maanantaina, marraskuuta 03, 2014

David Cronenberg; Syöpäläiset

Consumed 2014, suom. Ilkka Salmenpohja ja Like 2014, 326s.
"Syöpäläiset on silmät avaava ja häikäisevä timantti, joka ei sovi arkajaloille. Tämä lukukokemus on ehdoton niille, jotka nauttivat matkasta pimeyden syvyyksiin. Cronenbergin romaani on yhtä häiritsevä, pahaenteinen ja lumoava kuin hänen elokuvansakin."

Näin Stephen King, teoksen takakannessa.

Enhän minä tietenkään voinut olla moiseen haasteeseen tarttumatta, varsinkin kun oma veljeni hehkutti haluavansa romaanin ehdottomasti lukea. Muutoin kirja olisi saattanut luiskahtaa tietoisuuden ulottumattomiin, enkä (todellakaan) osaa sanoa olisiko se ollut hyvä vai paha asia. Ei tällaisesta nyt voi sanoa pitävänsä, eihän? Ja kuitenkin romaani oli koukuttava kuin mikä! Ja jäi mokoma vielä kesken!

Jos nyt käymme hämmennyksen vyyhtiä purkamaan, todettakoon, että Syöpäläiset on äärimmäisen inhottava kirja. Se käsittelee hyönteisiä (pelottavan psykologisessa mielessä), syöpäsairauksia, sukupuolitauteja, perverssiä seksiä, kannibalismia, väkivaltaa. Eli kaikki p*ska samassa paketissa. Ymmärrän tekstin olevan tahallisen groteskia ja provosoivaa, mutta kirjailijan ajatuksen juoksusta en kyllä saanut kiinni. Mikä pointti, mikä tarkoitus? Suureksi ongelmaksi koin myös sen, etten kyennyt pitämään yhdestäkään päähenkilöstä. Narsistista sakkia koko jengi! Miksen siis heittänyt romaanilla vesilintua? Jollain tavalla se onnistui minut sormensa ympärille kietomaan, koukuttamaan. Teos on kuin bakteeri joka tarttuu ja leviää, saa kiinni.¨

"Jos haluat ymmärtää, mistä puhun, sinun pitää tuntea kannibaalin suu huulillasi. Suu, joka on näykkinyt tuhansia paloja. Tuhansien inhimillisten hirmutekojen suu."

Mutta toisaalta mitä muuta olisimme voineet odottaa kauhuelokuvamestarilta, joka nyt on tehnyt uuden aluevaltauksen romaanin muodossa. Mies on ohjannut mm. Kärpäsen (1986) ja Alastoman lounaan (1991). Kumpaakaan leffaa en ole nähnyt, mutta veljeni varoitteli, että kirja saattaa näiden perusteella olla melko "outo". Ou jea.

"Piti vielä kysyä missä Célestinen vasen rinta on. Omi."

Syöpäläiset on tarina (erittäin löyhämoralistisesta) toimittajapariskunnasta, Naomista ja Nathanista, jotka seilaavat juttujen parissa ympäri maailmaa ja pitävät sähköisesti suhdettaan yllä. Kirjan alussa Naomi löydetään Pariisista, jossa hän on selvittämässä filosofiopettajattaren murhaa. Naisen ruumiista on syöty palasia ja hänen niin ikään filosofimiehensä on kadonnut jäljettömiin. Miksiköhän? Nathan taas pelehtii Budapestissä syöpäsairaan kaunottaren kanssa, hän kun on lähes sairaalloisen kiinnostunut taudeista.

Tosi ja taru ja kaikenlaiset pienet inhat yksityiskohdat sekoittuvat ja sekoittavat lukijan päätä. Romaani ei oikeastaan pelota, jossain vaiheessa koko saasta alkaa vain kyllästyttämään. Lisäksi teksti vilisee teknistä nippelitietoa, esimerkiksi kameran käyttöjärjestelmät saavat runsaasti sivutilaa.

Kuitenkin toivon, että teos tavoittaa lukijansa. Palan suorastaan halusta lukea, miten blogiystävät tulevat kirjan kokemaan! Teksti ja kerrontahan tässä kuitenkin omanlaistaan valoa loistavat.



10 kommenttia:

  1. Hmm, vaikuttaa tosiaan melkoisen erikoiselta. Ja saastaiselta. Kauhuelokuvien ystävänä otakusun, että voisin tästä peräti "pitää" vai miten asia pitäisi ilmaista. Kuulostaa melko brutaalilta, mutta onpa noita hyvin brutaaleja kauhuelokuviakin tullut ihan "ilokseen" katsottuna.

