Tällä kertaa kukaan ei ole turvassa
Kuolema kulkee Medicine Creekin elokuisilla maissipelloilla. Kansasilaisen pikkukaupungin šeriffi Dent Hazen löytää ensimmäisen ruumiin. Nenätön, huuleton ja korvaton nainen on aseteltu maissikasvuston keskelle raivattuun kehään, ja ruumista ympäröi intiaaninuoliin seivästettyjen varisten vartio.
Kun Hazenin pakeille ilmestyy mustapukuinen, kalmankalpea, syvän etelän murretta puhuva herrasmies, joka esittäytyy FBI:n erikoisagentti Pendergastiksi, kelpo šeriffillä on epäilyksensä. Niinpä Pendergast värvää avukseen kylän toisen kummajaisen, mustiin pukeutuvan teinitytön nimeltä Corrie Swanson. Kaksikon tutkimukset vievät heidät syvälle paikkakunnan menneisyyteen, intiaanien ja valkoisten välillä käytyyn veriseen taisteluun – ja takaisin 2000-luvulle, geenimuunteluun erikoistuneen elintarvikeyrityksen tarkoin varjeltujen salaisuuksien äärelle.
Mutta pelloilla ääneti kulkeva viikatemies ei lepää. Maissintähkien keskeltä löytyy yhä uusia lakoon tallattuja kehiä ja niiden keskeltä sama, kammottava kuoleman asetelma.
Kirjailijaparin Douglas Preston ja Lincoln Child luoma agentti Pendergast -sarja on noussut vaivihkaa maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, ei vähiten salaperäisen päähenkilönsä ansiosta. Kuoleman asetelma on järjestyksessä toinen Suomessa julkaistu agentti Pendergast -mysteeri. Ensimmäinen Pendergast-tarina, Ihmeiden kabinetti, ilmestyi syksyllä 2009.
***
Tämä kirja lähti ihan "hakuammunnalla" mukaan kirjastosta. Todettakoon häpeäkseni, etten ollut aiemmin kirjailijapariin minkäänlaista huomiota kiinnittänyt. Ennen kuin aloitin järkälemäisen romaanin, kävin hiukan googlettamassa ja löysin paljon positiivista tästä Pendergast-sarjasta. Sarjan kirjoja on ilmestynyt enkuksi useita mutta suomennokset on jostain kumman syystä aloitettu sarjan keskeltä. Olisi pitänyt lukea tuo Ihmeiden kabinetti ennen ko kirjaa, no, se odottelee hyllyssä lukuvuoroaan.
Mutta. Teoksesta on sanottu mm. että se on pituudestaan huolimatta nopealukuinen, eikä kirjaa aloituksen jälkeen malttaisi päästää käsistään. Aivan totta. Itse koukkuunnuin teokseen välittömästi aloituksen jälkeen, ja tarina todella piti otteessaan. Pitkästä aikaa kirja, jota ajatteli silloinkin, kun sitä ei päässyt lukemaan.
Romaanissa on paljon hyvän jännärin aineksia, nimenomaan jännärin, sillä kovin moniulotteiseksi teosta ei voi luonnehtia. Pääpaino on toiminnassa, ei niinkään henkilöhahmoissa, vaikka heistä päähenkilö Pendergast melkoinen tyyppi onkin. FBI agentti näyttää vampyyrilta ja käyttäytyy charmikkaasti, luoden aavemaisen ilmapiirin ympärilleen.
Tarina on melkoisen kammottava ja paikoitellen yksityiskohtaisten raakuuksien kuvailu tuntui häiritsevältä. Lisäksi loppuratkaisussa oli venytyksen makua. Siinäpä miinukset. Joka tapauksessa pidin ja suosittelen kesälukemiseksi tiivistahtisen jännityksen ystäville.
