The Kite Runner Khaled Hosseini 2003, Otava 2004, 349s.
Hän käänsi kirjaa niin että näin kannen. Humiseva harju.
"Oletko lukenut?" hän kysyi,
Nyökkäsin. Tunsin silmieni takana, miten kiivaasti sydämeni sykki.
"Murheellinen tarina."
"Murheellisista tarinoista syntyy hyviä kirjoja", hän sanoi.
Alkuun todettakoon, että kirjailijan toinen suomennettu teos, Tuhat loistavaa aurinkoa, on minulle jonkin sortin sielunkirja. Vaikka teos pakotti minut etenemään ahmimalla, on noloa miten vähän tarinasta muistan. Nyt, paneutuessani viimein Hosseinin esikoisteokseen, mieleeni palautui välittömästi Tuhat loistavaa aurinkoa -romaanin tunnelma. Olo oli kuin tapaisi pitkästä aikaa vanhan ystävän. Afganistanilais-amerikkalaisen kirjailijamme tunnistaa siis varsin omanlaisesta tarinankuljetuksesta. Miehen äänessä on taianomainen kaiku, joka jää soimaan vielä pitkäksi aikaa viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin. Pidän, pidän, pidän!
Siinä missä Tuhat loistavaa aurinkoa (jota ei valitettavasti tästä blogista löydy, vielä, suunnitelmissa on lukea kirja uudestaan) kertoo kahden naisen välisestä ystävyydestä hirviömäisen miehen aviovaimoina, on Leijapoika tarina poikien ystävyydestä. Hassan ja minä olimme saman rinnan ruokkimia. Me otimme ensi askeleemme samalla pihanurmikolla. Ja sanoimme ensimmäiset sanamme saman katon alla. On Amir, joka asuttaa isänsä kanssa paikalliseen tasoon verraten hienoa taloa. Heillä työskentelee palvelijana Ali, polion runtelema mies, jolla on maailman ystävällisimmät silmät, sekä hänen poikansa Hassan. Hassan, uskollisuuden perikuva. Poikia yhdistää äidittömyys. Siinä missä Amirin äiti kuoli synnytykseen, lähti Hassanin äitin vieraan miehen matkaan. Pojat varttuvat yhdessä, saman imettäjän rinnoilla, ystävinä siitäkin huolimatta että toinen on arvoasteikossa selkeästi "ylempi". Juuri tämä vastakkainasettelu palvelijan/isäntäperheen pojan välillä luo tarinaan kihelmöivän paineen. Se myös provosoi lukijan sietokyvyn lähes äärimmilleen, mutta ei kuitenkaan yli.
Leijapoika on kuvaus kahden pojan lapsuudesta vielä rauhallisessa maassa. Rauha on kuitenkin pian mennyttä, kun Afganistan astuu sen historian raadollisimpaan aikaan. Poikien välinen välittäminen koskettaa, mutta myös herättää ärtymystä ylemmyydentuntoista Amiria kohtaan. Amirilla on oma painolastinsa, hän yrittää solmia yhteyttä hiukan pelottavaan Baba-isäänsä, mutta Baba tahtoisi pojan olevan toisenlainen. Urheilullisempi, rohkeampi, enemmän itsensä kaltainen. Ystävyyden lisäksi kirjan teemana on polttava kysymys siitä kelpaako, onko rakastamisen arvoinen omana itsenään.
Ja sitten tapahtuu käännekohta, jonka jälkeen mikään ei enää palaa ennalleen... Tarinasta tulee varttuneemman Amirin kamppailua syyllisyyttä vastaan. Hän menee naimisiin, mutta pari jää lapsettomaksi. Amir saa puhelinsoiton menneisyydestä. Nyt on tilaisuus olla jälleen hyvä.
En ymmärrä syytä miksi olen jahkannut tämän teoksen lukemisen kanssa näinkin pitkään. Kirjahan on aivan mainio! Koskettava, raju, raakakin tarina, jota luin lähes itku kurkussa. Vaikka kirja on ääriään myöten surullinen, huomaa Hosseinilla kuitenkin olleen kirjoittaessa pilke silmäkulmassa. Teokseen mahtuu hienovaraista huumoria ja aivan varmasti myös Toivoa.
