Ruotsalaiskerrostalon pesutuvasta löydetään vanha nainen henkihieveriin hakattuna. Kun uhri pari päivää myöhemmin kuolee, kyse on ilmiselvästä murhasta.Vappukukkia talossa myynyt 11-vuotias Viktoria saattoi nähdä murhaajan, mutta tyttö vaikenee ja tuntuu salaavan jotain. Kukaan ei tiedä, mitä Viktoria näki. Osuiko vanha nainen murhaajan tielle sattumalta, vai onko kaiken taustalla pesutupaan liittynyt tulehtunut riita? Käänne tapahtuu, kun rikoskomisario Claes Claesson tekee verisen löydön ja Viktorian äiti huomaa tyttärensä kadonneen...
***
Tämä kirja ilmestyi suomeksi vuonna 2008 ja muistaakseni silloin luin hyviä arvosteluja teoksen tiimoilta. Kirja tuli viimein vastaan kirjastossa.
Valitettavasti täytyy sanoa, että en ole pitkiin aikoihin lukenut näin huonoa romaania. Sisulla mentiin loppuun asti, vaikka jo puolivälin tienoilla meinasi epätoivo iskeä. Periaatteessa teksti on sujuvaa ja se pyrkii tuomaan arkipäivään ja tavallisten ihmisten elämään jännitystä. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Pääpaino ei ole murhassa, jonka aihe on jo sinällään absurdi; kysymys kuuluu tapettiinko nainen pyykkitupaan pyykkivuoroista syntyneen riidan takia... Hm. Kirjassa vilisi hurja määrä henkilöhahmoja, joiden elämää käsiteltiin pikkutarkasti. Ei siinä mitään vikaa, mutta kun kaikki henkiöt jäivät yrityksistä huolimatta jotenkin epämääräisiksi.
Wahlbergilta ei ole suomennettu tämän teoksen jälkeen uusia kirjoja, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi.
sunnuntai, tammikuuta 30, 2011
keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011
Tess Gerritsen; Synnintekijä
Bostonilaisen luostarin kirkossa tehdään joulunalusaikaan kauhea löytö. Kappelin kivilattialla makaa verilammikoiden keskellä kaksi luostarin sisarta. Toinen on kuollut ja toinen henkihieverissä. Millainen mielipuoli on syyllistynyt näin silmittömään rikokseen?
Verityö tuntuu olevan täysin vailla motiivia, kunnes kuolinsyyntutkija Maura Isles tekee hämmentävän huomion: kuollut nuori nunna on vastikään synnyttänyt lapsen.***
Minua voi syystäkin moittia mielikuvituksettomaksi kirjavalintojen suhteen. Aloitin kyllä kahta teosta, joiden tekijät olivat aivan uusia nimiä minulle, mutta molemmat osoittautuivat jo alkumetreillä kirjoiksi, joita en tulisi koskaan lukemaan loppuun asti. Turhanpäiväinen jaarittelu ei vain iske. No, palasin sitten kiltisti kirjastossa kohtaan Gerritsen. Kirjailija ei petä. Tässäkään teoksessa.
Synnintekijä -kirjassa yhdistyy kaksi täysin erilasta murhaa, jotka viime metreillä kuitenkin nivoutuvat yhdeksi tarinaksi, tyyliin luostarielämä kohtaa Intiassa tapahtuneen tragedian. Gerritsenin henkilöhahmojen elämää on ilo seurata, vaikkakin näin käänteisessä järjestyksessä. Sarjasta olisi saanut rutkasti enemmän irti, jos olisi lukenut kirjat aikajärjestyksessä, mutta se nyt on minun kohdalla myöhäistä.
sunnuntai, tammikuuta 23, 2011
Annika Sjögren; Ei liikahda lehtikään
Tiheätunnelmainen psykologinen jännitysromaani ryskii hajalle pikkukaupungin kulissit.
Mitä 12-vuotiaalle Sandralle on tapahtunut? Härnösandin pikkukaupungissa, missä kaikki tuntevat toisensa, piti olla turvallista. Kukaan ei olisi uskonut, että lapsi voi kadota myydessään keksejä luokkaretken rahoittamiseksi.
