Näin vuoden alussa moni hyppää mukaan erilaisiin haasteisiin taikka innostuu lukemaan kirjoja teemoittain. Olen ollut asian suhteen aiempina vuosina oikea vastarannan kiiski asenteella, "minähän luen mitä haluan". Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla samasta kaavasta veistettyjä, eikä lukemista saisi rajoittaa mikään muu kuin omat mielihalut. Ja kuitenkin. Tänä vuonna päätin varovaisesti osallistua ainakin yhteen haasteeseen, ja se löytyy juuri nimensä vaihtaneesta Kirjavalaasta (ex Mainoskatko)
Lyhyesti, haasteessa on tarkoitus lukea mielenterveysongelmista kertovista kirjoista mutta teokset eivät saa olla fiktiivisiä. Aikaa on vuoden loppuun ja
Saavutukset ovat:
Suljettu: 8 kirjaa
Osasto: 5 kirjaa
Terapia: 3 kirjaa
Avohoito: 2 kirjaa.
Uskoisin avohoidosta melko helpolla selviäväni, mutta noiden toisten löytäminen on jo haastavampaa. Haaste on mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että masennuksesta hitaasti toipuvana uskoisin löytäväni kirjoista vertaistukea, muistoja siitä millaista elämä on ollut... On hienoa, että haasteelle saa varata aikaa. Voisi käydä turhan rankaksi lukea teoksia putkeen aiheesta, tärkeästä sellaisesta.
Ja teemoista. Huomaan valitsevani jotenkin alitajuisesti kirjoja teemoittain. Vielä n. vuosi sitten luin lähes pelkästään dekkareita/psykologisia trillereitä. Genren parissa koukkuunnuin useisiin sarjoihin, joihin on tänäkin keväänä tulossa jatkoja. Nämä ovat luonnollisesti lukulistan kärkipäässä, samoin pari kiintoisaa uutuutta, mutta muuten pyrin lukemaan tänä vuonna vähemmän jännitystä. Viime aikoina erilaiset ihmiskohtalot ovat olleet kirjallisella pinnalla. Poltetut varjot, Dora, Dora, Harmaata valoa ja juuri lopettamani Leijapoika kertovat enemmän tai vähemmän elämän murjomista, sodan runtelemista lapsista ja aikuisista. Samalla linjalla jatketaan Sade lankeaa (Ros Wynne-Jones) romaanin myötä. Sen jälkeen ehkä jo jotain muuta...
Olen myös leikitellyt ajatuksella lukea aiheista dystopia, juutalaisvainot, vanhat suosikit uudella kierroksella. Viimeiseksi mainittuun on kirjakin ja lukukumppani valittu. :) Okei, hän on Sonja ja kirja Johan Theorin; Yömyrsky.
Pääasia, että ote on rento ja asenne se, että paineita ei oteta. Luetaan sitä, mikä milläkin hetkellä eniten kiinnostaa ja jos ei kiinnosta, jätetään kesken. Tätä taitoa olen itsessäni harjaannuttanut ja siinä jopa pienoista edistystä havainnut. Enää en tahkoa huonoa/keskinkertaista romaania "väkisin" loppuun.
Näissä merkeissä kaunista loppuviikkoa! ♥ ♥ ♥
Huom! Edit 4.1.
Tahaton huumori on aivan parasta! En tajunnut vielä tätä postausta oikolukiessanikaan, miten synkältä kirjavuoteni kuulostaa. Dystopiaa, juutalaisvainoa, mielenterveysongelmia... No, ettei meno äityisi liian melankoliseksi, päätin hypätä mukaan vielä yhteen haasteeseen. Koukkuuntuminen tapahtui näköjään välittömästi. Eli olen mukana Emilien Kiinteistöhaasteessa johon moni lukijoistani onkin jo liittynyt. Teille, joille aihe ei ole vielä tuttu, voitte käydä Le Masque Rougen sivustolla sääntöihin tutustumassa. En usko kovin suuria tälläkään haasteella saavuttavani, mutta jos jokusessa tönössä pääsisin vierailemaan.
Mielenkiintoista haastetta olet päättänyt kokeilla! Minä taidan olla The vastarannan kiiski, oikea alfanaaras, sillä kaikenlaiset haasteet - ainakin kirjalliset - saavat minut ahdistumaan. Mutta yhden minihaasteen olen päättänyt toteuttaa itsekseni; tänä vuonna luen ainakin yhden kotimaisen kirjan. Kyllä, pitää oikein tsempata, että nyt lähtee! =D On tässä vielä jotain 350 päivää aikaa. Luulen, että ainakin Mia Vänskää kokeilen, kiitos sinun suosituksen. =D Ihanaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaMinä en nyt ehdi lukuhaasteisiin, kun olen lukemisessa jäljessä ja haluan vihdoinkin blogini neljäntenä vuonna koota kaikki ruokareseptini yhden kuvan alle.
