Jim Thompson; Valkoinen viha

2012, Johnny Kniga Kustannus. 274s.

Rehellisyyden nimessä enpä usko, että olisin koskaan Jim Thompsoniin tutustunut, ellen olisi arvosteltavaksi tätä teosta saanut. Kirjailija on minulle kuitenkin tuttu kirjaston palautetut-hyllyltä, miltei aina sieltä yksi Thompson löytyy. Ilmeisen suosittu tämä Kari Vaara -sarja siis on. Valkoisen vihan kanssa kävi vain samalla tavalla kuin aikoinaan Troijalaisen . En kokenut kuuluvani missään mielessä kirjailijan kohderyhmään.

Onko vääränlaista yleistämistä, jopa sukupuolista syrjintää sanoa, että tämän tyyliset teokset on suunnattu miehille? Ajatellaan vaikka Reijo Mäkeä. Uskoisin, että Mäen fanittajat ovat jo Thompsoninkin löytäneet. Minä olen lukenut Mäkeä tasan 20 sivua, ja sen jälkeen totesin, ettei ole minun juttu. Thompsonin luin kannesta kanteen, ja vaikken missään vaiheessa oikein räyhätunnelmiin päässyt, ei minulla kirjan kyydissä tylsäkään ollut. 

Yhdysvaltalainen Thompson asuu suomalaisen vaimonsa kanssa Helsingissä. Tässä linkki suomalaiseen poliisiin, Kari Vaaraan, jolla taas on ulkomaalainen vaimo Kate. Kirjailija on toiminut aiemmin mm. baarimikkona, portsarina ja sotilaana. Näistä kokemuksista hän mitä ilmeisimmin aiheensa ammentaa. Kirja on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Meno on sitä luokkaa, että muutamalla lauseella kuitataan jo melkoinen tapahtumaketju. 

Kirjan alussa Vaaralle syntyy tytär ja hän on juuri saanut kuulla aivokasvaimesta. Kasvain saadaan poistettua, mutta seuraukset ovat varsin kammottavat. Mies menettää tunteensa. Hän on myös aloittamassa työtään melko epäilyttävässä peitetoiminnassa, jonka tarkoituksena on auttaa mm. ihmiskaupan uhreja. Vai onko sittenkään? Rasismi, poliittinen kieroilu, ja poliisien korruptoituminen ovat kirjan rankkoja teemoja. Entiselle punkkarille, jonka takissa komeili "raukka on rasisti" -pinssi, juoni nostatti useissa kohdissa niskakarvat pystyyn. Onneksi Karin vaimo Kate toi teokseen moraalisen näkökannan.

Koska olen viime aikoina lukenut kauniita ja koskettavia kirjoja minulle Valkoinen viha oli kuin kylmä suihku. Toisaalta ihan virkistävä kokemus ja tästä on taas hyvä jatkaa omimpien teosten pariin.

"Viha on kuin huume. Viha tuhoaa ihmisen, jos sille antaa vallan."