Grantjärven hyisestä vedestä löytyy nuoren naisen ruumis. Rannalle jätetty viesti viittaa itsemurhaan. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, että kyseessä on murha.Grant Countyn pikkukaupungin entinen patologi Sara Linton, joka on pitkän poissaolon jälkeen palannut lapsuudenkotiinsa kiitospäiväksi, tulee sattumalta vedetyksi juttuun mukaan. Pääepäilty haluaa palavasti tavata hänet, mutta kun Sara kiiruhtaa poliisiasemalle, mies makaa sellissään kuolleena. Sara ei luota vanhan vihamiehensä Lena Adamsin kykyyn tehdä tutkimuksia ja kutsuu apuun Georgian etsivätoimiston ja erikoisagentti Will Trentin. Will saa huomata, että pikkukaupunkilaiset vetävät itsepäisesti yhtä köyttä ja vaikenevat tapauksesta täysin. Ja ainoa ihminen, joka osaisi kertoa totuuden, on kuollut.
***
Karin Slaughter on ollut kautta aikojen yksi minulle tärkeimmistä trillerikirjailijoista. Olen lukenut kaikki hänen teoksensa, ja elänyt mukana rakkaiksi tulleiden päähenkilöiden elämiä. Ehkä joidenkin kirjojen juonet ovat olleet toisia mielenkiintoisempia ja uskottavampia, mutta hienosti sarja (/sarjat) on jaksanut kantaa. Kuten fanit tietävät, kaksi kirjailijan viimeisintä teosta kuuluvat Georgia-sarjaan, joka yhdistää aiemmat Grant County- ja Atlanta-sarjat. Juuri kahden sarjan päähenkilöiden hitaasti lämpenevien välien seuraaminen teki Pettävästä hiljaisuudesta kutkuttavan kiehtovan.
Plussat: Itse tarina vaikutti alkuun melko perusdekkarikauralta. Mystisesti kuollut kaunotar. Kuka teki ja miksi. Mutta heti kun hiukan yksinkertainen Tommy ilmaantui mukaan kuvoihin, ja meni vielä kuolemaan, alkoi juoni mutkistua. Tarina tapahtui muutaman päivän sisällä ja teksti oli todella intensiivistä, yksityskohtaistakin. Karinin kerronta ei ole suositeltavaa ehkä kaikkein herkimmille lukijoille, mutta tämä kirja ei mielestäni ollut raaimmasta päästä.
No, todettakoon lyhyesti, että tarina oli mainio, mutta ehdottomasti parasta antia faneille, oli varmasti päästä seuraamaan, mitä Saran ja Willin elämään kuului. Myös Lena oli mukana tässä kirjassa omana omalaatuisena itsenään. Huippua!
Miinukset: Sanotaanko näin, että kirjan loppupuolella oli yksi asia, josta en tykännyt, mutta jota en voi missään tapauksessa nyt mennä paljastelemaan. Jääköön pieni pettymykseni arvoitukseksi, jonka ehkä kirjan jo lukeneet voivat aavistaa...
"Lena lopetti kirjoittamisen kuin seinään. "Odottakaa", hän huusi, koska tajusi, ettei kaikki ollut kohdallaan. Hän pani muistilehtiönsä taskuun ja astui lähemmäs. Hän oli nimittäin nähnyt jonkin välähtävän tytön niskassa - jonkin hopeahohtoisen, ehkä kaulakorun."
Minä suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