Titus Bruhn makaa kuolinvuoteellaan ja pyytää palvelusta. Hän haluaa ennen kuolemaansa tavata entisen vaimonsa,Rosen, ja nykyinen vaimo Ingrid lähtee viemään viestiä vastentahtoisesti. Rose elää lähes erakoituneena maalaismökissään, jossa hänen seuralaisinaan vilistävät puolikesyt rotat. Kun suuren rakkauden Roselta anastanut nainen yllättäen ilmestyy oven taa, suistuu Rose pahasti raiteiltaan. Psykologisen trillerin mestari luotaa haavoitettujen ihmisten mieltä taitavasti.
Frimansson vie lukijan jätettyjen, petettyjen, toisistaan vieraantuneiden ihmisten maailmaan, jossa julmuus ryöpsähtää esille vuosikausien patoamisen jälkeen.
***
Frimanssonin psykologiset trillerit eivät varsinaisesti kuuluu suosikkeihini, vaikka näitä onkin mukava välillä lueskella. Odotukset ko. kirjaa kohtaan siis eivät olleet kovin korkealla, mutta tällä kertaa kirjailija yllätti positiivisesti.
Rotanpyytäjä kuvaa loistavasti niin pettäjän kuin petetyn päänsisäistä maailmaa. Kumpaakin osapuolta on helppo ymmärtää. Teos osoittaa repivällä tavalla, mitä vihanpito ja kosto voivat saada aikaan, miten turhia molemmat lopultakin ovat. Puhutteleva kirja.
maanantaina, elokuuta 30, 2010
perjantaina, elokuuta 27, 2010
Camilla Läckberg; Mantelintuoksua lumimyrskyssä
Jouluun on enää vajaa viikko aikaa ja Tanumsheden poliisiasemalla vastikään aloittanut Martin Molin on vastentahtoisesti lupautunut seuralaiseksi tyttöystävänsä sukujuhliin. Liljecronan sukua rautaisin ottein hallitseva patriarkka Ruben on kutsunut perheen viikonlopun viettoon pieneen saareen Fjällbackan ulkopuolelle.
Pian vieraiden saavuttua lumimyrsky katkaisee yhteyden mantereelle, ja kun Ruben illallisella tuupertuu lattialle, Martinin on tartuttava toimeen. Kauhukseen hän joutuu toteamaan, että joku on murhannut patriarkan. Ja koska perhe on eristyksissä saaressa, murhaaja on joku paikalla olevista... Kenellä on motiivi murhaan? Kuka voi olla niin kylmäverinen?
Camilla Läckbergin Mantelintuoksua lumimyrskyssä on hurmaava pienoisromaani Agatha Christien hengessä.
Flunssan kourissa olen lueskellut Mankellin Kiinalaista - ikuisuusprojekti, jonka onneksi keskeytti tämä ihana pikku kirjanen. Teoksen lukee yhdeltä istumalta. Sen päähenkilönä häärii muista Läckbergin kirjoista tuttu Martin Molin, Patrikin työtoveri.
En oikein osaa eritellä miksi pidän Läckbergistä niin paljon. Kirjoissa, näemmä pienissäkin, tuntuu kaikki olevan kohdillaan; kerronta, eläväiset henkilöhahmot, huumori ja itse juoni koukkuineen. Jopa kirjastontäti on suositellut näitä minulle :)
torstaina, elokuuta 26, 2010
Anna-Leena Härkönen; Heikosti positiivinen
Heikosti positiivinen (2001) on Anna-Leena Härkösen viides romaani ja ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos. Teoksessaan hän käsittelee todella henkilökohtaisesti äitiyttä ja äidiksi tulemisen haasteita. Kirjassaan Härkönen puhuu omista ongelmistaan sekä sellaisesta raskaudesta ja äitiydestä, jonka olemassaoloa ei muuten uskalleta tai haluta myöntää.
