyllystäni, ja johon säännöllisen epäsäännöllisesti palaan. Suosittelen hyvää hengellistä perusmatskua etsiville.
sunnuntai, heinäkuuta 19, 2009
Kommenteista
Käväisimpä vaihteeksi vanhassa blogissani (http://anilo.vuodatus.net) ja löysin sieltä viestiä, josta selvisi, ettei tätä blogia pysty kommentoimaan. Kiitos lämpimästi tiedosta!! Yritän asiaa selvitellä, asetusten mukaan mitään kommenttiesteitä ei pitäisi olla. Kommentit ovat siis lämpimästi tervetulleita!!
Karin Slaughter; Kadotettu
464s.
Iltakävely metsässä muuttuu painajaiseksi, kun poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver ja patologi Sara Linton löytävät nuoren tytön ruumiin. Selviää, että tyttö on haudattu elävänä maahan. Ruumiinavaus paljastaa lisää hirveitä yllätyksiä. Jäljet johtavat suljettuun uskonnolliseen yhteisöön, joka kuhisee kammottavia salaisuuksia. Saran kauhuksi hänen kovia kokenut siskonsa Tessa tuntuu liittyvän lahkon toimintaan.
Kadotettu on Karin Slaughterin huippusuositun Grant County -sarjan viides osa.
***
Mukaansatempaavaa jännitystä tutuksi käyneiden henkilöhahmojen seurassa.
Sen kummempia ajatuksia nämä Slaughterin kirjat eivät jaksa herättää, tunnustan, että puhtaasti viihteellisistä syistä sarjaa tulee ahmittua. Toisaalta kesälaiskuuskin vaivaa; en jaksa metsästää tai bongailla toisten blogeista must-luettavaa. Kohta alkaa olla pakko kohottaa "kirjallista ryhtiä", sarjan viimeinen osa kun on jo puolivälissä meneillään... Jospa ajat sitten varaamani Enkelipeli (Tuulen varjon "jatkis") pian kirjastosta saapuisi.
Iltakävely metsässä muuttuu painajaiseksi, kun poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver ja patologi Sara Linton löytävät nuoren tytön ruumiin. Selviää, että tyttö on haudattu elävänä maahan. Ruumiinavaus paljastaa lisää hirveitä yllätyksiä. Jäljet johtavat suljettuun uskonnolliseen yhteisöön, joka kuhisee kammottavia salaisuuksia. Saran kauhuksi hänen kovia kokenut siskonsa Tessa tuntuu liittyvän lahkon toimintaan.
Kadotettu on Karin Slaughterin huippusuositun Grant County -sarjan viides osa.
***
Mukaansatempaavaa jännitystä tutuksi käyneiden henkilöhahmojen seurassa.
Sen kummempia ajatuksia nämä Slaughterin kirjat eivät jaksa herättää, tunnustan, että puhtaasti viihteellisistä syistä sarjaa tulee ahmittua. Toisaalta kesälaiskuuskin vaivaa; en jaksa metsästää tai bongailla toisten blogeista must-luettavaa. Kohta alkaa olla pakko kohottaa "kirjallista ryhtiä", sarjan viimeinen osa kun on jo puolivälissä meneillään... Jospa ajat sitten varaamani Enkelipeli (Tuulen varjon "jatkis") pian kirjastosta saapuisi.
maanantaina, heinäkuuta 13, 2009
Karin Slaughter; Merkitty
406s.
Uneliaan Heartsdalen pikkukaupungin poliisiasemalla käynnistyy hurja panttivankidraama, jonka keskelle kaupungin patologi ja lastenlääkäri Sara Linton sattumalta joutuu. Kaupungin poliisipäällikkö ja Saran miesystävä Jeffrey Tolliver loukkaantuu tulituksessa pahasti, useita poliiseita kuolee ja joukko lapsia joutuu hengenvaaraan. Samana päivänä sairaslomalta palaavan etsivä Lena Adamsin on heti kohdattava poliisin pahin painajainen. Merkitty on Karin Slaughterin menestyneen trillerisarjan neljäs osa, jossa Sara Linton joutuu imaistuksi mukaan Jeffreyn menneisyyteen liittyviin vaarallisiin tapahtumiin samalla kun Jeffrey kamppailee hengestään.