Sinä et ole tässä, Amir, osa minusta sanoi. Sinä olet jänishousu. Sellainen sinusta tuli. Eikä yhtään hullumpaa, koska onni onnettomuudessa on se, ettet ole koskaan valehdellut itsellesi. Et siitä asiasta. Pelkuruudessa ei ole mitään väärää niin kauan kuin sitä säestää varovainen harkinta. Mutta kun pelkuri lakkaa muistamasta, mikä hän on... Jumala häntä auttakoon.
Vaikkei Leijapoika enää uunituore olekaan, olen ilokseni bongaillut sen ihan viime aikoina eri blogeista. Linkitän tähän uusimmat postaukset, loput löydätte Googlesta
Pihi nainen
Pii
Minustakin tämä oli hieno kirja. Pidin tästä enemmän kuin siitä toisesta, vaiika sekin oli kiinnostava. Leijapojasta jäi jotenkin mieleen hieno kulttuurinen perinne, josta en itse tiennyt paljoakaan.
VastaaPoistaTuhat loistavaa aurinko on sitä samaa myös minulle. Sen kirjan lukemisen tunnelma on vieläkin syvällä mielessä.
VastaaPoistaLeijapoikakin oli hieno kirja, joka elää pitkään mielessäni.
Olen minäkin lukenut sen Tuhat Loistavaa Aurinkoa ja pidin kovasti. En tosin muista siitä enää paljon mitään, koska lukemisesta on niin paljon aikaa. Mutta sekä nimi että tykkäämiseni on jäänyt mieleeni.
VastaaPoistaLeijapoika tarttuikin juuri jokunen aika sitten käteeni charity shopissa. Olen sen ennenkin sieltä bongannut (useammastakin), mutta on jäänyt aina hyllyyn pienen tekstinsä takia. Nyt luovutin ja ajattelin, että luetaan se nyt sitten mikroskoopin kokoisena ;)
Kiinnostavalta tosiaan vaikuttaa ja nämä mietteesi vain lisäävät kiinnostusta. Olen minäkin huomannut, että jostain syystä Leijapoika on nyt kovasti esillä kirjablogeissa. Tai kovasti ja kovasti, mutta siis ainakin kaksi muuta postausta sinun lisäksi on osunut silmääni.
Minäkin mietin, miksi itsellä tuli vetkutettua Leijapojan lukemista.. Ehkä pelkäsin että lukukokemus on raskas. Aiheethan ovat rankkoja mutta kirja imaisee mukaansa. Jaan tunteesi, hieno kirja!
VastaaPoistaMinäkin muistan Leijapojan tosi vaikuttavana, se oli yhdistelmä jotain tosi tuttua ja yleisinhimillistä ja vierasta ja käsittämätöntä.
VastaaPoistaKirjan pohjalta tehty leffa taisi tulla telkkarista vähän aikaa sitten, sen kanssa voisi olla mukava muistutella mieleen kirjan tunnelmia.
Minä pidin tästä myös. Nyt olen jotenkin hieman täynnä kaikenlaisia selviytymistarinoita ja raakuuksia, mutta joskus luen varmastin sen Tuhat loistavaa aurinkoakin.
VastaaPoistaSekä tämä että Tuhat loistavaa aurinkoa ovat aivan mahtavia kirjoja, vaikuttavia ja koskettavia. Hienoa että niitä edelleen luetaan ja niistä kirjoitetaan, sillä niiden tarinat eivät vanhene.
VastaaPoistaOi kuinka paljon tänne oli ilmestynyt kommentteja, kiitos jokaiselle! ♥
VastaaPoistaKirjanainen; nämä lähi-itään sijoittuvat teokset ovat tosiaan kuin lähtisi lukemaan toisen planeetan elämästä. Niin erilaisia Suomen oloihin verrattuna, ja kuitenkin teoksissa on paljon samaistumispintaa.
Mari A; ihanaa, ettö Tuhat loistavaa aurinkoa loistaa myös sinulle! Oli tämäkin hyvä, mutta ei yltänyt aivan TLA:n tasolle. Minun mielestä :)
Elegia, sulla on hieno lukuelämys tiedossa Leijapojan kanssa. Täytyi ihan pidellä itseään aisoissa postausta laatiessa, etten tulisi paljastaneeksi liikaa. Itse valitettavasti tiesin, mitä toiselle pojista tulee tapahtumaan, mutta onneksi kirja piti sisällään yllätyksiä. Tämä ansaitseekin nousta pinnalle vuosien jälkeen!
