Mia Vänskä; Saattaja

Atena Kustannus Oy 2011, 308s.

Tahdotko kuulla tarinaa Kalman tyttärestä?
- Fredrika Runeberg, "Manalan neito"

Tahdon. Tahdoin, joulunpyhinä, jolloin olo oli kuin pahasti mukiloidulla Manalan neidolla, kiitos vatsataudin, josta jo aiemmin marmatin. Olin kaavaillut lukevani jouluna jotain syvällisempää, mutta sairaus otti päähän niin mahdottomasti, että päätin vielä skipata Poltettuja Varjoja. No, nyt sekin teos on luettu, siitä myöhemmin lisää.

Mia Vänskä on minulle tuttu Mustasta kuusta, mutta esikoinen oli jäänyt väliin. Nythän Saattajasta on otettu jo toinen painos, ja sen myötä teos eksyi minunkin kirjahyllyyn. Onneksi. Täytyy nimittäin sanoa, että pidin Saattajasta vielä enemmän kuin Mustasta kuusta.

Saattaja on kauhutarina, ilman muuta, mutta se on myös perheväkivallan uhriksi jääneiden naisten ääni. Naisten, jotka ottavat viimein vastuun omasta elämästään. Saattaja on kertomus Liljasta, joka palaa lapsuutensa kotiin erottuaan takkuisesti miehestään. Liljan Jouko ei ole mätkinyt turpiin samalla tavalla fyysisesti, kuin Liljan parhaan ystävän Kristiinan mies, mutta vuosia jatkuneesta henkisestä väkivallasta hän on saanut kärsiä. Ei siis ihme, että Lilja kaipaa uutta alkua, vaikkapa palaamalla menneeseen. Kotitalon entiset asukit ovat muuttaneet melkoisella kiireellä juuri hyvään saumaan, joten Lilja ostaa rintamamiestalon. Pian käy ilmi, ettei vanha koti olekaan onnenpesä, vaan kellarista löytyy huone, jonne Liljalla ei ollut lapsena lupa mennä... Sitten naapurissa tapahtuu murha ja Liljan oma äiti vaipuu koomaan.

Kharon. Lautturi. Tuonen tytti. Entä jos ne olivatkin vain erilaisia nimityksiä samalle asialle? Jollekin todelliselle.

Siinä vaiheessa kun Liljalle selviää, mitä talo hänestä lopulta haluaa, kirja painelee jo syvälle mielikuvituksen heteikköön. Alkaa retki tuonpuoleiseen, kuten takateksti lupaa. Kuitenkin psykologiset siteet nykyisyyteen ovat olemassa, henkilöihin, jotka ovat vaikuttaneet niin Liljan kuin Kristiinankin elämiin.

Minusta teoksen parasta antia oli kirjan alkupuoli, jossa vasta vihjailtiin, mitä tuleman pitää. Kuten Mustassa kuussa, tässäkin tunnelmaa kasvatettiin hienosti, mutta kertoo ehkä amatöörimäisyydestäni suhteessa kauhukirjallisuuteen, että kun varsinainen "action" alkoi, aloin etääntyä tarinasta. Kuitenkin, koska vastustan sydämestäni perheväkivaltaa ja sympatiani on aina murjottujen naisten puolella, luin Saattajasta kaikkein mieluiten aihetta koskevat kuvaukset. Kokonaisuutena kirja on oikein passeli ja toimiva teos. Olen iloinen, että meillä on kotimaassa nainen, joka omistaa näin terävän kynä!

Lilja heräsi kärpäsen surinaan. Hetken ajan hän tunsi olevansa puolittain jossain muualla, aivan kuin osa hänestä olisi vielä unimaailmassa ja yrittäisi jäädä sinne.
Kärpänen pörräsi pitkin päivähuoneen ikkunaa. Ikkunan ulkopuolella istuva pikkulintu seurasi sitä kiinnostuneena.
Jokin musta. Aivan pinnan alla.

Teoksen ovat lukeeneet ainakin  Satu, Laura, Susa, Marjis, Booksy.