Tyttö ei kuitenkaan ole kadonnut, hän on kuollut. Ja kun ruumis löydetään, alkavat kulissit sortua muuallakin kuin kyläkoulussa. Rivitalojen aitojen takana kaikki ei olekaan niin kuin pitäisi. Monilla kaupungin päällisin puolin tavallisilla asukkailla on salaisuuksia, joiden he haluaisivat pysyvän piilossa. Kuoliko Sandra sattumalta vai oliko hänet tarkoituskin murhata?
***
Minulle uusi nimi tämä Sjögren. Kirjailijaa on verrattu lempparikirjailijoihin Karin Fossumiin ja Inger Frimanssoniin, joten päätin testata. Kyseinen kirja on Sjögrenin ensimmäinen romaanimittainen teos, mutta jatkoa on kuulemma jo luvassa.
Kirjailija on itsekin pitkään opettajana toiminut henkilö, joten koulumaailma karuine puolineen on hänelle tuttu aihe. Romaani seuraa sairauslomalle jäänyttä opettajaa, jota riivaa oma menneisyys. Koulukiusaaminen nostetaan tapetille, ja kysymys kuuluu, miksei opettaja siihen mitenkään puuttunut.
Kirja on kovin arkinen ja ei kovin kivaa luettavaa äiti-ihmiselle, jonka lapset ovat pian koulun aloittamassa. Sjögren ei aivan vakuuttanut tyylillään, olihan kirjassa ideaa, mutta en silti jaksanut innostua.
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011
Joyce Carol Oates; Kosto: rakkaustarina
Hurja pienoisromaani naisiin kohdistuvasta väkivallasta
Nuori yksinhuoltajaäiti Teena Maguire ja hänen 12-vuotias tyttärensä Bethie päättävät oikaista pikkukaupungin puiston läpi puolenyön aikaan. Lauma paikallisia nuoria miehiä raiskaa Teenan Bethien silmien alla ja jättää hänet maahan virumaan. Raiskaus on kiistämätön ja tekijät tuttuja, mutta saako paha oikeussalissa palkkaansa?
Yhteisö kääntyy Teenaa vastaan. Monien mielestä Teena teki virheen liikkumalla puistossa keskellä yötä, juorujen mukaan humalassa. Poliisi John Droomor ei kuitenkaan voi katsoa tapahtumia sivusta, vaan päättää ottaa lain omiin käsiinsä.
Joyce Carol Oates (s. 1938) on Yhdysvaltain tunnetuimpia ja arvostetuimpia kirjailijoita. Romaaniin perustuva elokuva saa Suomen ensi-iltansa marraskuussa 2010 ja sen pääosissa nähdään Samuel L. Jackson ja Heather Graham.
”Hämmentävä ja hätkähdyttävä... Jokainen luku on kuin räjähdys.” – Daily Telegraph
***
Tätä romaania on kehuttu niin monessa blogissa, että olihan minunkin pikku kirja luettava.
Takatekstin mukaan teos on hämmentävä. Indeed. Aika sanattomaksi tarina veti.
Kirjassa näkökulmia antavat niin tytär, joka joutui kammottavan raiskauksen ainoaksi silminnäkijäksi, kuin omalaatuinen poliisikin. Teenan mietteet jäävät pitkälti lukijan arvailujen varaan, mutta hänen riutumistaan seurataan surullisen tarkasti.
Oikeussalikohtaus se vasta lukijaa järkyttääkin, siinä kun käy ilmi, että koko raiskausta pidetään Teenan itsensä aikaansaamaksi onnettomuudeksi. Teena kun on yksinhuoltaja minihameessa. Raivostuttavaa. Näinkö oikeusjärjestelmä toimii?