***
Minun lukujärjestys nyt on mitä on. Joskus aiemmin olen lukenut sarjasta osan kolme, Piinattu, ja nyt siirryin (omalla logiikalla) suoraan neloseen. Sarjan kaksi viimeistä osaa odottelevat vuoroaan kirjahyllyssä, joten menoa ei ehkä liiemmin haittaa, jos kakkonen välistä jääkin...
Tässä teoksessa kulkevat rinnakkain nykyisyys ja menneisyys, kaksi tarinaa ja (vähintään) kaksi rikosta, jotka tietysti toisiinsa liittyvät. Ihan mielenkiintoista oli lukea päähenkilöiden menneisyydestä, tarinaan tuli näin uutta syvyyttä.
Hienoja ja vetäviä hahmoja on Slaughter kyllä onnistunut luomaan. Jokaiselle on tapahtunut yhtä jos toista kammottavaa, ja lisää on luvassa, näissä kirjoissa kun rikokset ovat pahimmasta päästä. Silti juonenkehittely ja jännityksen ylläpito onnistuvat kirjailijattarelta niin mainiosti, että teokset ovat ehdottomasti muuta kuin mässäilyä. Toimivat loistavasti niin viihteenä kuin arkipakonakin.
Uneliaan Heartsdalen pikkukaupungin poliisiasemalla käynnistyy hurja panttivankidraama, jonka keskelle kaupungin patologi ja lastenlääkäri Sara Linton sattumalta joutuu. Kaupungin poliisipäällikkö ja Saran miesystävä Jeffrey Tolliver loukkaantuu tulituksessa pahasti, useita poliiseita kuolee ja joukko lapsia joutuu hengenvaaraan. Samana päivänä sairaslomalta palaavan etsivä Lena Adamsin on heti kohdattava poliisin pahin painajainen. Merkitty on Karin Slaughterin menestyneen trillerisarjan neljäs osa, jossa Sara Linton joutuu imaistuksi mukaan Jeffreyn menneisyyteen liittyviin vaarallisiin tapahtumiin samalla kun Jeffrey kamppailee hengestään.
***
Minun lukujärjestys nyt on mitä on. Joskus aiemmin olen lukenut sarjasta osan kolme, Piinattu, ja nyt siirryin (omalla logiikalla) suoraan neloseen. Sarjan kaksi viimeistä osaa odottelevat vuoroaan kirjahyllyssä, joten menoa ei ehkä liiemmin haittaa, jos kakkonen välistä jääkin...
Tässä teoksessa kulkevat rinnakkain nykyisyys ja menneisyys, kaksi tarinaa ja (vähintään) kaksi rikosta, jotka tietysti toisiinsa liittyvät. Ihan mielenkiintoista oli lukea päähenkilöiden menneisyydestä, tarinaan tuli näin uutta syvyyttä.
Hienoja ja vetäviä hahmoja on Slaughter kyllä onnistunut luomaan. Jokaiselle on tapahtunut yhtä jos toista kammottavaa, ja lisää on luvassa, näissä kirjoissa kun rikokset ovat pahimmasta päästä. Silti juonenkehittely ja jännityksen ylläpito onnistuvat kirjailijattarelta niin mainiosti, että teokset ovat ehdottomasti muuta kuin mässäilyä. Toimivat loistavasti niin viihteenä kuin arkipakonakin.
sunnuntai, heinäkuuta 12, 2009
Seppo Jokinen; Puhu rakkaudesta
167s.
”Useilta suomalaisilta on ihmisarvo hukassa: vähättelemme itseämme, ”toteaa Seppo Jokinen kirjansa ”Puhu rakkaudesta” esipuheessa. Ellemme me osaa rakastaa ja arvostaa itseämme, ei meistä ole muitakaan rakastamaan ja rohkaisemaan.