VastaaPoistaHämärän hetki aloittaa Johan Theronin sarjan. Sitten tulee Yömyrsky ja Verikallio.
Hämärän hetken on Ruotisn Dekkariakatemia valinnut vuoden parhaaksi esikoiseksi 2007. Ja heti seuraavana vuonna Yömyrsky palkittiin parhaana rikosromaanina 2008.
Theorin on myös saanut pohjoismaisen Lasiavain -palkinnon vuonna 2009 sekä englantilaisen Crime Writers Associationin myöntämän John Creasey Dagger -palkinnon 2009 ja International Dagger -palkinnon 2010.
Theorin on hyvä valinta!
Eniten iloitsen kuitenkin siitä, että Sade lankeaa saa blogisavuja♥
Irene, ihanaa, että siellä toinen vastarannan kiiski :D Minihaasteet on parhautta, niillä on mahdollisuus jopa onnistua! Minä otan osaa hyvin köykäisesti enkä ainakaan tahdo haasteilla taakoittua - enhän?! ;)
VastaaPoistaVoi, kokeile ihmeessä Vänskää! Mulla on tuntuma, saatat tykätä. Kuin myös sinulle!♥
Leena, aloitin Ovalden kirjan ja tuntui alkuun aika hötöltä... Mutta sivujen myötä huomasin kirjailijan idean ja nyt olen koukussa! Sade lankeaa on ihan lukulistan huipulla.
Olen lukenut kaikki suomennetut Theorinit, vau, siinä vasta kirjailija minun mieleen. Fiksu ja jotenkin perinteinen, arvoituksellinen, pelottavakin... Tiedä vaikka lukisin kaikki häneltä uusintana :) ♥
Kirja on näköjään Keravan kirjaston varastossa, joten saan sen kyllä ensi viikon aikana haettua. Olen tehostanut kirjastokäyntini,: odotan iltavuorossa junaa joka vie minut kotiin, ja minulla on kirjastoaikaa kerralla 10 minuuttia:D Nyt kun tiedän, mistä lähteä kirjaa etsimään, ehdin nappasta sen mukaani:) Kaikkia muitakin talviaiheisia herkkuja löytyy jo hyllystä odottamasta...
VastaaPoistaMielenkiintoiselta kuulostava haaste tosiaankin. :) Minä olen yrittänyt tänä vuonna olla maltillinen haasteisiin osallistumisen suhteen; toissavuonna osallistuin vaikka kuinka moneen haasteeseen (ja suoritinkin niitä reippaasti), viime vuonna sitten useimmat haasteet menivät ihan penkin alle (vaikka olin taas ahnehtinut vaikka kuinka monta haastetta suoritettavaksi). Toistaiseksi olen päättänyt lähteä mukaan vasta yhteen vuoden 2013 haasteeseen, Sinisen linnan kirjastossa lanseerattuun Avioliittojuonia -haasteeseen. Se on aivan vastustamaton, ja siihen sopii monta sellaista kirjaa jotka olen joka tapauksessa ajatellut lähiaikoina lukea.
VastaaPoistaTheorinia minunkin on pitänyt lukea jo pitkään, en vain vielä ole ehtinyt sinne asti. :)
Minä haluaisin lukea Theronin kirjoja. Kerran minulla oli jo yksi lainassakin, mutten ehtinyt lukemaan sitä ennen palautuspäivää. :(
VastaaPoistaTuo Sade lankeaa on ollut melko kehuttu kirja, mutta en tiedä mikä siinä oli, minä en mitään erityisiä fiilareita saanut siitä.
Hyvä periaate tuo, että väkisin ei kannata lukea mitään. Sitä minäkin yritän tänä vuonna noudattaa.
Täällä myös yksi (lievä) vastarannankiiski haasteiden suhteen. Innostun kyllä aina alkuun haasteista, mutta saan niistä selvästi suorituspaineita. Eikä luku sitten maistu. Pariin haasteeseen (ainakin Mental Cases ja Kansankynttiläin kokoontumisjaot) olen kyllä jo innostunut mukaan. Haasteita on niin vaikea vastustaa! :)
VastaaPoistaMinäkin olin alkuun hyvin kielteinen kaikkien haasteiden suhteen juurikin samoista syistä kuin sinä. Nyt olen pikku hiljaa löytänyt niistä "sen jutun" ja pariin haasteeseen ottanut osaakin. En lähde jokaiseen hyvältä kuulostavaan haasteeseen mukaan, vaan mietin mikä sopisi lukulistalla olevien kirjojen kanssa yhteen. Näin tulee kuitenkin lukeneeksi sellaista, mitä on valmiiksi jo ajatellutkin. Tosin toisaalta haasteet nimensä mukaisesti haastaa lukemaan myös jotain itselle uutta ja erilaista, mikä on kiva. Ei kangistu niin omiin kuvioihin ;)
VastaaPoistaTämä on muuten minullekin ensimmäinen kerta, kun osallistun kunnolla haasteisiin. Olen kyllä kerran yrittänyt osallistua johonkin haasteeseen (muistaakseni totally british), mutta unohdin haasteen melkein samantien, kun olin siitä blogiini kirjoittanut. Noloa :D
VastaaPoistaNyt olen perehtynyt tuohon haastemaailmaan vähän enemmän ja innostuin jopa niin paljon, että piti alkaa karsia haasteita. En halua haalia liikaa itselleni, vaan osallistuin nyt sellaisiin haasteisiin, joiden tiedän sopivan lukuaikeisiini ja kirjahyllyni sisältöön.
