Puristan nyrkkiä taskussa,
olen tehnyt niin aina.
(s.70)
Luettuani runoilijatar Heli Slungan Orjan kirjan, teos jätti hirmuisen nälän saada lisää tekstiä, joka kumpuaa syvältä naiseuden ytimestä. Tartuin siis tähän aiemmin ilmestyneeseen runokokoelmaan, Varjomadonnaan, heittäytyen kivulla ja riemulla vahvojen sanojen vietäväksi.
Kuten tavaksi on tullut runopostausten yhteydessä valitaa, en taaskaan osaa juuri muuta kuin henkäillä ihastuksesta. Mikä lumo onkaan Slungan tekstissä! Mikä voima ja taito pukea sanoiksi epämääräisiä tuntemuksia siitä, millaista on olla nainen. Naisellinen nainen. Kaunis Heli sanoittaa jälleen hätkähdyttävällä tavalla, rumallakin, sitä muotoa, mikä meidän sydämissämme piilee. Jos vain löytyy riittävästi uskallusta, rohkeutta sinne kurkistaa.
(Lainaukset julkaisen Helin itsensä luvalla, kiitos ihana!)
Peitä pääsi, nainen,
piilota kiiltävien hiustesi lupaus
lanteiden rypäleenmakea paino,
pidä turpasi kiinni
kun mies puhuu.
Paina pääsi, nainen,
sinun osasi on vinksahtaneen
kylkiluun, jalkojenpesijän osa,
ristin juurella itkevän äidin.
Katso maata ja kiviä, nainen,
jätä tähdet, kuu ja jumalat heille,
tarinat joita kerrotaan,
ja jotka eivät ole sinun.
(s.62)
***
Miten sinä vapiset, pieni narttu
kallat rinnoillasi
ja kuu
(s.55)
***
Ulkopuolisuuden kokemuksesta taas kertoo näin viiltävän koskettava runo
Olet viettänyt elämäsi tarkkaillen niitä jotka seisovat noitaympyrässä, välituntien torjuvat pikku selät, vuosia myöhemmin ajattelet yhä tarttuvasi letteihin, kokeilevasi kuka parkaisee. Vuosia myöhemmin, samat tokaluokkalaisen surureunat, purrut kynnet.
(s.51)
***
Rakkaudesta. Aina on runoissa puhuttava rakkaudesta, koska se vain on elämän liima, peruselementti, kipu ja kauhu. Tyyli on tämä
Kahlasit liian syvälle.
Ei ollut vaihtoehtoa/paluuta
myöhemmin muistaisit vain viillot
kasvoille lyövät aallot kuin pahan unen
arpien
tyhjyyden iholla
(s.47)
***
Valehtelen:
tunnen säännöt,
osaan pelata, leikkiä, lopettaa kepeästi
kuollut ajaa keveästi
mutta sylissäni lehahtaa
joutsen ilmaan
kun tartut minuun
lentää peilin lävitse
ja sirpaleita sataa hiuksiimme...
Kuu paistaa heleästi,
ethän kultani pelkää?
Olen täynnä lintujen huutoa,
huohotusta,
valhetta:
tämä on ilonkeveää
cumulusta; kun olet poissa
en kaipaa.
(s.39)
***
Työkaverisi naureskelevat työmaaparakin seinän takana.
Turpa kiinni ämmä, sanot kun en voi olla voihkimatta.
Valehtelet nimesi ja käyttäydyt
kuin joku prinsessa.
Rakastun kolmessa sekunnissa.
(s.27)
***
Ja äitiydestä
Täällä lapsi voidaan koska tahansa temmata keinusta tai liukumäestä, nostaa autoon päiväkodin aitauksesta tai koulumatkalta. Eikä muita johtolankoja löydetä koskaan, kuin lätäkköön pudonnut lapanen, lettinauha, ojaan heitetty polkupyörä, tyhjä eväsrasia. Kiiruhdat töihisi, mietit pieniä kylmiä varpaita, pudonneita maitohampaita, mustia kynnenalusia, avointa haavaa, lihapullia ja perunamuusia, pelon jokapäiväisyyttä, rakkautta.
***
Slungan runokokoelma on kuin elämä itse. Järkyttävän kaunis. Pidin ehkä Varjomadonnan konstailemattomasta kielestä vieläkin enemmän kuin Orjan kirjasta. Joka tapauksessa, kiitos ja kumarrus. Kaihoan lisää!
Mahtava postaus.
VastaaPoistas. 51:n lainaus hyvä, koulukiusatun roolista on vaikea päästä, kun koko ikäluokka vanhenee yhdessä.
No postaus on mitä on ;) Mutta nämä runot!
PoistaKiitos, Jokke ♥
Runot ovat minusta VAHVOJA. Pitää tutustua itsekin.
PoistaNimenomaan, vahvoja ja oivaltavia. Tuleeko mieleen jotain muuta tämän tyylistä? Katri Vala on myös suosikkini, joskin kiltimpi :)
PoistaEi tule mieleen juuri tästä aiheesta. Omasta tunteesta lähtevä raivo, rakkaus, viha, kaipuu, ikävä tai mikä muu tunne minusta kannattaa monia runoja, tässä saan siitä kiinni.
PoistaJokke, mistä muusta lopulta kannattaa kirjoittaa? Rakkaus ja kuolema, kaikki siinä välissä...
PoistaMinäkin olen lukenut tämän tänä vuonna. En blogannut, koska tunsin, etten osaa. Sinä olet kuitenkin onnistunut tavoittamaan kokoelman keskeisen idean ja tunnelman. Vahvoja ja ajatuksia herättäviä runoja.
VastaaPoistaTintti, mä olen tosi surkea runopostausten kanssa, runot ovat niin henkilökohtaisia. Joten ymmärrän, todella! Kaikkea ei voi blogiinkaan tuoda. Mutta ihanaa, että luit.
PoistaVarjomadonna onkin vahvempi, mutta hyvin Heli jatkaa Orjan kirjassakin. Jotain kyspymistä ehkä..., mutta se 'tuoretta lihaa ei enää tarjolla' on vaan niin huima;)
VastaaPoistaMolemmat ovat aivan ihania kokoelmia!
PoistaJuu, se runo on ihan huippu ;) Muistan että sulla, joten en nyt tähän laittanut.
Hmm...nyt kun työstän omaa kokoelmaani, jossa väkivalta etenkin seksin suhteen sinkoilee, pelkään, että kokoelmani on kirjoitettu jo. Tai siis ei tietenkään Slunga ole voinut samoja sanoja tehdä mutta pelkään että ideani on tämän rinnalla tylsä ja vanha. Kuulostaa nimittäin siltä, että Slunga on niin vahva, että jäisin lakananhaaleaksi alle.
VastaaPoistaÄlä nyt sellaista pelkää! Aihe on niin laaja, että kyllä siitä riittää ammennettavaa. Ja aina ajankohtainen, ainakin toisille meistä... Odotan kokoelmaasi!
PoistaKiitos hienosta postauksesta, Annika!
VastaaPoistaOlet päässyt hyvin runoihin sisälle, ja osoitat sen meillekin:)
Annika, vielä kerran lämmin kiitos!
♥
Kiitos sanoistasi! <3 olen viime aikoina suorastaan ahminut runoutta. Kiva kuulla, että sellaisille postauksille on tilausta :-)
VastaaPoista