Seppo Jokisen kirja on tuttua ja taattua Jokista. Miehellä on mittava ura sielunhoitajana, kouluttajana ja luennoitsijana. Tässä työssä hän on saanut valtavan määrän palautetta, kuullut monenlaisista ihmiskohtaloista ja joutunut etsimään vastauksia kaikkein kiperimpiinkin kysymyksiin. Kun tähän vielä lisätään se kantapään kautta tullut kokemus, jota Seppo Jokinen on saanut oman elämänsä kriiseissä, niin paketti on valmis: miehellä on kanttia sanoa ja myös sanottavaa.
Rakkaudesta puhutaan ja lauletaan nykyään paljon, enimmäkseen hyvin kevyesti ja pintaa hipaisten. Kirja ”Puhu rakkaudesta” houkuttelee syvemmälle, aivan niihin perimmäisiin tuntoihin saakka.
Samalla, kun Seppo Jokinen kirjoittaa rakkauden kaipuustamme, ihmissuhteistamme ja vammoista parantumisesta, hän pitää koko ajan esillä sen suurimman rakkauden, Jumalan syntistä ihmistä kohtaan tunteman rakkauden. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen neljättä lukua lainaten: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”
***
Lämminhenkistä sielunhoidollista luettavaa. Jokinen ei asetu millään muodoin lukijansa yläpuolelle, vaan kirjoittaa rehellisesti omasta rikkinäisyydestään. Siinä missä myös haastaa lukijaa kasvuun.
Teoksen henki on ehdottomasti rakkaus. Mielellään terapeutista "varaisin" ottaisi.
”Useilta suomalaisilta on ihmisarvo hukassa: vähättelemme itseämme, ”toteaa Seppo Jokinen kirjansa ”Puhu rakkaudesta” esipuheessa. Ellemme me osaa rakastaa ja arvostaa itseämme, ei meistä ole muitakaan rakastamaan ja rohkaisemaan.
Seppo Jokisen kirja on tuttua ja taattua Jokista. Miehellä on mittava ura sielunhoitajana, kouluttajana ja luennoitsijana. Tässä työssä hän on saanut valtavan määrän palautetta, kuullut monenlaisista ihmiskohtaloista ja joutunut etsimään vastauksia kaikkein kiperimpiinkin kysymyksiin. Kun tähän vielä lisätään se kantapään kautta tullut kokemus, jota Seppo Jokinen on saanut oman elämänsä kriiseissä, niin paketti on valmis: miehellä on kanttia sanoa ja myös sanottavaa.
Rakkaudesta puhutaan ja lauletaan nykyään paljon, enimmäkseen hyvin kevyesti ja pintaa hipaisten. Kirja ”Puhu rakkaudesta” houkuttelee syvemmälle, aivan niihin perimmäisiin tuntoihin saakka.
Samalla, kun Seppo Jokinen kirjoittaa rakkauden kaipuustamme, ihmissuhteistamme ja vammoista parantumisesta, hän pitää koko ajan esillä sen suurimman rakkauden, Jumalan syntistä ihmistä kohtaan tunteman rakkauden. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen neljättä lukua lainaten: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”
***
Lämminhenkistä sielunhoidollista luettavaa. Jokinen ei asetu millään muodoin lukijansa yläpuolelle, vaan kirjoittaa rehellisesti omasta rikkinäisyydestään. Siinä missä myös haastaa lukijaa kasvuun.
Teoksen henki on ehdottomasti rakkaus. Mielellään terapeutista "varaisin" ottaisi.
torstaina, heinäkuuta 09, 2009
Hardwick Neil; Hullun lailla
174s.
Neil Hardwick on yksi niistä rohkeista, joka kertoo julkisesti sairastumisestaan syvään masennukseen kirjassaan Hullun lailla. Mielenterveysongelmista puhuminenhan on yhteiskunnassamme vaikeampaa kuin fyysisistä sairauksista puhuminen, vaikka masennuslääkkeiden käyttö on Suomessa yleistä. Hardwick aloittaa kertomuksensa lainaamalla dialogin A.A.Milnen lasten kirjasta Nalle Puh:
" Kuinkas jakselet, kysyi Nalle Puh.Ihaa ravisteli päätään puolelta toiselle."En kovinkaan kuinkaan" , se sanoi."Viime aikoina en ole jaksellut oikein ollenkaan kuinkaan."