Pihi nainen, en muista oletko sinä lukenut Tuhat loistavaa aurinkoa, mutta jos et, tee se pian! :D Pidät varmasti! Kerronta oli niin samantyylistä. Rankka tarinahan tämä on, mutta jätti kuitenkin positiivisen mielen. Sopivassa määrin.
VastaaPoistaErja, niin, tästä on tehty elokuvakin! En tosin tiedä, olisiko se minulle liian rankka... Hienoa kuulla, että sinäkin lumouduit tarinasta!
Tuulia, Tuhat loistavaa aurinkoa on kuitenkin eri. Mulla on sellainen tunne, että pitäisit siitä varmasti :)
Tintti, aivan totta!! Nämä tarinat eivät vanhene, eikä niitä saa unohtaa, koskaan! Leijapojan jälkeen teki mieli lukea TLA uudelleen - ja pian :)
Kiitos linkkauksesta! :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä tuosta, että kirja on paikoitellen jopa raaka. Onneksi lukiessa sietokykyni on hyvin korkealla, mutta elokuvaa tuskin pystyn katsomaan, sillä visuaalisen väkivallan sietokykyni on huomattavasti alempana kuin luetun.
Mutta Leijapoika oli kyllä yksi hienoimmista kirjoista joita olen lukenut, ja Khaled Hosseini kipusikin lempikirjailijoideni joukkoon sekä tällä että teoksellaan Tuhat loistavaa aurinkoa. Toivottavasti häneltä ilmestyisi piakkoin uusi teos!
Pii, ole hyvä :)
VastaaPoistaMinulla ihan sama juttu; pystyn lukemaan miltei aiheesta kuin aiheesta, mutta elokuvia katsoessa toleranssini on aivan toinen... En siis välttämättä tätä filminä voisi katsoa. Varsinkin kun mulla on omia poikia.
Voi kunpa kirjailijalta tosiaan tulisi uutta materiaalia, kauan siinä on kestänyt! Toivotaan, ettei jää kahden kirjan ihmeeksi.
Tuhat loistavaa aurinkoa oln hieno kirja, luin sen uutuutena muutama vuosi sitten..;))
VastaaPoistaLeijapoikaa en ole lukenut, joten kiitos vinkistä, Annika!<3333
Oikein antoisaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!<3333
Hienoa kuulla, Aili-mummo, että sinäkin olet tykästynyt Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjaan! Luen hyvin harvoin kirjoja toiseen otteeseen, mutta nyt tekee mieli tarttua TLA:oon pian.
VastaaPoistaOle hyvä, olen melkein varma, että tulet Leijapojastakin pitämään :)
Sitä samaa sinulle, Aili-mummo!♥
Voihan vitsit, katselin vielä perjantaina kirjastossa Tuhatta loistavaa aurinkoa mutta kun sylissä oli muutenkin hervoton pino kirjoja niin päätin jättää sen matkasta. Ärsyttää :D Saletisti sitä ei ole enää maanantaina siellä! Hosseinilta en siis tosiaan ole yhtäkään teosta lukenut mutta ilmeisesti pitäisi.
VastaaPoistaJami, Tuhat loistavaa aurinkoakin on jo "vanha" kirja, joten pidän peukkuja, ettei sitä kukaan olisi kotikirjastosta siepannut :) MInä en takakannen tekstin perusteella olisi välttämättä kirjaa ottanut, mutta suositusten perusteella sen aikanaan luin. Ja olin mennyttä naista!
VastaaPoistaJos uskaltaisin, niin lukisin leijapojan aina uuestaan ja uuestaan... Mutta se on liian rankka siihen. :) Tuhat loistavaa aurinkoa vielä lukematta - alotin sen kerran ruotsiksi, ja keskenhän se jäi ku oli niin työlästä.:D
VastaaPoistaJuhani, oletko uskaltanut katsoa leffaversiota? Sen verran rankka aihe tässä, että mä taidan jättää väliin... Upea kirja kyllä, kertakaikkiaan! Ja suosittelen Aurinkojakin - suomeksi :D
Poista