Kiva, kun osallistut Mental Casesiin. <3 Jätin saavustusrajat melko pieniksi, koska tämäntyyppistä kirjallisuutta ei välttämättä kovin paljon tule ahmittua.
Olen muuten huomannut tuon saman teemajutun. Minullakin menee lukuteemat melko kausiluonteisesti. Luin minäkin aika paljon viime vuonna dekkareita ja trillereitä. Niiden välissä sitten jotain muuta. Nyt olen jotenkin kyllästynyt niihin ja tänä vuonna menee varmaan niin, että luen enemmän muunlaisia kirjoja ja dekkareita sitten siinä välissä. Mutta en aseta mitään sääntöjä itselleni, vaan luen ehdottomasti sen mukaan, mikä kirja kiinnostaa. :)
Sonja, ihana kuulla! Päästään siis Theorinin kimppuun :) Minä kävin eilen nimittäin kirjastossa ja poimin omani mukaan sieltä. Uskoisin, että tarina antaa mullekin paljon, koska huomasin unohtaneeni jo kirjan melko lahjakkaasti... Mielikuvana vain, että se oli hyvä!
VastaaPoistaSara, olen melkein varma, että rakastuisit Theoriniin! Hänen kerronassa on jotain runollisen maagista, uskaltaisin sanoa ripaus hyvyyttä, joka useista tämän tyypin kirjoista puuttuu. Kokeile! ♥ Minä en ole oikein uskaltanut tarkemmin blogiasi tutkia, koska pelkään lukuvuoren kaksinkertaistuvan käynneillä :)
Tuulia, se on hyvä periaate. Olen jo yhden kirjan tänä vuonna keskeyttänytkin, ei vain lähtenyt minua se tarina kuljettamaan. Voi, sullekin kyllä Theorinia suosittelisin. Hän on mahtava!
Pihi nainen, minä taas olen niin huonomuistinen, että pelkään unohtavani nämä saman tien... Ihan itseänikin varten lisäsin pienen muistutuksen sivupalkkiin :) Kiva kuulla, että sinäkin olet Mental Casessa mukana!
VastaaPoistaKatri, minäkin olen tajunnut/tajuamassa haasteiden idean. Ei ole tarkoitus kangistua kaavoihin vaan laajentaa lukumakua ja tähän olisi nyt tarkoitus tarttua.
Nauroin myöhemmin tälle omalle postaukselle; tosi "iloisia" lukusuunnitelmia minulla; mielenterveysongelmia, dystopioita, juutaisvainoja... :)
Elegia, lue tuo edellinen ^ :D
Mutta juu, katsotaan nyt mitä tämä vuosi tuo tullessaan, voihan se olla, että jatkossa olen hyvinkin tiiviisti mukana erilaisissa haasteissa. Mulle tuli heti kysyttävää haasteeseesi liittyen, laitan mailia!
Dekkareissa on kaikissa aina se sama peruskaava, jota vain harva uskaltaa käydä rikkomaan. Onhan proosallakin sääntönsä, mutta kuitenkin jännärit alkavat pidemmän päälle käymään nihkeiksi. Minäkin otan niitä nyt vain välipaloiksi.
En jaksa innostua noista haasteista, minusta tärkeintä on löytää mielenkiintoista lukemista. Dekkarit ovat lähes ajan tappamista ilman muuta suurempaa päämäärää. Olen lukenut Mauno Saaren kirjoittamaa Paavo Haavikon elämäkertaa, ja muutaman päivän perästä postaan siitä...
VastaaPoistaOikein leppoisaa loppuviikkoa, Annika, sinulle ja koko perheellesi!<3333
Aili-mummo, sehän on tärkeintä, että löytää luettavaa, josta itse pitää. Ja johon ei välttämättä tulisi tutustuneeksi ilman että joku vinkkaa :)
VastaaPoistaKiva, odotan sinulta kirjapostausta!
Dekkarit ovat kirjallisesti helppoja ja toimivat (ainakin minulla) aivojen nollaajina. Lisäksi tuttu kaava tuo myös turvaa, jännäreissä paha saa palkkansa toisin kuin usein tosielämässä.
Sitä samaa sinulle, Aili-mummo ♥