***
Faktahan on, että olen sairastanut toistuvia masennusjaksoja jo reilut viisitoista vuotta. Jos Hardwick uskaltaa sen tunnustaa, niin miksenpä minäkin.
Kirja antaa melko kattavan selostuksen masennuksen oireista ja taudin vaikutuksesta elämään. Toisaalta, olisi mielenkiintoista lukea aivan taviksen vastaava kertomus kyseisestä sairaudesta. Tässä käsitellään pitkälti taudin ohella julkisuuden kirousta, joten paikoin en kokenut näinkään lyhyttä kirjaa kovin kiinnostavana. Kaikella kunnioituksella.
Lämpimästi plussaa kirjailijan rehellisyydelle. Masennus on sairaus, jonka voi ymmärtää vain toinen masentunut. Vertaistukea kaipaaville miltei "pakollista" luettavaa.
(Itsekin olisin lukenut kirjan jo iät ja ajat sitten, mutta aina kun teos mieleeni kirjastossa muistui, se olikin lainassa. Kertoo jostain...)
Neil Hardwick on yksi niistä rohkeista, joka kertoo julkisesti sairastumisestaan syvään masennukseen kirjassaan Hullun lailla. Mielenterveysongelmista puhuminenhan on yhteiskunnassamme vaikeampaa kuin fyysisistä sairauksista puhuminen, vaikka masennuslääkkeiden käyttö on Suomessa yleistä. Hardwick aloittaa kertomuksensa lainaamalla dialogin A.A.Milnen lasten kirjasta Nalle Puh:
" Kuinkas jakselet, kysyi Nalle Puh.Ihaa ravisteli päätään puolelta toiselle."En kovinkaan kuinkaan" , se sanoi."Viime aikoina en ole jaksellut oikein ollenkaan kuinkaan."
***
Faktahan on, että olen sairastanut toistuvia masennusjaksoja jo reilut viisitoista vuotta. Jos Hardwick uskaltaa sen tunnustaa, niin miksenpä minäkin.
Kirja antaa melko kattavan selostuksen masennuksen oireista ja taudin vaikutuksesta elämään. Toisaalta, olisi mielenkiintoista lukea aivan taviksen vastaava kertomus kyseisestä sairaudesta. Tässä käsitellään pitkälti taudin ohella julkisuuden kirousta, joten paikoin en kokenut näinkään lyhyttä kirjaa kovin kiinnostavana. Kaikella kunnioituksella.
Lämpimästi plussaa kirjailijan rehellisyydelle. Masennus on sairaus, jonka voi ymmärtää vain toinen masentunut. Vertaistukea kaipaaville miltei "pakollista" luettavaa.
(Itsekin olisin lukenut kirjan jo iät ja ajat sitten, mutta aina kun teos mieleeni kirjastossa muistui, se olikin lainassa. Kertoo jostain...)
Karin Slaughter; Sokaistu
359s.
Karin Slaughter (s. 1971) on jännityskirjallisuuden kuuma nimi maailmalla. Esikoisteos Sokaistu nosti hänet Yhdysvalloissa rikoskirjailijoiden eturiviin. Sokaistu nousi kotimaassaan kahdenkymmenen parhaiten myydyn kirjan joukkoon ja Englannissa bestsellerlistan kolmanneksi.
Sara Linton on rauhallisen Heartsdalen pikkukaupungin lastenlääkäri ja patologi. Hän löytää Sybil Adamsin vakavasti haavoitettuna lounasravintolan vessasta. Saran pelastusyritykset ovat turhia, sillä kahden syvän viillon muodostama risti on kuolettava.
Tämä on sadistisen psykopaattiraiskaajan ensimmäinen näytös. Hän huumaa uhrinsa sokaisevalla belladonna-kasvin myrkyllä ja viljelee raamatunlauseita rikoksissaan. Tapauksiin liittyy kummallisia yhteensattumia, jotka viittaavat Sara Lintoniin. Rikossarjaa selvittäessään kirjan päähenkilöt joutuvat kohtaamaan menneisyytensä salaisuudet, joille he ovat ummistaneet silmänsä.
***
Tämän esikoisteoksen ostin joskus kirjaston poistomyynnistä.