Ajatustenherättelijänä kirja toimii mainiosti! Erilainen lukuelämys.
tiistaina, tammikuuta 18, 2011
Thomas Enger; Valekuollut
”Kenties paras dekkarikäsikirjoitus, jonka koskaan olemme saaneet.” – Gyldendal Norsk
Kun nuori nainen löytyy kuoliaaksi kivitettynä pellolta, kääntyvät poliisin epäilykset pakistanilaiseen poikaystävään. Onko kyse kunniamurhasta? Nettilehden rikosreportteri Henning Juul ryhtyy kirjoittamaan tapauksesta. Hän on palannut töihin pitkältä sairauslomalta ja toipuu edelleen kaksi vuotta aiemmin tulipalossa kuolleen poikansa menetyksestä. Tutkiessaan murhaa Henning ei usko helppoon ratkaisuun. Pian kuvioita mutkistavatkin Oslon alamaailman pakistanilaismafia ja outo elokuva, jota uhri oli tekemässä. Kun tapahtuu uusi murha, Henning tajuaa, että pelissä on myös hänen oma henkensä.
Thomas Enger on uusi tekijä pohjoismaisten huippudekkaristien kaartiin. Valekuollut aloittaa sarjan, jonka jokainen osa on itsenäinen jännäri. Läpi sarjan Henning Juul hakee ratkaisua myös synkkään henkilökohtaiseen kysymykseen: surmasiko joku hänen kuusivuotiaan poikansa?
***
Valekuollut polkaisee liikenteeseen uuden sarjan, jonka päähenkilö on siis reportteri Henning Juul. Tässä ensimmäisessä osassa Henning palaa työelämään sairauslomalta, jolle joutui menetettyään poikansa tulipalossa. Henning on mielenkiintoinen henkilöhahmo, fiksu ja melankolinen.
Tarinassa tutustutaan myös vähemmän sympaattiseen poliisiin, jonka kautta lukija pääsee osallistumaan murhatutkintaan. Mikään tavanomainen tutkinta ei ole, sillä siihen on sekoittuneena niin shariaa kuin mystistä elokuvaakin. Juoni pitää imussaan ja tapahtumia riittää viimeiselle sivulle asti.
Kerronnassa on mukavasti sarkasmia ja mustaa huumoria. Nami. Minusta Engelillä on selkeästi tunnistettava tyylinsä, enkä malttaisi odottaa sarjan jatko-osia. Suosittelen tutustumaan!
Kun nuori nainen löytyy kuoliaaksi kivitettynä pellolta, kääntyvät poliisin epäilykset pakistanilaiseen poikaystävään. Onko kyse kunniamurhasta? Nettilehden rikosreportteri Henning Juul ryhtyy kirjoittamaan tapauksesta. Hän on palannut töihin pitkältä sairauslomalta ja toipuu edelleen kaksi vuotta aiemmin tulipalossa kuolleen poikansa menetyksestä. Tutkiessaan murhaa Henning ei usko helppoon ratkaisuun. Pian kuvioita mutkistavatkin Oslon alamaailman pakistanilaismafia ja outo elokuva, jota uhri oli tekemässä. Kun tapahtuu uusi murha, Henning tajuaa, että pelissä on myös hänen oma henkensä.
Thomas Enger on uusi tekijä pohjoismaisten huippudekkaristien kaartiin. Valekuollut aloittaa sarjan, jonka jokainen osa on itsenäinen jännäri. Läpi sarjan Henning Juul hakee ratkaisua myös synkkään henkilökohtaiseen kysymykseen: surmasiko joku hänen kuusivuotiaan poikansa?
***
Valekuollut polkaisee liikenteeseen uuden sarjan, jonka päähenkilö on siis reportteri Henning Juul. Tässä ensimmäisessä osassa Henning palaa työelämään sairauslomalta, jolle joutui menetettyään poikansa tulipalossa. Henning on mielenkiintoinen henkilöhahmo, fiksu ja melankolinen.
Tarinassa tutustutaan myös vähemmän sympaattiseen poliisiin, jonka kautta lukija pääsee osallistumaan murhatutkintaan. Mikään tavanomainen tutkinta ei ole, sillä siihen on sekoittuneena niin shariaa kuin mystistä elokuvaakin. Juoni pitää imussaan ja tapahtumia riittää viimeiselle sivulle asti.