***
Vau, taitaa olla ensimmäinen lukemani kirja (??) joka löytyy Wikipediasta. Lukukerta ei ollut ensimmäinen, paremminkin ehkä noin kymmenes. Tämä on kirja, johon epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin palaan.
Härkösen kerronta on mieletöntä. Tällainen tabuja rikkova kirja saa nousta klassikoksi.
Toki teksti on rankkaa, mutta niin on -kokemuksen syvällä rintaäänellä- synnytyksenjälkeinen masennuskin. Ymmärrän, että kirjaan loukkaantuvat etenkin ne henkilöt, jotka eivät moista ole läpikäyneet, mutta ehdottomasti teos tulisi lukea niin puolisoiden kuin täydellisten äitienkin.
Kirjan alkupuoli käsittelee lapsettomutta ja halua "saada ehkä" lapsi, ja se osio iski itseeni silloin, kun äitiys oli minullakin vain haaveissa. Kirjaa on tullut rämmittyä läpi siis monissa elämänvaiheissa ja nyt kun omat lapset ovat isompia voi tekstiin rauhassa palata ja muistella että huh kun oli rankkaa mutta on ne vauvat silti niin ihania kissanpentutuoksuineen...
***
Vau, taitaa olla ensimmäinen lukemani kirja (??) joka löytyy Wikipediasta. Lukukerta ei ollut ensimmäinen, paremminkin ehkä noin kymmenes. Tämä on kirja, johon epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin palaan.
Härkösen kerronta on mieletöntä. Tällainen tabuja rikkova kirja saa nousta klassikoksi.
Toki teksti on rankkaa, mutta niin on -kokemuksen syvällä rintaäänellä- synnytyksenjälkeinen masennuskin. Ymmärrän, että kirjaan loukkaantuvat etenkin ne henkilöt, jotka eivät moista ole läpikäyneet, mutta ehdottomasti teos tulisi lukea niin puolisoiden kuin täydellisten äitienkin.
Kirjan alkupuoli käsittelee lapsettomutta ja halua "saada ehkä" lapsi, ja se osio iski itseeni silloin, kun äitiys oli minullakin vain haaveissa. Kirjaa on tullut rämmittyä läpi siis monissa elämänvaiheissa ja nyt kun omat lapset ovat isompia voi tekstiin rauhassa palata ja muistella että huh kun oli rankkaa mutta on ne vauvat silti niin ihania kissanpentutuoksuineen...
tiistaina, elokuuta 24, 2010
Camilla Läckberg; Pahanilmanlintu
Rauhallisen talven jälkeen Tanumsheden poliisiasemalla alkaa jälleen tapahtua. Samana päivänä kun Patrik Hedströmin uusi kollega Hanna Kruse aloittaa työt asemalla, tuntematon nainen kuolee auto-onnettomuudessa. Ruumis lemuaa voimakkaasti alkoholilta, ja tapaus aiotaan ohittaa rutiininomaisesti. Mutta Patrikin vaistot viestittävät muuta. Jokin ei täsmää. Omituisten tapahtumien vyyhdin kiertyessä auki naisen kuolema osoittautuukin murhaksi.
Pian murha yhdistyy kuolemantapauksiin muualla maassa. Patrik ja hänen kollegansa ovat elämänsä haasteen edessä. Liikkuuko seudulla sarjamurhaaja? Mikä yhdistää uhreja? Ja voiko kukaan estää seuraavaa murhaa? Kun vielä paikkakunnalla kuvattava tosi-tv-sarja kohdistaa valtakunnan mediahuomion piskuiseen poliisiasemaan, Patrik alkaa epäillä haukanneensa liian suuren palan.
***
Bloggaaminen uhkaa jäädä aina vain lyhyemmäksi kutistuvan vapaa-ajan takia.