No juu, melko raflaava-aiheinen jännäri... Kyllähän tästä paljon verisiä yksityiskohtia löytyi, mutta toisaalta teos on kirjoitettu niin vetävään tyyliin, etten voinut olla pitämättä. Luultavasti luen muutkin kirjailijattaren teokset. Osastoa *ei herkille*.
Karin Slaughter (s. 1971) on jännityskirjallisuuden kuuma nimi maailmalla. Esikoisteos Sokaistu nosti hänet Yhdysvalloissa rikoskirjailijoiden eturiviin. Sokaistu nousi kotimaassaan kahdenkymmenen parhaiten myydyn kirjan joukkoon ja Englannissa bestsellerlistan kolmanneksi.
Sara Linton on rauhallisen Heartsdalen pikkukaupungin lastenlääkäri ja patologi. Hän löytää Sybil Adamsin vakavasti haavoitettuna lounasravintolan vessasta. Saran pelastusyritykset ovat turhia, sillä kahden syvän viillon muodostama risti on kuolettava.
Tämä on sadistisen psykopaattiraiskaajan ensimmäinen näytös. Hän huumaa uhrinsa sokaisevalla belladonna-kasvin myrkyllä ja viljelee raamatunlauseita rikoksissaan. Tapauksiin liittyy kummallisia yhteensattumia, jotka viittaavat Sara Lintoniin. Rikossarjaa selvittäessään kirjan päähenkilöt joutuvat kohtaamaan menneisyytensä salaisuudet, joille he ovat ummistaneet silmänsä.
***
Tämän esikoisteoksen ostin joskus kirjaston poistomyynnistä.
No juu, melko raflaava-aiheinen jännäri... Kyllähän tästä paljon verisiä yksityiskohtia löytyi, mutta toisaalta teos on kirjoitettu niin vetävään tyyliin, etten voinut olla pitämättä. Luultavasti luen muutkin kirjailijattaren teokset. Osastoa *ei herkille*.
Tommy Hellsten; Saat sen mistä luovut
262s.
Saat sen mistä luovut on kirja, joka porautuu uudella, raikkaalla tavalla perimmäisiin kysymyksiin. Se ravistelee totunnaisia asenteita ja kyseenalaistaa monet selviöinä pidetyt arvot ja arvostukset yhteiskunnassamme.Ihminen on aina hakenut turvaa siitä, että lopettaa matkustamisen, pysähtyy paikoilleen ja pystyttää leirin, johon päättää asettua loppuiäkseen. Mutta turvan löytää vain se joka siitä luopuu, elämän se joka ottaa riskin ja lähtee liikkeelle, uskaltautuu seikkailuun. Ei tarvitse tulla uskonnolliseksi löytääkseen syvyysulottuvuuden elämässään. On kysymys ihmiseksi tulemisesta. Ihminen on enemmän kuin kaikki se mitä hän tekee ja tuottaa. Vain ihmisen muuttuminen antaa toivoa maailman muuttumisesta paremmaksi.Saat sen mistä luovut kokoaa Hellstenin ajattelun pohjavirrat - ne oivallukset jotka ovat syntyneet hänen työskennellessään ihmisen kasvuun ja muuttumiseen liittyvien kysymysten parissa. Hellstenin uusin kirja kiinnostaa varmasti hänen aikaisempien kirjojensa lukijoita, elämäntaitokirjallisuuden lukijoita ja pohdiskelevan hengellisen kirjallisuuden lukijoita.
***
Aivan täsmäkirja tämän hetkiseen elämäntilanteeseen! Luin teoksen joskus vuosia sitten ja aivan kaikki teoksen teoriat eivät silloin avautuneet. Näemmä viisi vuottakin tuo elämänkokemusta, koska tällä lukukerralla teos todellakin upposi.
En tiedä voiko tätä luokitella varsinaiseksi "itsehoito-oppaaksi", joille tuppaan olemaan hiukan allerginen... Paljon ajattelemisen aihetta kirja antoi, asetti jopa vasten seinää, hyvin positiivisella tavalla. Mm. kirjan väittämä; "usko on elämistä siinä vakuuttuneisuudessa, että minua rakastetaan ja minä en ole yksin" on helppo lukea, vaikea sisäistää. Näinhän se kuitenkin menee. Joskus olennaiset asiat kaipaavat muistutusta.