Kerronnassa on mukavasti sarkasmia ja mustaa huumoria. Nami. Minusta Engelillä on selkeästi tunnistettava tyylinsä, enkä malttaisi odottaa sarjan jatko-osia. Suosittelen tutustumaan!
lauantaina, tammikuuta 15, 2011
Tess Gerritsen; Jääkylmä
Kuka selviää sarjamurhaajan kynsistä autiosta talosta – vai selviääkö kukaan? ***
Ihan alkuun, tuo kirjan esittelyteksti on jotenkin harhaanjohtava (mutta en netistä parempaakaan löytänyt). Mielestäni "pääparilla" Mauralla ja Janella ei kirjassa mitään kitkaa ole, päinvastoin. Maura katoaa omituisiin olosuhteisiin, ja Jane etsii ystäväänsä huolestuneena.
Tarinan pääpaino ei ole sarjamurhaajan etsimisessä, vaan se luo kammottavan klaustrofobisen kuvan neljästä ihmisestä, jotka joutuvat lumen eristämään autioon kylään. Kylästä kertovat kohdat ovat ehdottomasti kirjan helmiä, näin jännittäviä kohtauksia tulee harvoin kirjallisuudessa vastaan.
Pelottavaan juoneen kuuluu myös mystinen lahko, jonka jäsenet kummallisesti kylästä katosivat. Lahkon tarkoitusperät ja ihmisten sokeus suhteessa "profeettaan" tuntuivat uskomattomilta, mutta onhan tällaisista tapauksista valitettavasti eläviä esimerkkejä, joihin kirjassa viitataankin.
Aika hyvät tarinan ainekset tässä teoksessa, ja niistä Gerritsen ottaa kaiken irti. Mauran äidilliset tunteet erästä henkilöä kohtaan toivat jääkylmään aiheeseen mukavasti lämpöä.
Hieno kirja, Gerritsenin parhaita!
Kitkainen työpari Maura Isles ja Jane Rizzoli joutuu jälleen vastakkain säälimättömän sarjamurhaajan kanssa. Myrsky on saartanut viisi toisilleen tuntematonta ihmistä
autioon taloon – ilman pakotietä.
Yhdysvaltalainen Tess Gerritsen (s. 1953) on jännityskirjailijoiden kansainvälistä huippua. Hänen trillereitään on julkaistu yli 30 kielellä.
”Gerritsen ei ole saavuttanut asemaansa sattumalta. Hänen tekstinsä tempaa lukijan tiukasti pihteihinsä.” – Salon Seudun Sanomat
Ihan alkuun, tuo kirjan esittelyteksti on jotenkin harhaanjohtava (mutta en netistä parempaakaan löytänyt). Mielestäni "pääparilla" Mauralla ja Janella ei kirjassa mitään kitkaa ole, päinvastoin. Maura katoaa omituisiin olosuhteisiin, ja Jane etsii ystäväänsä huolestuneena.
Tarinan pääpaino ei ole sarjamurhaajan etsimisessä, vaan se luo kammottavan klaustrofobisen kuvan neljästä ihmisestä, jotka joutuvat lumen eristämään autioon kylään. Kylästä kertovat kohdat ovat ehdottomasti kirjan helmiä, näin jännittäviä kohtauksia tulee harvoin kirjallisuudessa vastaan.
Pelottavaan juoneen kuuluu myös mystinen lahko, jonka jäsenet kummallisesti kylästä katosivat. Lahkon tarkoitusperät ja ihmisten sokeus suhteessa "profeettaan" tuntuivat uskomattomilta, mutta onhan tällaisista tapauksista valitettavasti eläviä esimerkkejä, joihin kirjassa viitataankin.
Aika hyvät tarinan ainekset tässä teoksessa, ja niistä Gerritsen ottaa kaiken irti. Mauran äidilliset tunteet erästä henkilöä kohtaan toivat jääkylmään aiheeseen mukavasti lämpöä.
Hieno kirja, Gerritsenin parhaita!
sunnuntai, tammikuuta 09, 2011
Riikka Pulkkinen; Totta
Finlandia-palkintoehdokas
Vetovoimaisen tekijän puhutteleva romaani muistin pettävyydestä, valheen armollisuudesta ja rakkaudesta.
