Aki Ollikainen; Nälkävuosi

Esikoiskirjailija Aki Ollikainen vie lukijansa keskelle suuria nälkävuosia, ajanjaksoon, jolloin kuoleman väri oli valkoinen ja se valkoinen levittäytyi kaikkialle. Ollikainen kertoo julman ja traagisen tarinansa koruttomasti mutta kauniisti, turhia paisuttelematta mutta sydämeenkäyvästi. Mataleena perheineen jää elämään pitkäksi aikaa lukijan mieleen.

***


Ensikosketukseni kirjan kanssa oli niinkin arkinen, että paikallislehdestä luin arvostelun. Mietin, että tuonhan voisi jossain vaiheessa lukaista. Pian teos alkoi pomsahdella eri blogien sivuille, ja kiinnostus tietysti tämän myötä kasvoi.

Romaani oli -onneksi- nopealukuinen, ja tarjosi karmaisevaa seuraa yhdeksi illaksi. Kirja jätti ristiriitaisen ja hämmentyneen olon.

Yltiöpäinen mutta varmasti realistinen toivottomuus ei ole miellyttävää luettavaa. Ei ollut kiva napsia herkkuja (kuten minulla on paha tapa) kirjaa lukiessa. Tuli murhe ja paha mieli niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat joutuneet piinavuosia elämään. Ja toisaalta kirja aiheutti raivoa niitä hyväosaisia kohtaan, jotka pistivät pienet lapset äitineen kuolettavaa matkaa jatkamaan. Kirjan pahinta (?) antia oli, että se käänsi väkisin lukijan katsomaan omaan sisimpään ja miettimään mitä itse olisi samassa tilanteessa tehnyt. Jos ruokaa ei kertakaikkiaan riitä edes omille lapsille, ja jatkuvasti tulee lisää kerjäläisiä  almua anelemaan, olisiko jakanut omastaan, vai viitannut kintaalla toisen hädälle. Tuskin kovin sankarillisesti olisin minä osannut käyttäytyä. Kirjassakin sankarit olivat vähissä ja ihmisen raadollisuus hyppäsi lukijan kimppuun.

"Hän ajattelee naista, joka jäi makaamaan hankeen. Kuinka lumi laskeutuu naisen ylle, ei sittenkään hellästi peitellen vaan kuin raivoava meri, joka kiskoo haaksirikkoisen syvyyksiin."

Paatoksellista, runollista ja kaunistakin murhetta olivat siis nämä 139 virallista sivua tulvillaan. Epilogia ei syystä tai toisesta ollut enää numeroitu. Minusta viimeinen sivu palkitsi karun lukukokemuksen.


(Oli sen verran epätavallinen ja hämmentävä teos, että plussat ja miinukset saavat tällä erää jäädä)