Myös tämä väittämä; "aikuisuus on sitä, että lapsuus loppuu. On ryhdyttävä oman itsensä äidiksi ja isäksi sen sijaan, että odottaisi muiden siihen ryhtyvän." pysäytti. Vaikka olenkin "jo" kolmikymppinen.
Erittäin suositeltavaa lukemista!
Saat sen mistä luovut on kirja, joka porautuu uudella, raikkaalla tavalla perimmäisiin kysymyksiin. Se ravistelee totunnaisia asenteita ja kyseenalaistaa monet selviöinä pidetyt arvot ja arvostukset yhteiskunnassamme.Ihminen on aina hakenut turvaa siitä, että lopettaa matkustamisen, pysähtyy paikoilleen ja pystyttää leirin, johon päättää asettua loppuiäkseen. Mutta turvan löytää vain se joka siitä luopuu, elämän se joka ottaa riskin ja lähtee liikkeelle, uskaltautuu seikkailuun. Ei tarvitse tulla uskonnolliseksi löytääkseen syvyysulottuvuuden elämässään. On kysymys ihmiseksi tulemisesta. Ihminen on enemmän kuin kaikki se mitä hän tekee ja tuottaa. Vain ihmisen muuttuminen antaa toivoa maailman muuttumisesta paremmaksi.Saat sen mistä luovut kokoaa Hellstenin ajattelun pohjavirrat - ne oivallukset jotka ovat syntyneet hänen työskennellessään ihmisen kasvuun ja muuttumiseen liittyvien kysymysten parissa. Hellstenin uusin kirja kiinnostaa varmasti hänen aikaisempien kirjojensa lukijoita, elämäntaitokirjallisuuden lukijoita ja pohdiskelevan hengellisen kirjallisuuden lukijoita.
***
Aivan täsmäkirja tämän hetkiseen elämäntilanteeseen! Luin teoksen joskus vuosia sitten ja aivan kaikki teoksen teoriat eivät silloin avautuneet. Näemmä viisi vuottakin tuo elämänkokemusta, koska tällä lukukerralla teos todellakin upposi.
En tiedä voiko tätä luokitella varsinaiseksi "itsehoito-oppaaksi", joille tuppaan olemaan hiukan allerginen... Paljon ajattelemisen aihetta kirja antoi, asetti jopa vasten seinää, hyvin positiivisella tavalla. Mm. kirjan väittämä; "usko on elämistä siinä vakuuttuneisuudessa, että minua rakastetaan ja minä en ole yksin" on helppo lukea, vaikea sisäistää. Näinhän se kuitenkin menee. Joskus olennaiset asiat kaipaavat muistutusta.
Myös tämä väittämä; "aikuisuus on sitä, että lapsuus loppuu. On ryhdyttävä oman itsensä äidiksi ja isäksi sen sijaan, että odottaisi muiden siihen ryhtyvän." pysäytti. Vaikka olenkin "jo" kolmikymppinen.
Erittäin suositeltavaa lukemista!
sunnuntai, heinäkuuta 05, 2009
Tuija Välipakka; Härkätanssija
240s.
Koko ikänsä Tii on kamppaillut riippuvuuksien kanssa. Onnettomasti päättynyt parisuhde jääkiekkoilijan kanssa on naulinnut hänet nyt kolmikymppisenä yhä lujemmin paikoilleen. Yllättäenkuolleen Mikaelin kuvasta Tii ei kerta kaikkiaan pääse irti. Mutta silloin saapuu hurmaava härkämies Samuel. Itsetietoisesti ja valloittavasti Samuel saa Tiin virkoamaan, iloitsemaan, hullaantumaan. Samalla Tii uskaltautuu tekemään matkaa menneisyyteensä, kohtaamaan uudelleen elämänsä miehet isästä lähtien. Hän huomaa, että yhä uudestaan hän on ollut valmis asettumaan siihen rooliin, jonka miehet ovat hänelle antaneet. Samuelin kanssa Tiin elämä muuttuu. Hänlöytää itsestään rohkeuden heittäytyä suuren otuksen eteen, käydä tanssiin sen kanssa. Lopulta Tii eikuitenkaan voi aavistaa, miten sairaaksi meno yltyy tämän miehen kanssa. Sillä Samuelilla on synkeä salaisuutensa.