Elsa tekee kuolemaa. Martti ja Eleonoora yrittävät totutella ajatukseen puolison ja äidin menettämisestä, vaikka suru painaa kyyryyn. Äidin olemassaolon haurastuessa katoaa Eleonooran lapsuudenmuistoiltakiinnekohta.
Tyttärentytär Anna unohtaa itsensä helposti ohikulkijoiden kohtaloihin. Maailma on hänelle kertomuksia täynnä. Sattumalta Anna saa tietää Eevasta, josta isovanhemmat ovat vaienneet vuosikausia. Eevan unohdettu tarina avautuu kerros kerrokselta. Perheessä lastenhoitajana toimineen nuoren naisen ääni vie 60-luvun alkuun, aikaan, jolloin pieni pilleri oli jo keksitty, muttei vielä uusia iskulauseita. Auki kiertyvät äitien ja tyttärien tarinat, joissa muisti pettää, koska se on armollinen vaihtoehto.
***
Kesti melkoisen kauan saada tämä kirja varauksen kautta kirjastosta. Jotenkin tulee aina pettynyt olo, kun saa tiskillä käsiinsä kauan kaivatun teoksen ja huomaa, ettei se mikään tiiliskivi olekaan, vaan paremminkin parissa illassa ahmaistava teos.
Kirjassa on n. 300 sivua, mutta jokainen niistä on tunteiden määrästä painava. Kerronta on kauniin runollista ja herkkää imelyyteen sortumatta. Ihmissuhteiden vaikeudesta tehdään monia hienoja oivalluksia. Itse tarina kiertyy Martin ja Eevan dramaattisen suhteen ympärille. Tulevaisuudessa Martin tyttären tytär toistaa samaa kuviota omassa elämässään.
Totta on mielestäni huomattavasti kirjailijan esikoisteosta Rajaa kypsempi ja syvällisempi teos. Se on surullisuudestaan huolimatta positiivinen ja kaunis lukukokemus, jollaisen jokaisen kirjaihmisen kannattaisi itselleen suoda.
Ehken jaksaisi lukea tämän kaltaista kirjallisuutta samaan tahtiin kuin jännäreitä, mutta niiden seassa teos loistaa lukuelämyksenä helmen tavoin.
Vetovoimaisen tekijän puhutteleva romaani muistin pettävyydestä, valheen armollisuudesta ja rakkaudesta.
Elsa tekee kuolemaa. Martti ja Eleonoora yrittävät totutella ajatukseen puolison ja äidin menettämisestä, vaikka suru painaa kyyryyn. Äidin olemassaolon haurastuessa katoaa Eleonooran lapsuudenmuistoiltakiinnekohta.
Tyttärentytär Anna unohtaa itsensä helposti ohikulkijoiden kohtaloihin. Maailma on hänelle kertomuksia täynnä. Sattumalta Anna saa tietää Eevasta, josta isovanhemmat ovat vaienneet vuosikausia. Eevan unohdettu tarina avautuu kerros kerrokselta. Perheessä lastenhoitajana toimineen nuoren naisen ääni vie 60-luvun alkuun, aikaan, jolloin pieni pilleri oli jo keksitty, muttei vielä uusia iskulauseita. Auki kiertyvät äitien ja tyttärien tarinat, joissa muisti pettää, koska se on armollinen vaihtoehto.
***
Kesti melkoisen kauan saada tämä kirja varauksen kautta kirjastosta. Jotenkin tulee aina pettynyt olo, kun saa tiskillä käsiinsä kauan kaivatun teoksen ja huomaa, ettei se mikään tiiliskivi olekaan, vaan paremminkin parissa illassa ahmaistava teos.
Kirjassa on n. 300 sivua, mutta jokainen niistä on tunteiden määrästä painava. Kerronta on kauniin runollista ja herkkää imelyyteen sortumatta. Ihmissuhteiden vaikeudesta tehdään monia hienoja oivalluksia. Itse tarina kiertyy Martin ja Eevan dramaattisen suhteen ympärille. Tulevaisuudessa Martin tyttären tytär toistaa samaa kuviota omassa elämässään.