Muttamutta. Uusin Läckbergin kirja jatkaa samaa loistokasta linjaa. Takalehtistä lainatakseni; "Läckbergin tyyli poikkeaa perinteisestä pohjoismaisesta yhteiskunnallisesta dekkarista. Läckberg keskittyy pienten yhteisöjen ja tekijöiden taustojen ja motiivien tarkasteluun".
Toisin sanoen, Läckberg kirjoittaa kirjoja minun makuuni. Näiden lukeminen on nautintoa.
Pian murha yhdistyy kuolemantapauksiin muualla maassa. Patrik ja hänen kollegansa ovat elämänsä haasteen edessä. Liikkuuko seudulla sarjamurhaaja? Mikä yhdistää uhreja? Ja voiko kukaan estää seuraavaa murhaa? Kun vielä paikkakunnalla kuvattava tosi-tv-sarja kohdistaa valtakunnan mediahuomion piskuiseen poliisiasemaan, Patrik alkaa epäillä haukanneensa liian suuren palan.
***
Bloggaaminen uhkaa jäädä aina vain lyhyemmäksi kutistuvan vapaa-ajan takia.
Muttamutta. Uusin Läckbergin kirja jatkaa samaa loistokasta linjaa. Takalehtistä lainatakseni; "Läckbergin tyyli poikkeaa perinteisestä pohjoismaisesta yhteiskunnallisesta dekkarista. Läckberg keskittyy pienten yhteisöjen ja tekijöiden taustojen ja motiivien tarkasteluun".
Toisin sanoen, Läckberg kirjoittaa kirjoja minun makuuni. Näiden lukeminen on nautintoa.
tiistaina, elokuuta 17, 2010
Mons Kallentoft; Suvisurmat
On kuumin kesä miesmuistiin. Lämpöaalto pitää Linköpingin kaupunkia otteessaan, ja metsäpalot raivoavat ympäröivissä metsissä. Eräänä aamuna löytyy 14-vuotias tyttö alasti ja verisenä kaupungin suurimmasta puistosta. Tyttö itse ei muista tapahtuneesta mitään ja paikalta ei löydy ainuttakaan johtolankaa, johon ylikonstaapeli Malin Fors ja hänen kollegansa Zeke voisivat tarttua. Mutta tyttö löytyi nimettömän vihjeen avulla. Kuka poliisiasemalle oli soittanut?
Tapaus järkyttää Malinia syvästi, varsinkin kun hänen oma tyttärensä on samanikäinen. Kun poliisi saa ilmoituksen että toinenkin tyttö on kadonnut, epätoivo ei ole kaukana. Kuoleman kesä on saapunut Linköpingiin, ja unelma kauniista kesälomasta muuttuu muutamien hellepäivien aikana hirvittäväksi painajaiseksi.
***
Kyllä, kyllä, KYLLÄ!! Kallentoft on ehdottomasti tämän hetkinen suosikkikirjailijani! Ihastuin hänen runolliseen tyyliin jo Sydäntalvea lukiessani, ja tämä sarjan toinen osa vahvisti tunnetta.
Takatekstin perusteella voisi kuvitella kyseessä olevan melkoisen tavallinen dekkari. Nuoria tyttöjä katoaa, joo-o, sarjamurhaaja liikenteessä, tuttua. Mutta kirjailijan kerronta on aivan omaa luokkaansa. Näissä teoksissa sekoittuvat elävien ja kuolleiden maailma, teksti on hyvin fiilispohjaista ja koskettavaa luettavaa. Malin Fors on omista traumoistaan kärsivä henkilö, johon ainakin minun oli helppo samaistua. Muutkin henkilöhahmot ovat uskottavia ja dialogit elämänmakuisia. Tarinaan oli ehkä siksikin niin helppo päästä sisään, koska kirjassa vallitsee hirvittävä helle (jotenkin tutun kuuloista)...
