Onni on kuin ikkunaruutu – jos se menee rikki, koko ilmanala muuttuu.
"Katselimme pitkää kapeaa katua, taloja ja niiden pieniä etupihoja, sinisiä kierrätyslaatikoita. Puiden lehdet olivat puhkeamaisillaan, niiden väri oli sitä utuista vaaleanvihreää, jota minä niin ihastelen. Kosketin sormenpäilläni kevyesti Tomin polvea. Hän liikahti ja peitti kasvonsa käsillään. Natalie takapenkillä alkoi vollottaa ja sitten me kaikki."
Reta Wintersin elämän on aina täyttänyt yksitoikkoinen onni. Pitkä avioliitto kantaa vuosien jälkeenkin, tyttäristä on kasvanut tasapainoisia nuoria naisia, ja ura kirjailijana lähtenyt mukavasti liikkeelle. Koti sijaitsee rauhallisessa Orangetownissa, ja elämä on turvallista, on kirjoja, musiikkia, pehmoisia tyynyjä joihin voi nojata ja jääkaappi täynnä ruokaa.
Mutta sitten Retan vanhin tytär Norah katoaa – ja löytyy Torontosta metroasemalta kerjäämässä, kaulassaan pahvinen kyltti, jossa lukee ”hyvyys”. Muut uskovat, että Norahilla on vain jokin aikuistumiseen liittyvä vaihe, mutta Reta on huolissaan. Missä vaiheessa Norahin mieli alkoi järkkyä? Miksi hän ei huomannut mitään? Hädän keskellä Reta tekee pitkän matkan ja miettii naiseutta ja hyvyyttä – miten ne liittyvät toisiinsa, ovatko ne annettuja vai otettuja rooleja?
Carol Shields (s. 1935 Yhdysvalloissa) on opiskellut Ottawan yliopistossa kirjallisuutta ja toiminut opettajana eri yliopistoissa. Nykyään kirjailija asuu Winnipegissä, Kanadassa.
”Shieldsin kerronta on ehkä parempaa kuin koskaan ennen.” – New York Times
”Ellei on hyvin erityislaatuinen romaani: älykäs, herkkä, liikuttava. Viimeisen sivun luettuasi sinut valtaa tunne, että haluat lukea kirjan uudelleen.” – NZ Herald
Reta Wintersin elämän on aina täyttänyt yksitoikkoinen onni. Pitkä avioliitto kantaa vuosien jälkeenkin, tyttäristä on kasvanut tasapainoisia nuoria naisia, ja ura kirjailijana lähtenyt mukavasti liikkeelle. Koti sijaitsee rauhallisessa Orangetownissa, ja elämä on turvallista, on kirjoja, musiikkia, pehmoisia tyynyjä joihin voi nojata ja jääkaappi täynnä ruokaa.
Mutta sitten Retan vanhin tytär Norah katoaa – ja löytyy Torontosta metroasemalta kerjäämässä, kaulassaan pahvinen kyltti, jossa lukee ”hyvyys”. Muut uskovat, että Norahilla on vain jokin aikuistumiseen liittyvä vaihe, mutta Reta on huolissaan. Missä vaiheessa Norahin mieli alkoi järkkyä? Miksi hän ei huomannut mitään? Hädän keskellä Reta tekee pitkän matkan ja miettii naiseutta ja hyvyyttä – miten ne liittyvät toisiinsa, ovatko ne annettuja vai otettuja rooleja?
Carol Shields (s. 1935 Yhdysvalloissa) on opiskellut Ottawan yliopistossa kirjallisuutta ja toiminut opettajana eri yliopistoissa. Nykyään kirjailija asuu Winnipegissä, Kanadassa.
”Shieldsin kerronta on ehkä parempaa kuin koskaan ennen.” – New York Times
”Ellei on hyvin erityislaatuinen romaani: älykäs, herkkä, liikuttava. Viimeisen sivun luettuasi sinut valtaa tunne, että haluat lukea kirjan uudelleen.” – NZ Herald
***
(Kevään mahtavista uutuuskirjoista on julkaistu jo muutama, yksi huipuista tällä hetkellä "työn alla").
Ajattelin lukea suosikkeja odotellessa väliin jotain pikkukivaa draamaa, ja Carol Shields tuntui sopivan tarkoitukseen. Kirjailijan nimi on tuttu useista seuraamistani blogeista ja kirjailijan teoksia kirjastossa pyöritellessäni tämä Ellei päätyi käsilaukkuuni. Tuntui, että Shieldsin romaanien takakannet muistuttivat niin paljon toisiaan (kansikuvista puhumattakaan), että aivan sama, minkä lukisin. "Kaikissa" käsitellään keski-ikäisten naisten elämää, ilmeisen arkisista lähtökohdista. Ellei-romskussa oli teemana kuitenkin tyttären mielenterveysongelmat, jotka herättivät mielenkiintoni.
Turhaanpa ei kirjailijan tyyliä olla kehuttu. Teos nappasi nopeasti imuunsa, vaikka kirjassa tapahtui loppupeleissä hyvin vähän. Schieldsin kerronnassa oli sopiva määrä itseironiaa, lempeyttä ja huumoria, vaikka teksti käsitteli näennäisen keveyden läpi vakavia asioita. Itse äitinä saatoin samaistua päähenkilön "kenkiin", koska huoli omista lapsista on jokaisen vanhemman jyräävä voima. Teoksessa oli mukana myös lämmintä feminismiä, ei siis mitään kiihkoilua, vaan koskettavasti kantaa ottavia asioita.
Varmasti tulen lukemaan kirjailijaa lisääkin!
