Dead at Daybreak 2000, Madeleine van Biljonin englanninnoksesta suomentanut Marja Luoma ja Gummerus 2013, 511s. (ennakkokappale)
Aina kun kuulen uudesta elokuvasta, jossa pelottomat amerikkalaiset sankarit pelastavat meidät joltain virukselta, meteoriiteilta tai ulkoavaruudesta tulleilta ja ihmiskuntaa uhkaavilta vihollisilta, ihmettelen, miksi elokuvantekijät eivät älyä käyttää juoniensa aineksena paljon mielenkiintoisempia, pieniä mutta elämää mullistavia tapahtumia esikaupungeissa.
Sain Deon Meyerin Kuolema päivänkoitteessa -teoksesta ennakkokappaleen, kirja ilmestyy myyntiin viikolla 21. Enpä tiedä, olisinko tullut romaaniin tarttuneeksi ilman tätä mahdollisuutta. Minulla oli kirjaa kohtaan vuoren kokoisia ennakkoluuloja, ennen kuin erään ystävän kannustamana aloin teosta yksinkertaisesti lukea. Kuvittelin, että tämä on nyt tällaista testosteronin kyllästämää toimintaa, aseet räiskyvät, autojen jarrut kirskuvat ja veri lentää.
Siksipä olikin valtaisa yllätys huomata lukevani jotain ihan muuta. Kyllä, onhan tässä jonkin verran väkivaltaa ja eräitäkin tappelunnujakoita, mutta mässäily-fiilikseltä kuitenkin vältytään. Koska vastapainona Meyer tarjoilee jotain syvällistä. Hän tutustuttaa meidät perin pohjin päähenkilö van Heerdeniin, aina miehen lapsuuden traumoja myöten. Vaikka tämä van Heerden vaikuttaa ensi alkuun öykkäröivältä ex-poliisilta, miehen lyijyisen ulkokuoren takaa paljastuu mies, joka kuuntelee klassista musiikkia, lukee kirjoja, nauttii ruuanlaittamisesta. Ja toisaalta poliisina ollessaan voi pahoin rikospaikoilla. Mitä sitten tapahtui? Miksi mies kasvatti muurin itsensä ja muun maailman ympärille? Muutti asumaan äitinsä piharakennukseen, äidin, joka ei kertaakaan, missään vaiheessa sanonut "Ryhdistäytyisit nyt."
Kapinallisen ja syrjäytyneen miehen houkuttelee piiloistaan lakinainen Hope Beneke, joka tarvitsee apua vain parhaimmalta. On nimittäin kiire. On ainoastaan seitsemän päivää aikaa löytää eräs testamentti, ratkaista antiikkikauppias Johannes Smitin murha. Smit löydettiin toimistosta murhattuna ja puhalluslampulla kidutettuna. Ja tietysti kuvioihin kuuluu myös ryövätty kassakaappi. Kun van Heerden saa selville, että uhrin henkilöllisyys on väärennetty, alkaa pinnan alla kuplia. Jotain valtavaa, likaista, raakaa, on nyt vuosikymmenten jälkeen nousemassa kaikkien nähtäville.
Miten menetellä, kun metsästettävänä oli tuollainen saaliseläin? Miten menetellä, kun saalis ei paennut eikä mennyt piiloon? Miten menetellä, kun saalis metsästi metsästäjää?
Siinä missä aiemmin lukemaani Menneisyyden hintaa kehuttiin Ruotsin parhaimmaksi dekkariksi, pistää tämän teoksen takakansi vielä paremmaksi Mail on Sundayn sanoin: "Planeetan parhaita rikoskirjailijoita." Ymmärrän kehun. Deon Meyer, afrikaaniksi kirjoittava eteläafrikkalainen kirjailija niittää mainettaan maailmalla. Hänen teoksiaan on käännetty 20 kielelle, ja nyt viimein, 13 vuotta Dead at Daybreak:n ilmestymisen jälkeen, myös Suomi pääsee Meyeriin tutustumaan. Voisinpa sanoa, että oli jo aikakin! Kirjailijan tyyli on huumoripitoista, ja paikoin hyvinkin pohdiskelevaa. Teksti koukuttaa välittömästi, eikä viidensadan sivun lukemisessa mene kauaa.
