Espanjalaiskirjailijan maaginen uutuus punoo Tuulen varjon ja Enkelipelin tarinoiden säikeet uudeksi lumoavaksi arvoitukseksi
Vuosi Tuulen varjon tapahtumien jälkeen salaperäinen muukalainen saapuu Semperen ja pojan kirjakauppaan, jossa työskentelee myös heidän ystävänsä Fermín Romero de Torres. Uhkaava vieras tuntuu tietävän Fermínin henkilöllisyyden.
Fasistien tyrmästä paennut Fermín toipuu kammottavista vankilakokemuksista ja suunnittelee häitään, mutta pysyäkseen turvassa ja voidakseen avioitua hän tarvitsee uuden identiteetin.
Tästä alkaa mysteerejä pursuava tarina rakkaudesta, ystävyydestä, kateudesta ja kostonhimosta. Se vie lukijan syvälle Francon sotilasdiktatuurin ajan Espanjaan, Barcelonan hämärille kujille ja Unohdettujen kirjojen hautausmaan uumeniin.
”Taivasten vanki palauttaa kasvoille hymyn, jonka lempikirjani
Tuulen varjo niille nosti.” – LaGuaridaDelSith.com
***
Tuulen varjo on yksi suosikkiteoksistani kautta aikojen (kuulostaako siltä kuin olisin sata vuotias). Minusta kirja oli täydellinen paketti täynnä rakkautta, arvoituksia ja goottilaista tunnelmaa. Ennen kaikkea se oli kirjallisuuden ylistystä, niin sisältönsä, kuin kerrontansa puolesta. Enkelipeli jatkoi samoilla linjoilla. Kuulemma kirjailija on kaavaillut Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjalle neljä osaa. Taivasten vanki jätti fanit takuuvarmasti nälkäisiksi ja sitä neljättä osaa himoitseviksi. Toivotaan, ettei odotusaika ole kovin pitkä.
Plussat: Olipas "hauska" huomata, miten vähän näistä aiemmista kirjoista muistikaan, kun teoksen aloitti. Kirjat voi vapaasti lukea yksittäisinä tarinoina, mutta sarjana niistä saa eniten tehoja irti. Kummasti henkilöt ja tapahtumat alkoivat lukiessa palailla mieleen. Sarja etenee ajallisesti käänteisesti, tässä keskityttiin jälleen menneisyyden saloihin, ja hurmaava, sanavalmis Fermín pääsi esittämään pääosaa. Välillä kirjassa mentiin hengästyttävän lujaa, välillä vauhti tasaantui rauhalliseksi, taustalla vuoroin kaunis, vuoroin kauhea Barcelona.
Miinukset: Harmittelin alkuun kirjan lyhyttä sivumäärää (300 sivua, mitä ihmettä?), kunnes tajusin, että niin paljon tulee vielä tapahtumaan, että Zafónin on pakko tällä kertaa jättää tarina pahasti kesken. Toki keskeytys harmitti kärsimätöntä ihmistä, mutta olen satavarma, että sarjan päätösosa lyö laudalta aimmat. Niinhän?
Kertakaikkiaan kaunis ja vakuuttava lukuelämys. Toisaalta väkivaltainen ja paikoin rumakin. Tässä on mukana kaikki draaman elementit! Minä suosittelen - ja leikin ajatuksella lukea pian aiemmat osat uusintana.
"Olen aina tiennyt, että jonakin päivänä palaisin näille kaduille kertomaan tarinaa miehestä, joka silloisessa tuhkan ja vaikenemisen aikakauden levottomiin uniin uponneessa Barcelonassa kadotti sielunsa ja nimensä varjoihin".
Hienosti sanottu Annika.
VastaaPoistaTäällä Espanjassa olen lukenut peräjälkeen Tuulen varjon ja Enkelipelin sekä nyt muutaman kappaleen Taivasten vankia. Millään ei hennois laskea kirjaa kädestä. Todella koukuttavaa ja upeaa kerrontaa. Välissä luin myös Marinan josta pidin myös tavattomasti.
Toivon, että mnet muutkin löytävät nämä upeat kirjat ja toivon ja odotun jatkoa Unohdettujen kirjojen hautausmaalta.
Voi mikä ihana kirja ja huikea tarina, olen ihastunut <3
VastaaPoistaVoi että, sinäkin löysin kirjailijan <3 Hänellä on varattuna meille kokonaan uusi, salaperäinen maailma..
Poista