Mutta maailma avautuu Elsalle, kun hän päättää lähteä mukaan miehensä tutkimusretkelle Pääsiäissaarelle. Edwardin on määrä tutkia jättiläismäisiä moai-patsaita, mutta kiehtova saari kietoo Elsan pauloihinsa. Hän löytää oman tutkimuskohteensa tulkitsemattomista rongo-rongo kirjoituslaatoista.
He eivät kuitenkaan tiedä, että kaukana Euroopassa on syttynyt sota. Saarta lähestyy saksalaisamiraali von Speen laivasto, jonka vierailu muuttaa kaiken.
Kuusikymmentä vuotta myöhemmin kasvitieteen tohtori Greer Farraday saapuu Pääsiäissaarelle tutkimaan siitepölyä. Greerin aviomies, kuuluisa tohtori Farraday, on kuollut, ja Greer uppoutuu ristiriitaisin tuntein saaren ainutlaatuiseen ekosysteemiin. Suostuuko karun kaunis saari raottamaan salaisuutensa verhoa? ***
Voisi sanoa, että poistuin tämän teoksen kanssa oikein rytinällä omalta "tontiltani". Löysin romaanin Tarinauttisen sivustolta, ja tarina herätti innostukseni. Koska kirja ei ole enää uutuus, julkaistu 2004, varaustakaan ei tarvinnut tehdä, vaan bongasin sen suoraan kirjaston hyllystä. Olen alkanut saada närästystä jännäriahminnastani, ja Pääsiäissaari tarjosi raikkaan tuulahduksen hyvästä lukuromaanista.
Plussat: Kirja on siis Vanderbesin ainokainen (korjatkaa jos olen väärässä), ja kielellisesti toimii erittäin hyvin. Kerronta on lempeän oivaltavaa, paikoin kepeää, paikoin syvällisempää tarinointia. Teoksessa seurataan kahden eri vuosikymmenellä elävän naisen matkaa saarella. Molemmat ovat tutkijoita, molempia painaa omat kuormansa. Tykästyin enemmän Greeriin, uskomatonta kyllä. Siitepölytutkinta ei kuulosta maailman mielenkiintoisimmalta asialta, ja jotkut jutut ohitin maallikkona suosiolla, mutta yllättävän kiintoisasti kirjailija aiheesta kirjoitti.
Vaikka ihmissuhdedraamaa mahtuu mukaan, samoin kuin naisenaseman sivuamista, on teoksen loistokkain päähenkilö kuitenkin itse saari. Olen aina ollut jollain tapaa kiinnostunut tuosta karun mystisestä paikasta. Jo lapsena ihastuin saaren nimeen. Kirjassa kuvataan ihastuttavasti luonnon ihmeitä, ja se herättää matkakuumetta päästä paikan päällä käymään.
Miinukset: Pidin teoksesta alusta alkaen, mutta palavan lukemisen innon saavutin vasta puolivälin tienoilla. Paikoin koin siitepölykuvaukset tylsinä, mutta ihmekös tuo tällaiselle dekkarimaanikolle.
Kaiken kaikkiaan kirja jätti hyvän mielen. Kaunista tekstiä, yhdyn Elman suosituksiin!
"Kerro minulle."
"Haluatko todella kuulla?"
"Miksen haluaisi?"
"Se on surullinen tarina", Elsa sanoo.
"Hyvä", vastaa Max. "Silloin tiedämme, että se on totta."
Kiva kun et kyllästynyt kuoliaaksi! Itse luen tiedekirjoja joskus ihan ilokseni, joten kestän valtavat määrät luonnontieteellistä jaarittelua, mutta tässä kirjassa se oli ainakin selkokielistä jaarittelua :)
VastaaPoistaTämä on Vanderbesin ainoa suomennettu teos. Itselläni hyllyssä odottaa hänen suomentamaton kirjansa "Strangers At The Feast", josta raporttia odotettavissa kiitospäivään mennessä (kirja sijoittuu kiitospäivän viikonloppuun, koen siis kunnia-asiani lukea ja blogata kirja ennen marraskuun loppua.)
Oi ei, en pitkästynyt jaarittelukohtauksiin, vaikka kieltämättä viivyttelin kirjaan tarttumista juuri siitepölyjen vuoksi :D En meinaa päästä teoksen tunnelmasta eroon, vaikka aloitin jo uutta ja erittäin hyvää kirjaa. Sehän kertoo, että Pääsiäissaari todella teki vaikutuksen!
VastaaPoistaMie katsoin paikallisen kirjaston tietokannan, enkä löytänyt muita kirjailijan teoksia. Onpa hienoa kuulla, että niitä on enemmän. Toivottavasti kirjat pian suomennetaan, minun keskittymiskykyni on näiden pienokaisten kanssa sen verran huono, etten jaksa englanniksi mitään lukea :)