Vaikkei jännäreistä hirveästi piittaisikaan, mielestäni tähän kirjailijaan kannattaa tutustua. Hänen teoksensa erottuvat positiivisesti genrestä ja ovat rajuudestaan huolimatta kaunista luettavaa.
Jään odottelemaan sarjalle jatkoa.
sunnuntai, elokuuta 15, 2010
Tuomas Kyrö; Mielensäpahoittaja
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Näin alkoi eräs kesän 2009 radiohelmeksi nousseen, Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso.
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka myy myyntimiehelle ruohonleikkurin, ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.
Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: Jaakko Tepon huumori, hanurimusiikki ja terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.
Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.
***
Tavoistani poiketen luin kahta kirjaa samaan aikaan ja tämän sain ensiksi "valmiiksi".
Teos on mahtava!
Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joissa lukija pääsee kunnon vanhanajan ukon elämää ja mietteitä seurailemaan. Tämän jäärän verisuonet pyrkivät tukkeutumaan, joista lääkäri syyttää ruokavaliota. Ukon mielestä syy on kuitenkin siinä, ettei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Siinä siis innoitus tekstille, jossa maristaan ja naristaan lähes joka asialle. Hassua kyllä, monesta kertaa syystäkin.
Kirja on tikahduttavan hauskaa luettavaa mutta samalla se pistää taas kerran miettimään vanhusten asemaa. Eikö jokaisella tulisi säilyä itsemääräämisoikeus omasta elämästään loppuun saakka?
Suosittelen tätä teosta niin lämmöllä ja Tuomas Kyrön painan mieleeni tulevia kirjastoreissuja varten!
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka myy myyntimiehelle ruohonleikkurin, ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.
Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: Jaakko Tepon huumori, hanurimusiikki ja terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.
Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.
***
Tavoistani poiketen luin kahta kirjaa samaan aikaan ja tämän sain ensiksi "valmiiksi".
Teos on mahtava!
Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joissa lukija pääsee kunnon vanhanajan ukon elämää ja mietteitä seurailemaan. Tämän jäärän verisuonet pyrkivät tukkeutumaan, joista lääkäri syyttää ruokavaliota. Ukon mielestä syy on kuitenkin siinä, ettei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Siinä siis innoitus tekstille, jossa maristaan ja naristaan lähes joka asialle. Hassua kyllä, monesta kertaa syystäkin.
Kirja on tikahduttavan hauskaa luettavaa mutta samalla se pistää taas kerran miettimään vanhusten asemaa. Eikö jokaisella tulisi säilyä itsemääräämisoikeus omasta elämästään loppuun saakka?
Suosittelen tätä teosta niin lämmöllä ja Tuomas Kyrön painan mieleeni tulevia kirjastoreissuja varten!
keskiviikkona, elokuuta 11, 2010
Ann Cleeves; Valoisat illat
Taiteilija Bella Sinclairin näyttelyn avajaisia seuraavana aamuna mies löytyy kuolleena, klovnin naamio kasvoillaan. Shetlandinsaarilla eletään keskikesää - yöttömien öiden aikaa, jolloin aurinko ei laske ja linnut laulavat myös yöllä. Kuulaassa yössä kulkee myös murhaaja, jota komisario Jimmy Perez jäljittää.
***
Nämä Cleevesin kirjat kasvattavat halua päästä matkustamaan Shetlandinsaarille, sen verran mahtavaa luonnonkuvausta kirjailijalla. Minua kiehtoo myös tällaisten pienten yhteisöiden ihmissuhdekuviot. Toki Cleevesin kirjoissa tapahtuu aina myös rikos, jota todella sympaattinen ja empaattinen Jimmy Perez ratkoo omalla rauhallisella tyylillään, mutta pääpaino on erilaisissa ihmisissä. Itse saaret vaihtuvine ilmastoineen tuntuvat olevan myös "henkilöitä", joita seuraillaan.
