Nineteen Eighty-Four 1949, suom. Raija Mattila ja WSOY 1999, 329s. (kirjastosta)
SOTA ON RAUHAA
VAPAUS ON ORJUUTTA
TIETÄMÄTTÖMYYS ON VOIMAA
Luettuani 1Q84 minun oli aivan pakko tarttua myös tähän dystopia klassikkoon, joka toimi Haruki Murakamin innoittajana hänen kirjoittaessaan edellä mainittua "rakkauspakkausta". Toki myös monissa muissa, niin dystopia kuin scifi -kirjoissa/elokuvissa on pitkälti George Orwellilta lainattu rakenne. Ja kummakos tuo, onhan Vuonna 1984 varsinainen kulttikirja. Kukapa ei olisi kuullut termiä "Isoveli valvoo" jo ennen Big Brother -aikakautta? Muistan jopa (kahdeksankymmentäluvun lapsena), että jossain yhteyksissä peloteltiin tv-laitteiden turmiollisuudella (ihan totta!). Kukapa tietää, ehkei tv toimikaan niin yksiulotteisesti kuin olemme tuudittautuneet kuvittelemaan, ehkä se onkin käytössä joka kodin valvovana silmänä...
Paranoidinen, uljas on tämä teos, joka herättää hurjasti tunteita. Oikeastaan, vain negatiivisia sellaisia. Teos suorastaan kylpee epätoivossa, pelossa, harhoissa. Toisaalta se on myös voimakkain koskaan lukemani puheenvuoro yksilönvapauden puolesta. Kirjassa on sanoma, se on varoitus, se on kahden ihmisen tarina Isoveljen hampaissa.
Kirjan ensimmäinen osa tutustuttaa lukijan varsin karmeaan "tulevaisuuteen". Romaanihan on kirjoitettu heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, jolloin sen luoma kammottava dystopinen maailmankuva taatusti aikalaisia pelotti. Pelottaa se vieläkin, mitäs väliä vuosiluvuilla lopulta on?
Kirja kertoo Winstonista, joka asuu Oseanian Lontoo -nimisessä kaupungissa. Hän tekee pitkää työpäivää menneisyyden muuttajana. Kirjoittaa historiaa uusiksi, väitteitä, joiden mukaan kaksi plus kaksi onkin viisi. Ihmiset uskovat sokeina, heidän on uskottava, koska teleruudulla Isoveli valvoo jokaista liikettä, kasvojen ilmettä, sanaa, ajatusta... Ellei sitten tahdo "kadota", joka voi olla kuolemaa pahempi kohtalo. Ja silti katoamisia tapahtuu päivittäin, ihmiset haihtuvat ilmaan, eikä heitä ole koskaan olemassa ollutkaan.
Salaa Winston kapinoi Puoluetta ja Isoveljeä vastaan. Hän hallitsee taitavasti ilmeensä, mutta epäilys kalvaa miestä sisältäpäin. Voiko todellisuuden muokkaaminen olla oikein? Ovatko asiat kuitenkin joskus olleet paremmin, vaikka Puolue tämän ehdottomasti kieltää? Onko olemassa salainen vastarintaliike, Veljeskunta? Onko toivoa paremmasta?
Vapaus on vapautta sanoa että kaksi ynnä kaksi on neljä. Jos se myönnetään, kaikki muu seuraa mukana.
Kirja kertoo myös Juliasta, nuoresta (salaa) kapinallisesta naisesta, joka sujauttaa kerran Winstonin käteen viestin Minä rakastan sinua. Elämässä, jossa ei ole juuri muuta huvia kuin Isoveljen palvonta, työ, huono ja puutteellinen ruoka, nämä kaksi löytävätkin jotain sulostuttamaan arkeaan. Jotain ehdottoman kiellettyä, salaista mutta väistämättä julkitulevaa.
"En minä ole kiinnostunut seuraavasta sukupolvesta. Olen kiinnostunut meistä."(Julia)
"Sinä olet kapinallinen vain vyötäröstä alaspäin". (Winston)
En ole varma olenko koskaan lukenut mitään yhtä synkeää ja surullista. Verrattuna 1Q84:ään, Murakamin teos on huomattavasti valoisampi ja viihdyttävämpi. Vuonna 1984:n rakenne on puuduttavan saarnaava, yksipuoleisen kauhea. Silti olen tyytyväinen, että tämä kauan lukulistallani kummitellut teos tuli nyt viimein luetuksi, vaikka saatankin olla sen jälkeen hivenen aiempaa vainoharhaisempi...
"Terve järki ei ole tilastollista".
Romaanin ovat lukeneet ainakin Hanna Mikko ja Sonja
Minulle kirja kolahti aikoinaan todella kovaa. Se kiero helpotuksen tunne, jonka Winston kokee opittuaan näkemään asiat "oikein", kummittelee vieläkin pääkopassa.
VastaaPoistaTästä on tehty myös oikein hyvä elokuva (osuvasti vuonna 1984). Suosittelen sitä, jos joskus haluaa palata pikaisesti Isoveljen maailmaan.
