Otava 2012, 333s.
Kaiken unohtaminen on yhtä tuskallista kuin kaiken muistaminenkin.
Heidi Köngäs on minulle tuttu Luvatusta ja Vieraasta miehestä, joiden myötä Köngäs nousi yhdeksi sieluni kirjailijoista. Hän on minulle tulkki, valo, häivähdys jostain syvältä sisimmästäni. Nainen joka pukee sanoiksi sanattoman. Tunnelman, jota voi hengittää, johon upota, johon jäädä...
Tiesin siis jo ennakolta odottaa tajunnanräjäyttävää lukukokemusta. Romaani on hurja, niin aiheeltaan kuin pohjavireeltään, ja se vie lukijan alas helvetin porteille.
Kirjassa on neljä henkilöhahmoa, joiden myötä saamme samasta asiasta varsin valaisevasti usean näkökulman. Toimii. On Albert Speer, todellinen henkilö, joka oikeasti on tehnyt kirjan kuvaileman matkan Lappiin. Minkä verran sitten fiktio ja fakta kohtaavat, jää lukijalle hämärän peittoon. Näin sen kuuluu ollakin, vaikka välillä tuskastutti, kun en tiennyt mikä lopulta on totta... Joka tapauksessa Speer on herra iso herra. Aivan puskista Hitlerin yhdeksi läheisimmäksi henkilöksi noussut arkkitehti, jonka kanssa Führer Kolmatta valtakuntaa suunnitteli. Kiitos Speerille, tälle ulospäin moitteettomalle, työhönsä maanisesti suhtautuvalle arjalaiselle juutalaiset saivat lähteä kodeistaan, tehdäkseen tilaa hulluutta hipoville rakennuksille. Mutta ilman Hitleriä Speer ei ole mitään. Koko teoksen ajan hän vaikeroi katkenneita välejä herraansa, jumalaansa, jonka vuoksi mies on valmis uhraamaan mitä tahansa. Kaiken loppuminen ei tarkoita minulle liittoutuneiden pommituksia, joilla he moukaroivat Saksan kaupunkeja tulimereksi yö yön jälkeen, ei masentavia sotatapahtumia itärintamalla, vaan yksinkertaisesti meidän välejämme.
Kirjan omatunto, Annemarie tuo teokseen naisellisen tuulahduksen Speerin sihteerinä. Siinä missä Speer palvoo Hitleriä, on Annemariellakin hiukan vinksahtanut suhde pomoonsa. Annemarie kaipaa miestään Hansia takaisin kotiin rintamalta. Kirjoittihan Hanks hänelle kerran; Rakkaus sinuun on matka perille... Myös Annemarielle työ on kaikki kaikessa, mutta siinä missä into ennen roihusi, on tilalle astunut epävarmuus. Mihin leirien valtavia uunia oikein käytetään...? On katsottava pois päin jaksaakseen. Kunpa Hans tulisi pian, saisi lomaa, pääsisin hetkeksi lähelle, lähemmäksi kuin koskaan ennen. Niin lähelle kuin voi päästä, sittenkin vain kädenmitan päähän.
Sillä kaikkein lähimpänä minua on hiljaisuus. Tai sen ihmisen hengitys, jonka minä aina kuulen.
Matkalle Lapin armottomiin oloihin tulee mukaan myös rehti ja reilu suomalaismies Eero, tulkki. Ja kun Eero näkee Annemarien, hän on mennyttä miestä. Ja lopulta myös Annemarie on kyvytön vastustamaan vetoa.
Olen täällä lähempänä kuuta kuin koskaan ennen, se näyttää kirkkaalta, mutta on vain pimeä taivaankappale, joka peilaa toisen taivaankappaleen valoa. Mitään omaa sillä ei ole, se on itsessään sammunut ja mykkä ja näyttää rokonarpiselta. Kuu on kuten minä; falski, tyhjä ja eloton.
Neljäs kuvakulma tähän pimeään, kiihkeään tarinaan tuo Taikuri. Ulospäin ironinen huumorimies kantaa sisällään pelkoa ilmitulosta; Minun vereni ei ole täysin puhdasta ja ne joiden veri on vääränväristä, eivät ole mitään muuta kuin saastaa, vihan jatkuvaa kohdetta.
Meillä on siis eräänlainen road trip -tarina, joka nojaa vahvasti historian synkimpään aikaan. Siinä missä suomalaiset ovat saksalaisille yhteistyökumppaneita, he saavat myös jatkuvasti muistaa olevansa alempaa rotua. Ali-ihmisiä verrattuna arjalaiseen vereen. Matkalla Jäämeren rantaan poiketaan tutustumaan muutamiin vankileireihin, joissa vangit työskentelevät täysin vailla ihmisarvoa pimeissä tunneleissa. Omatunnoton Speer on henkilöistä se kaikkein vastenmielisin, vaikka hänkin oireilee sentään psykosomaattisesti. Eerosta tuli minulle kaikkein läheisin, vaikka olen muista blogeistä kritiikkiä persoonan heiveröisyydestä lukenutkin. Minusta hänet oli hyvin rakennettu ja mies sai sympatiani.
Mitä sitten jäi käteen? Olen haluton lopettamaan postausta, koska teos teki niin rajun vaikutuksen. Dora, Dora vain yksinkertaisesti on upea kirja, joka pitää sisällään aivan mielettömän imun. Voi, lukekaa niin tiedätte!