Pidän kirjailijan tyylistä ja kirjojen psykologisesta viisaudesta, vaikka tämän luinkin kiire mielessä syystä, että kirjan aloittamisen jälkeen sain kirjastosta varauksen, jota on TODELLA odotettu...
***
Nämä Cleevesin kirjat kasvattavat halua päästä matkustamaan Shetlandinsaarille, sen verran mahtavaa luonnonkuvausta kirjailijalla. Minua kiehtoo myös tällaisten pienten yhteisöiden ihmissuhdekuviot. Toki Cleevesin kirjoissa tapahtuu aina myös rikos, jota todella sympaattinen ja empaattinen Jimmy Perez ratkoo omalla rauhallisella tyylillään, mutta pääpaino on erilaisissa ihmisissä. Itse saaret vaihtuvine ilmastoineen tuntuvat olevan myös "henkilöitä", joita seuraillaan.
Pidän kirjailijan tyylistä ja kirjojen psykologisesta viisaudesta, vaikka tämän luinkin kiire mielessä syystä, että kirjan aloittamisen jälkeen sain kirjastosta varauksen, jota on TODELLA odotettu...
lauantaina, elokuuta 07, 2010
Camilla Läckberg; Kivenhakkaaja
Fjällbackalainen hummerinkalastaja löytää merrastaan hukkuneen pikkutytön ruumiin, ja hirvittävää tapausta pidetään ensin onnettomuutena. Ruumiinavauksessa käy kuitenkin ilmi, että tytön suussa on jälkiä makeasta vedestä ja saippuasta. Joku on hukuttanut tytön sisätiloissa, riisunut ruumiin ja heittänyt sen lopuksi mereen. Kuka on tappanut 7-vuotiaan Saran näin julmasti? Miksi?
Patrik Hedström ja hänen kollegansa Tanumsheden poliisilaitoksella joutuvat jälleen keskelle monimutkaista murhatutkimusta. Patrikin tyttöystävä Erica on juuri saanut heidän ensimmäisen lapsensa, ja suurena apuna raskaiden ensimmäisten viikkojen aikana on ollut juuri pienen Saran äiti. Fjällbackan idyllisen ulkokuoren alla piilee toinen todellisuus - naapurivihaa, sukujen välisiä konflikteja ja jotakin vielä synkempää.
Tarinan varhaisimmat jäljet vievät 1920-luvulle: joskus menneisyys ei vain päästä otteestaan.
Kivenhakkaaja on nuoren (s. 1974) Camilla Läckbergin kolmas rikosromaani ja samalla hänen läpimurtoteoksensa. Läckbergin kirjojen oikeuksia on toistaiseksi myyty Suomen lisäksi Norjaan, Tanskaan, Islantiin, Färsaarille, Isoon-Britanniaan, Saksaan, Ranskaan, Hollantiin, Puolaan, Slovakiaan, Espanjaan, Kreikkaan, Venäjälle, Japaniin ja Brasiliaan. Neljästä ensimmäisestä romaanista on tekeillä tai jo tehty tv-sarja. Läckbergin seitsemäs dekkari on juuri ilmestynyt Ruotsissa, jossa yksinomaan hänen kirjojensa pokkariversioita on myyty yli miljoona.
***
Haa, taas jännäri, jota luki ahmimalla! Läckbergistä tulee tällä menolla vielä yksi suosikkikirjailijoistani.
Tämä teos oli astetta synkempi Saarnaajaan verrattuna. Mitä muuta voisi odottaakaan, kun kyseessä on lapseen kohdistuva rikos. Välillä tuntui siltä, että Läckbergin henkilöhahmojen edustama pahuus oli suorastaan epäinhimillistä. Valitettavasta näin ei kuitenkaan ole. Kyllähän tällaista tapahtuu.