    Onko tässä kuitenkin jokin selkeä(hkö) juoni, ettei lukijan tarvitse olla ihan pihalla? En jaksa lukea ns. aivotonta raakuutta, vaan joku punainen lanka (vaikka sitten ohutkin) on oltava. Minua alkoi nyt kyllä kiinnostaa omakin mielipiteeni eli luulen, että tämä on pakko lukea. :P

    VastaaPoista
  2. Sulle tätä kyllä uskaltaisin suositella, oot sen verran kova mimmi <3 Ja kyllä, tässä on ihan juoni ja sen kuljetus toimii mielestäni hienosti. Tarina on omalla tavallaan looginen mutta loppusuoralla alkaa paljastumaan entistä oudompia asioita. On minun kyllä pakko se jatko-osa lukea!

    VastaaPoista
  3. Alastoman lounaan nähneenä ja Kärpäsestä tarinoita kuulleena voin kuvitella, miten "oudosta" tekstistä on kyse. Vaikka ei todellakaan ole ihan ominta lajiani, kirja on kiinnostanut juuri tuon kirjailijan elokuvataustan takia. Postauksessasi on ihanaa vilpittömyyttä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, essielina! Piristit päiväni :) Vaikka itse jäin teoksen luettuani hämmennyksen valtaan, toivon sille runsaasti huomiota. Oikein odotan pääseväni lukemaan, mitä muut ovat tästä mieltä :)

      Poista
  4. King on kyllä aika vahva suosittelija :) Kirja kuulostaa pelottavan häiriintyneeltä ja pahuksen mielenkiintoiselta. Saa nähdä uskallanko tehdä lähempää tuttavuutta...

    VastaaPoista
  5. Siis täähän ei ole missään nimessä pelottava, ennemminkin puuduttava... En tiedä mitä King kirjassa näki :D Mutta testaa ihmeessä!

    VastaaPoista
  6. Tämä osui sattumalta käsiini kirjastossa ja sain eilen luetuksi. Kirjailijan tausta tulee kyllä vakuuttavasti tässä esille. Hän selvittää suvereenisti kameroiden, iPadien, Blacberryjen, Nikoneitten ominaisuuksia, kuvan käsittelyä, Somessa suunnistamista, 3d-tulostamista jne. Esikoisromaani ja 74v! Jo noista voi nostaa hattua. Frank McCourt oli reilu kuusikymppinen kirjoittaessaan Seitsemännen portaan enkelin esikoisenaan ja sitä ihmeteltiin.

    Hyvin kuvaat sisältöä. Eihän tämä helppo matka ole. Nathan ja Naomi ovat kyllä työtavoiltaan vähintäänkin laskelmoivia ja voi tuota filosofipariskuntaa.

    Yhteys Pohjois-Koreaan, Siemens-logolla tehtyyn ihme kuulolaitteeseen ja sitä kautta vakoiluun on vähintäänkin ajankohtainen. Pari päivää sitten peruttiin The Interwiew, Kimiä vastaan suunitellusta salamurhasta kertova elokuva ja takana uhka kyberhyökkäyksistä.

    Kysyit kirjan pointtia. Ainakin se kertoo Internetin kaikkivoipaisuudesta teknisiä vempeleitä käyttävien raadollisten ihmisten elämässä, häikäilemättömyydestä, niin sanotusta rakkaudesta, mustasukkaisuuden häivästä. Kirjailija itsekin nauraa lopussa filosofisen sympaattisen ironisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentistasi! Hienoa kuulla, että sait teoksesta ilmeisesti enemmän irti kuin minä :) En oikein tavoittanut kirjailijan hienoista ironiaa, ehkä luin kirjaa liian ryppyotsaisesti. Hurjan kuvan mies kyllä maalaa tulevaisuuden teknologian mahdollisuuksista...

      Poista
  7. Jos on aiemmin tutustunut yhtään kirjailijan elokuviin, varsinkin alkupään tuotantoon, teemat aukeavat varmaan hieman helpommin. Kirja kun tuntui liikkuvan samoissa aihealueissa monen elokuvan kanssa. Tässä mielessä esimerkiksi erilaisten teknisten vempeleiden ominaisuuksien pikkutarkka luettelointi tuntui hyvin loogiselta. Sillä luotiin jonkinlaista kuvaa kylmästä teknisestä maailmasta vastapainoksi fyysiselle maailmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Chapman! Itse asiassa veljeni, joka fanittaa juurikin herran elokuvia, suositteli minulle tätä teosta. Ja on saanut kirjasta huomattavasti enemmän irti kuin minä. Meinaan kyllä katsoa, mihin suuntaan kirjailija sarjaansa vie.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