Risto, en yhtään ihmettele miksi kolahti. Minä olin ihan liekeissä kakkoskappaleeseen asti, mutta kolmosesta näinkin sitten viime yönä painajaista. Erittäin harvinaista minulle, että kirja tulee uniin :) Jotenkin toivoin, että Winston olisi kidutuksesta huolimatta onnistunut identiteettinsä säilyttämään, joten loppuratkaisu oli...
PoistaTäytyypä katsoa leffa - ei se voi kirjaa kamalammaksi mennä :)
Vaikuttaapa kiehtovalta kirjalta. Tämän voisi melkein lukaista, niin pääsisi samalla ehkä vähän sisään dystopiaan. Kuulostaa sopivan hurjalta ja synkältä. :D
VastaaPoistaElegia, tiedän että arvostat vahvoja tarinoita, joten lue, lue! :D
PoistaTämä on näitä meikäläisen ikuisuusprojekteja... =D "Sitten joskus"-kirjoja. Tämä on kuitenkin sellainen klassikko, joka minua aidosti kiinnostaa. Hauskasti jaksoit yhdistää Murakamin ja tämän heti perään, well done, my dear! =D
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, honey! Onhan se siistiä, kun nää ois nyt täs niinku peräkkäin :D
PoistaIhan totta, monissa klassikoissa on aika haukoituksia aiheuttavat aiheet. Tässä ei. Ja kirja on kuitenkin kohtuu nopealukuinenkin eli uskallan suositella.
Oi, tämä klassikko on minulta lukematta. Tämä oli jonkinmoinen hitti teinivuosina toisilla, kun taas eräs luki Sinuhea, Humisevaa harjua ja mitä niitä nyt olikaan;)
VastaaPoistaSinuhe mulla onkin vielä lukematta. Ehkä uskaltaudun nyt, tämän rohkaisemana, senkin ottamaan johonkin väliin :)
PoistaVuonna 1984 on kököttänyt lukulistallani jo pitkään. Nyt heräsi ihan uudenlainen kiinnostus tätä kirjaa kohtaan. Orwellin Eläinten vallankumouksesta pidin todella paljon.
VastaaPoistaPihi nainen, kiitos vinkistä! Tuota Eläinten vallankumousta katselinkin vähän sillä silmällä kirjastossa, samalla kun hain tämän :) Täytyy ottaa mukaan seuraavalla kerralla.
Poista1984 koukuttaa minua vähän liian pahasti ajankohtaan nähden. Ehkä pitäisi joskus oppia lukemaan jokin tylsähkö kirja luettavaksi niinä hetkinä, kun oikeasti pitäisi tehdä muuta kuin lukea kaunokirjallisuutta. Mutta miksi minä tuhlaisin aikaani lukemalla ehdoin tahdoin tylsiä kirjoja? Hmm... No vaikka ajankohta ei ole ehkä näin hyvälle kirjalle maailman parhain, olen tyytyväinen, että vihdoin saan luettua tämän klassikon. 1984 on kummitellut lukulistalla jo vaikka kuinka kauan. Vaikuttavuutta odotin, mutta odotukseni on jo ylitetty, vaikka en ole vielä lukenut kirjasta kuin kolmasosan.
VastaaPoistaEi kannata tuhlata kallista lukuaikaa mihinkään epäkiinnostavaan :-) Oi että odotan arviotasi kirjasta! Mulle tämä tuli jopa uniin, huh huh...
VastaaPoistaJokos sinä tämänkin luit?! 1984 ja 1Q84 ovat molemmat lukulistallani, mutta mitä mieltä olet, kummasta sopisi aloittaa?
VastaaPoistaAnni, pistit pahan :) Kirjat ovat kuitenkin niin erilaisia että oikeastaan minusta ei ole väliä kumman lukee ensin. 1984 on ahdistava kirja, 1Q84 taas ei yhtään. Varmaankin näiden kahden yhtäläisyydet tajuaa vasta kolmannen osan jälkeen.
PoistaPidin Annikan kirjoittamasta blogista ja yhdyn moniin mielipiteisiin esimerkiksi, kun kirjoittaja kertoo teoksen rakenteen olevan puuduttavan saarnaava. Kirjan teksti oli minunkin mielestäni hitaasti etenevää ja nimen omaan saarnaavaa. Blogin kirjoittaja myös vertaa kyseistä teosta Murakamin 1Q84 teokseen ja kertoo Murakamin teoksen olleen paljon valoisampi ja viihdyttävämpi. Itse en ole lukenut Murakamin tekstiä, mutta uskon kyllä sen olevan iloisempi kuin Orwellin teos. 1984 teos herätti minussakin vain negatiivisia tunteita esimerkiksi epätoivoisuutta ja pelkoa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Antti! Murakami kirjoittaa aiheesta tosiaan iloisemmin ja kepeämmällä kädellä. Saarnaavuus häiritsi omaakin lukukokemustani, mutta toisaalta onhan tämä äärettömän mielenkiintoinen (sekä vainoharhoja lietsova) tarina! Suosittelen myös Atwoodin Orjattaresi -romaania.
Poista