Kirjan kulkua olisi mukava ruotia syvemminkin, mutta juoni on niin hienosti rakennettu, etten uskalla paljastusten takia sitä -taaskaan- tehdä. Sivujuonista (joita niitäkin kirjassa riitti) sen verran, että tässä "pääpari" Patrik ja varsinkin Erica pääsevät tutustumaan varsin työlääseen ja epäilyttävän tutun kuuloiseen vauva-arkeen.
Ainoa miinus kirjassa on se, että loppuratkaisun arvasi turhan aikaisessa vaiheessa. Jonkinlainen syy tapahtumille tosin löytyy vasta viimeisiltä sivuilta.
Patrik Hedström ja hänen kollegansa Tanumsheden poliisilaitoksella joutuvat jälleen keskelle monimutkaista murhatutkimusta. Patrikin tyttöystävä Erica on juuri saanut heidän ensimmäisen lapsensa, ja suurena apuna raskaiden ensimmäisten viikkojen aikana on ollut juuri pienen Saran äiti. Fjällbackan idyllisen ulkokuoren alla piilee toinen todellisuus - naapurivihaa, sukujen välisiä konflikteja ja jotakin vielä synkempää.
Tarinan varhaisimmat jäljet vievät 1920-luvulle: joskus menneisyys ei vain päästä otteestaan.
Kivenhakkaaja on nuoren (s. 1974) Camilla Läckbergin kolmas rikosromaani ja samalla hänen läpimurtoteoksensa. Läckbergin kirjojen oikeuksia on toistaiseksi myyty Suomen lisäksi Norjaan, Tanskaan, Islantiin, Färsaarille, Isoon-Britanniaan, Saksaan, Ranskaan, Hollantiin, Puolaan, Slovakiaan, Espanjaan, Kreikkaan, Venäjälle, Japaniin ja Brasiliaan. Neljästä ensimmäisestä romaanista on tekeillä tai jo tehty tv-sarja. Läckbergin seitsemäs dekkari on juuri ilmestynyt Ruotsissa, jossa yksinomaan hänen kirjojensa pokkariversioita on myyty yli miljoona.
***
Haa, taas jännäri, jota luki ahmimalla! Läckbergistä tulee tällä menolla vielä yksi suosikkikirjailijoistani.
Tämä teos oli astetta synkempi Saarnaajaan verrattuna. Mitä muuta voisi odottaakaan, kun kyseessä on lapseen kohdistuva rikos. Välillä tuntui siltä, että Läckbergin henkilöhahmojen edustama pahuus oli suorastaan epäinhimillistä. Valitettavasta näin ei kuitenkaan ole. Kyllähän tällaista tapahtuu.
Kirjan kulkua olisi mukava ruotia syvemminkin, mutta juoni on niin hienosti rakennettu, etten uskalla paljastusten takia sitä -taaskaan- tehdä. Sivujuonista (joita niitäkin kirjassa riitti) sen verran, että tässä "pääpari" Patrik ja varsinkin Erica pääsevät tutustumaan varsin työlääseen ja epäilyttävän tutun kuuloiseen vauva-arkeen.
Ainoa miinus kirjassa on se, että loppuratkaisun arvasi turhan aikaisessa vaiheessa. Jonkinlainen syy tapahtumille tosin löytyy vasta viimeisiltä sivuilta.
maanantaina, elokuuta 02, 2010
Camilla Läckberg; Saarnaaja
Varhaisena kesäaamuna pikkupoika livahtaa ulos leikkimään ritaria. Leikki saa äkillisen lopun, kun poika näkee edessään maassa makaavan alastoman naisen, joka tuijottaa suoraan häneen...
Poliisi kutsutaan paikalle, ja käy ilmi että nuori nainen on murhattu. Rikos käy entistäkin merkillisemmäksi, kun ruumiin alta pian löydetään kahden 1970-luvun lopussa jäljettömiin kadonneen naisen luurangot.