Näin ovat tehneetkin ainakin
Sara
Tuulia
Erja
Nanna
Katja
Ps. Uuden vuoden myötä osallistun ainakin yhteen haasteeseen, joka löytyy Marielin blogista. Tarkoitus on lukea kirjoja aakkosten mukaan ja tässä kohta D.
Voi huokaus! En nyt pysty sanomaan mitään muuta kuin: <3 <3 <3
VastaaPoista(Pystynpäs; aivan upea kirjoitus upeasta kirjasta, ja olen niin onnellinen että sinäkin olet löytänyt Köngäksen! <3 )
<3 <3 <3 ! Pakko aloittaa kommentoiminen sydämillä, sillä vaikka nostin Blogistanian Finlandiassa kolme muuta romaani ohi Dora, Doran, teki juuri Köngäksen kirjat kuitenkin ehkä syvimmän vaikutuksen. Hieno romaani, kaunis ja kauhea.
VastaaPoistaSara ja Katja, ihanaa, että meillä on Suomessa tämän kaltainen kirjailija! Dora, Dora on teos, jonka pariin olen vielä palaava. Häneltä voi odottaa mitä vain!
VastaaPoista♥
Siis Köngäkseltä. Olen nyt niin onnesta soikeana kirjan luettuani, että menee ihan sanat sekaisin :)
VastaaPoistaAnnika, olen niin samaa mieltä! <3
VastaaPoista(Voi lue pian myös Hyväntekijä, siinä on samaa käsittämätöntä voimaa kuin näissä kolmessa. Ja itse haluan lukea pian Jokin sinusta, se on ainoa vielä lukematon Köngäkseni, jota olen säästellyt. Nyyh, sitten kaikki tähänastiset on luettu, mitäs sitten luetaan??)
Tulin muuten vielä kysymään, oletko lukenut Poplaarin Pekan hienon Köngäs-esittelyn? Jos et, luepas! Siellä on yksi intohimoinen fani lisää. <3
VastaaPoistahttp://poplaari.blogspot.fi/2012/02/kirjailijaesittely-heidi-kongas.html
Minä aion tänä vuonna lukea lisää Kongäkseltä (vai Könkäältä?), se on vissi. Tämä oli hieno kirja!
VastaaPoistaSara, ehdottomasti luen! Hyväntekijä on jo hyllyssä mutta tahdon sitä hiukan säästellä... :) Jokin sinusta on ehdottomasti myös otettava! Kävin lukemassa tuon Pekan arvion kirjailijasta ja voi että, kiitos vinkistä! Ihanaa, että mieskin kirjailijaan koukkuuntuu :)♥
VastaaPoistaTuulia, hih, en minäkään tiedä onko se Könkäältä vai Köngäkseltä :) Lue ihmeessä, odotan mielipidettäsi erityisesti Luvatusta. Siinä on Dora, Doran pakahduttavuus vähän tiiviimmässä paketissa!
En ole lukenut yhtään Köngästä, en vain ole löytänyt niiden luo. Mutta nyt aion ehdottomasti korjata puutteen! :)
VastaaPoistaPihi nainen, suosittelen kuumasti! :)
VastaaPoistaps. Leijapoika on nyt lukulistan kärkipäässä, kiitos sinulle.
Köngäs-fanipoika ilmoittautuu (Saralle kiitos mainostuksesta)! Kiva että olit liittynyt lukijakseni, niin minäkin löysin sitten tänne.
VastaaPoistaDora, Dora oli hieno lukukokemus, vaikka ei minuun ihan Vieraan miehen ja Luvatun kaltaista vaikutusta tehnytkään (ja harvapa kirja tekee). Tälläkin kirjalla on kuitenkin erityinen asema sydämessäni jo siksikin, että sen myötä pääsin tapaamaan kirjailijan ensimmäistä kertaa, kuulin haastattelun, sain omistuskirjoituksen ja tunnustin lukeneeni kaikki aiemmat kirjat jo kahdesti, mistä Köngäs tuntui olevan hyvin mielissään. :)
Annika, näyttääpä siltä että olet ihan myyty nainen Köngäkselle ja Dora Doralle.
VastaaPoistaIhanasti esitelty kirja, pitää mummonkin lukea..:)))
Pekka, Sara minut sinullekin opasti, ihana ihminen! Tervetuloa lukijakseni, erittäin mukava, että Köngäs-faneja löytyy! Minullahan on lukematta häneltä kaksi, ihan vielä en raaski vaan säästelen.
VastaaPoistaVau, nyt olen kyllä kateellinen Köngäksen tapaamisesta :)
Aili-mummo, oikeassa olet <3 Lue ihmeessä, ei tätä voi kuin suositella!
Voi että! Pakko varata tämä nyt sieltä kirjastosta :).
VastaaPoistaSanna, varaa ihmeessä! ♥
VastaaPoistaEn ole yhtään Köngäksen kirjaa lukenut (nimi on kyllä tuttu), mutta ilmeisesti kannattaa laittaa nimi ylös. :)
VastaaPoistaElegia, jospa tosiaan saisit kirjailijaa hankittua. Suosittelen! ♥
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä!<3
VastaaPoista