Eppu Nuotio; Mutta minä rakastan sinua

Otava 2015,  283s.

Kun lähdin aamulla kouluun, laitoin pitkästä aikaa korvakorut ja huulikiiltoakin. Keski-ikäisen naisen muodonmuutos voi olla yllättävä, perhosen sijaan minusta saattaa kuoriutua mitä tahansa.

Missä: Suomen Turussa.

Miksi: Koska tunsin olevani upoksissa dekkariaalloissa, syvänmeren kalat näykkivät, ja kaipasin hetkeksi pinnalle. Valoon. Syytän myös kanssabloggaajien kehuja, liittyen tähän hehkeän punaiseen kirjaan.

Miksi mies ei osaa koskaan kysyä oikeita kysymyksiä, vaan useimmat miesten naiselle esittämät kysymykset ovat kertakaikkisen vääriä? Mies eksyy naisen sokkeloiseen mieleen, on hukassa maastossa, joka ei rakennu länsimaiselle insinööriosaamiselle.

Stoori: Turussa tapahtuu pieniä suuria asioita. Erääseen asuntonäyttelyyn eksyy vessahätäinen historianopettaja Karin, samoin kuin insinööri Lauri, molemmat keski-ikäisiä. Mainittakoon ikä nyt tässä erikseen ihan siitä syystä, koska tarina alleviivaa rakkauden iättömyyttä. Kyseessä ei ole teiniromanssi. Ei kauniiden, virheettömien ja vielä sileiden ihojen leikki, vaan ehta teen ja ruisleivän tuoksuinen, petettyjen ja jätettyjen ihmisten rakkaustarina. Juuri nämä, omien kipujensa kanssa painiskelevat, löytävät toisensa.

Ja tietysti mukaan mahtuu esteitä. Se ikuinen kolmaspyörä Laurin työtoverin muodossa.  Myös Kaari rakastaa Lauria, mutta jotenkin sairaalla ja pakonomaisella tavalla. Nuori ja kaunis Kaari, Kaari joka tekisi mitä takansa saadakseen Laurin.

Tunnelma: Surumielisen hauska hellyyttävällä tavalla, joka ei taivu nössöilyksi.

Kenelle: Itsehän meinasin tätä kevyeksi viihteeksi, vastapainoksi erittäin hektisille viikoilleni. Mutta kun teos on luettu, huomaan merkanneeni siihen ennätysmäärät sitaattivaihtoehtoja. Romaani ei tarjoa pelkkää rentoa meininkiä. Se sisältää myös pieniä, mutta kalliita ajatelmia suurimmasta. Rakkaudesta. Näin ollen en kykene rajaamaan sitä, kenelle tämä mahdollisesti voisi sopia. Kaikille?

Plussat: Eppu Nuotion tyyli on lämpimällä tavalla viisas. Tykästyin heti hänen luomiinsa päähenkilöihin, mutta vielä enemmän itse tunnelmaan. Epun tapaan antaa ääni tavallisille ihmisille, tehdä heidät tykö, tehdä heistä kiinnostavia.

Miinukset: Kaari. Että osasi olla rasittava emäntä!

Yleistä: Ystävät! Tulossa on niitä dekkareitakin, mutta kun katselin kirjapinojani, päätin jatkaa toistaiseksi leppeällä linjalla. Se ei ehkä ole tyypillisintä minua, mutta joskus sitä kaipaa tämän kaltaisia kirjoja. Kuten esimerkiksi minä juuri nyt, kun viimein olen siirtynyt kotiäitiydestä takaisin työelämään, ja tasapainoilen vielä kuinka kummassa ehdin työn, lapset, kodin, kirjat, marsut, blogin....


Onni pysyy harvoin naarmuttomana. Sitä on vaikea varjella maailmalta, elämän sotkuisuudelta ja ihmisissä piileskelevältä pimeydeltä. Ensimmäiset säröt ilmaantuvat kuin varkain, ja jossakin vaiheessa rakastavaiset saattavat huomata, että onni on pirstaleina heidän välissään, se kun on haurasta, kuin ihmisen mieli.