Johannes Hultin, kuuluisan Saarnaajana tunnetun vapaakirkon pastorin pojan, epäiltiin tuolloin sekaantuneen katoamisiin, mutta hän teki itsemurhan pian tapahtumien jälkeen. Hultia ei siis voida kuulustella. Tanumsheden poliisiasemalla ollaan ratkaisemattoman mysteerin edessä. Ehkä Hult oli syyllinen, tai ehkä he etsivät nyt murhaajaa joka on odottanut kaksikymmentä vuotta murhatakseen uudelleen. Tai ehkä he ovat tekemisissä aiemmista murhista inspiroituneen hullun kanssa.
Camilla Läckberg vie toisessa dekkarissaan lukijat jälleen Fjällbackan idylliseen pikkukaupunkiin. Tapaamme taas Erica Falckin, viimesyksyisen Jääprinsessa-kirjan keskushenkilön. Nyt pääroolin ottaa Erican avopuoliso, konstaapeli Patrik Hedström, joka saa mutkikkaan tutkinnan johdettavakseen, ja pian tapaus vaivaa häntä päivin öin. Erica tuntee omasta puolestaan murhia kohtaan varsin vähän mielenkiintoa, sillä hän on jo kahdeksannella kuulla raskaana.
***
Ensimmäinen Läckbergiltä lukemani kirja oli tosiaankin positiivinen yllätys! Onhan näitä ruotsalaisia naiskirjailijoita tullut luettua ja fanitettua, ja Läckberg jatkaa samaa hienoa linjaa.
Kirjassa on oikeastaan kaikkea; vetävät henkilöt, sopivasti huumoria, niin psykologista jännitystä kuin arvoitusten ratkontaakin. Juoni nappasi mukaansa ensimmäiseltä sivulta asti, eikä tarinasta oikeastaan enempää uskalla paljastaakaan. Suosittelen testaamaan!
Poliisi kutsutaan paikalle, ja käy ilmi että nuori nainen on murhattu. Rikos käy entistäkin merkillisemmäksi, kun ruumiin alta pian löydetään kahden 1970-luvun lopussa jäljettömiin kadonneen naisen luurangot.
Johannes Hultin, kuuluisan Saarnaajana tunnetun vapaakirkon pastorin pojan, epäiltiin tuolloin sekaantuneen katoamisiin, mutta hän teki itsemurhan pian tapahtumien jälkeen. Hultia ei siis voida kuulustella. Tanumsheden poliisiasemalla ollaan ratkaisemattoman mysteerin edessä. Ehkä Hult oli syyllinen, tai ehkä he etsivät nyt murhaajaa joka on odottanut kaksikymmentä vuotta murhatakseen uudelleen. Tai ehkä he ovat tekemisissä aiemmista murhista inspiroituneen hullun kanssa.
Camilla Läckberg vie toisessa dekkarissaan lukijat jälleen Fjällbackan idylliseen pikkukaupunkiin. Tapaamme taas Erica Falckin, viimesyksyisen Jääprinsessa-kirjan keskushenkilön. Nyt pääroolin ottaa Erican avopuoliso, konstaapeli Patrik Hedström, joka saa mutkikkaan tutkinnan johdettavakseen, ja pian tapaus vaivaa häntä päivin öin. Erica tuntee omasta puolestaan murhia kohtaan varsin vähän mielenkiintoa, sillä hän on jo kahdeksannella kuulla raskaana.
***
Ensimmäinen Läckbergiltä lukemani kirja oli tosiaankin positiivinen yllätys! Onhan näitä ruotsalaisia naiskirjailijoita tullut luettua ja fanitettua, ja Läckberg jatkaa samaa hienoa linjaa.
Kirjassa on oikeastaan kaikkea; vetävät henkilöt, sopivasti huumoria, niin psykologista jännitystä kuin arvoitusten ratkontaakin. Juoni nappasi mukaansa ensimmäiseltä sivulta asti, eikä tarinasta oikeastaan enempää uskalla paljastaakaan. Suosittelen testaamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)