***
Erittäin mielenkiintoinen kirja. Mielestäni jokaisen, joka on jossain elämänsä vaiheessa joutunut elämään narsistin kanssa, tulisi kirja lukea. Itselleni teos antoi hurjasti ajateltavaa, vertaistukea ja lopulta myös lohtua. On uskallettava rakastaa myös itseään. Rakastaa niin paljon, ettei anna kaiken maailman susien itseään riepotella. Joskus on vain pakko opetella sanomaan yksinkertainen sana; ei. Tämän kirjan päähenkilö Tii oppi, vähintäänkin, kantapään kautta. Oli rankkoja menetyksiä menneisyydessä ja oli nykyisyys, jota ei jaksanut elää yksin.
Mutta lopulta oli pakko kasvaa.
Välipakan ilmaisu on runollisen yksityiskohtaista, kaunista. Hänellä on selkeästi oma tyyli, josta olen jopa hiukan kateellinen. Osaisipa itsekin löytää yhtä osuvia kielikuvia. Palkitseva ja hienosti mielenkiintoa ylläpitävä teos!
Koko ikänsä Tii on kamppaillut riippuvuuksien kanssa. Onnettomasti päättynyt parisuhde jääkiekkoilijan kanssa on naulinnut hänet nyt kolmikymppisenä yhä lujemmin paikoilleen. Yllättäenkuolleen Mikaelin kuvasta Tii ei kerta kaikkiaan pääse irti. Mutta silloin saapuu hurmaava härkämies Samuel. Itsetietoisesti ja valloittavasti Samuel saa Tiin virkoamaan, iloitsemaan, hullaantumaan. Samalla Tii uskaltautuu tekemään matkaa menneisyyteensä, kohtaamaan uudelleen elämänsä miehet isästä lähtien. Hän huomaa, että yhä uudestaan hän on ollut valmis asettumaan siihen rooliin, jonka miehet ovat hänelle antaneet. Samuelin kanssa Tiin elämä muuttuu. Hänlöytää itsestään rohkeuden heittäytyä suuren otuksen eteen, käydä tanssiin sen kanssa. Lopulta Tii eikuitenkaan voi aavistaa, miten sairaaksi meno yltyy tämän miehen kanssa. Sillä Samuelilla on synkeä salaisuutensa.
***
Erittäin mielenkiintoinen kirja. Mielestäni jokaisen, joka on jossain elämänsä vaiheessa joutunut elämään narsistin kanssa, tulisi kirja lukea. Itselleni teos antoi hurjasti ajateltavaa, vertaistukea ja lopulta myös lohtua. On uskallettava rakastaa myös itseään. Rakastaa niin paljon, ettei anna kaiken maailman susien itseään riepotella. Joskus on vain pakko opetella sanomaan yksinkertainen sana; ei. Tämän kirjan päähenkilö Tii oppi, vähintäänkin, kantapään kautta. Oli rankkoja menetyksiä menneisyydessä ja oli nykyisyys, jota ei jaksanut elää yksin.
Mutta lopulta oli pakko kasvaa.
Välipakan ilmaisu on runollisen yksityiskohtaista, kaunista. Hänellä on selkeästi oma tyyli, josta olen jopa hiukan kateellinen. Osaisipa itsekin löytää yhtä osuvia kielikuvia. Palkitseva ja hienosti mielenkiintoa ylläpitävä teos!
AniLon lukupäiväkirja
Ikuiseen tappeluun vuodatuksen kanssa kyllästyneenä aloitan lukupäiväkirjan pitämisen uusin kujein uudessa osoitteessa. Olkaa kärsivällisiä, uuden opettelu on minulle aina takkuista puuhaa :)
Aiemmin luetut kirjat löytyvät siis täältä
www.anilo.vuodatus.net
Aiemmin luetut kirjat löytyvät siis täältä
www.anilo.vuodatus.net
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)