Totta on mielestäni huomattavasti kirjailijan esikoisteosta Rajaa kypsempi ja syvällisempi teos. Se on surullisuudestaan huolimatta positiivinen ja kaunis lukukokemus, jollaisen jokaisen kirjaihmisen kannattaisi itselleen suoda.
Ehken jaksaisi lukea tämän kaltaista kirjallisuutta samaan tahtiin kuin jännäreitä, mutta niiden seassa teos loistaa lukuelämyksenä helmen tavoin.
lauantaina, tammikuuta 08, 2011
Tess Gerritsen; Kaksoisolento
”Tess Gerritsen on pelottavan hyvä – kirjaa ei voi laskea käsistään, tämä on hermoja pistelevää rikoskirjallisuutta parhaimmillaan.” – Harlan Coben
Kuolinsyyntutkija Maura Islesin patologinpöydällä on ruumis, jota hän ei koskaan odottanut näkevänsä: hänen kaksoisolentonsa. Nainen on murhattu hänen talonsa edessä. Rikostutkimukset paljastavat Mauran menneisyydestä synkkiä salaisuuksia, jotka johtavat vuosikymmeniä toimineen sarjamurhaajan jäljille. Uhrien joukossa on useita kidnapattuja, viimeisillään raskaana olleita naisia. Maura ja kahdeksannella kuulla raskaana oleva etsivä Jane Rizzoli työskentelevät kuumeisesti pysäyttääkseen julman sarjamurhaajan. Ja tietävät koko ajan olevansa itsekin murhaajan tähtäimessä.
***
Luin kirjan aivan kammottavan vatsataudin kourissa. Tauti todellakin rusensi mehut pihalle ja ilmeisesti aivotkin, koska en osaa muuta tokaista, kuin että olen pahasti Gerritseniin koukussa. Jos hänen kirjojaan kuvailisi musiikkina, niin melkoisen tykityksen puolelle menisi. Vauhtia riittää, teksti on sen verran nopealukuista, että sitä lukee puolikuolleenakin, ja toisaalta naishenkilöhahmot tuovat tarinoihin suotavaa herkkyyttä.
Olen lukemassa nyt hyvin erilaista kirjaa johon peilaten nämä jännärit jäävät toki auttamattoman pinnallisiksi, epäuskottaviksi aikuistensaduiksi. Mutta mitä väliä, jos pitää saduista?
Kuolinsyyntutkija Maura Islesin patologinpöydällä on ruumis, jota hän ei koskaan odottanut näkevänsä: hänen kaksoisolentonsa. Nainen on murhattu hänen talonsa edessä. Rikostutkimukset paljastavat Mauran menneisyydestä synkkiä salaisuuksia, jotka johtavat vuosikymmeniä toimineen sarjamurhaajan jäljille. Uhrien joukossa on useita kidnapattuja, viimeisillään raskaana olleita naisia. Maura ja kahdeksannella kuulla raskaana oleva etsivä Jane Rizzoli työskentelevät kuumeisesti pysäyttääkseen julman sarjamurhaajan. Ja tietävät koko ajan olevansa itsekin murhaajan tähtäimessä.
***
Luin kirjan aivan kammottavan vatsataudin kourissa. Tauti todellakin rusensi mehut pihalle ja ilmeisesti aivotkin, koska en osaa muuta tokaista, kuin että olen pahasti Gerritseniin koukussa. Jos hänen kirjojaan kuvailisi musiikkina, niin melkoisen tykityksen puolelle menisi. Vauhtia riittää, teksti on sen verran nopealukuista, että sitä lukee puolikuolleenakin, ja toisaalta naishenkilöhahmot tuovat tarinoihin suotavaa herkkyyttä.
Olen lukemassa nyt hyvin erilaista kirjaa johon peilaten nämä jännärit jäävät toki auttamattoman pinnallisiksi, epäuskottaviksi aikuistensaduiksi. Mutta mitä väliä, jos pitää saduista?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)