Juuri syvällisyytensä takia romaanissa oli jotain vetoavaa. Väkivalta ei ole se elementti, mikä minuun jännäreissä vetoaa, päinvastoin, se on ikään kuin pakollinen "paha" joka kuuluu tietyssä mielessä genreen. Nautin taidollisesti rakennetuista juonista - sellaisista kuin tässä kirjassa -, kerronnan koukuttavuudesta, uskottavista päähenkilöistä ja tietysti myös siitä, että dekkareiden lukemisessa on jotain hyvin rentouttavaa. Onhan niiden tapahtumat erittäin kaukana tavallisen kotiäidin arjesta...
Lue myös Elegian vakuuttava arvio kirjasta
Koska kertomus sijoittuu Afrikkaan, Afrikan tähti -haaste naksahtaa taas yhden pykälän eteenpäin.
Annika, kiitos tästä ylisanoja vilisevästä postauksesta! Dekkarit olen jättänyt rauhaan toistaiseksi..:)
VastaaPoistaAili-mummo, hups, ylisanat ovat heikkouteni :D Kuten taitavat olla myös dekkarit, vaikka viime aikoina olen vähän yrittänyt vieroittautua.
PoistaAnnika, pyydän anteeksi, olin epäkohtelias ja huonolla tuulella, joten olen todella pahoillani!
PoistaOikein mukavaa viikonjatkoa sinulle.<33333
Voi, ei se mitään! ♥
PoistaKesäistä viikonjatkoa myös sinulle!
Olipa kiva lukea mietteesi tästä kirjasta ja muuten samoja ennakkoluuloja minullakin oli! Onneksi osoittautuivat todellakin vääriksi, jotenkin luotan näihin afrikkalaisiin kirjailijoihin syvyyden suhteen. Heillä on herkemmässä sellainen tietynlainen "henkisyys", joka puuttuu monelta länsimaalaiselta. Ja tämä siis koskee ihan kaikkea muutakin kuin kirjallisuutta ja on järkyttävä yleistys ;)
VastaaPoistaJa kerrankin muuten kirjaa kehutaan kansiliepeessä aiheesta. Yleisesti ottaen olen ennakkoluuloinen noita mainoskehujakin kohtaan, mutta tässä tapauksessa odotukset lunastuivat. Ihana kirja! <3
Elegia, kiitos sulle, ilman tsemppaamista tämä olisi saattanut jäädä hyllyyn :D Minä alan pikku hiljaa päästä Afrikan makuun. Tuo on ihan totta mitä kirjoitit, saman syvyyssuuntaan avautuvan kerronnan olen havainnut afrikkalaisessa kirjallisuudessa. Mahtista :)
PoistaOlen ihan kade, kun pääset lukemaan enkuksi lisää Meyeriä! Mun kielipää on käytönpuutteesta niin ruosteessa, niin ruosteessa... Mutta luulisinpa että kirjailijaa suomennetaan lisää.
Mulla Afrikka on itsessään täysin turn off, mutta muuten tämä kirja saattaa olla juuri sitä, mistä tykkään. Sitten joskus tulevaisuudessa kun tämän saan käsiini, niin haluan tehdä lähempää tuttavuutta sen kanssa.
VastaaPoistaRoz, minulla on sellainen fiilis, että voisit tähän tykästyä :) Minäkin vierastin aiemmin afrikkalaista kirjallisuutta, kunnes, voisin sanoa, löytäneeni sen!
PoistaMä en uskaltanut lukea koko juttuasi, sillä aion lukea tämän seuraavaksi. Pakko oli kuitenkin käydä kurkkaamassa, mitä tykkäsit. :)
VastaaPoistaTintti, tykkäsin! :) Odotan innolla arviotasi kirjasta.
PoistaEhdit tämän pariin jo! Piti nopeasti vilkuillen vain lukasta, etten saa liikaa tietää :D Tähän on tarkoitus tarttua pian!
VastaaPoista