keskiviikkona, elokuuta 08, 2012

Lionel Shriver; Jonnekin pois

http://avain.net/sites/avain.net/files/images/JONNEKINPOIS_markkinointi.jpg



"Shep oli aina ollut hillitty mies, mutta aamulla hän oli käyttäytynyt omallakin mittapuullaan epäinhimillisen vaisusti ja alistuneesti, niin kuin häntä itseään ei olisi ollut olemassakaan. Hän oli kuin autokuski, joka tekee kaikkensa saadakseen puhtaat paperit rattijuopumustestissä, koskettaa nenänpäätään, seisoo yhdellä jalalla, laskee sadasta nollaan seitsemän harppauksin, vaikka läsnä ei ole poliisia eikä hän ole ajanut."

Jonnekin pois, So much for That 2010, suom. Seppo Raudaskoski ja Avain 2011 on paljon blogisauhuja saanut kirja. Se on minuakin pitkään jossakin takaraivossa itsestään muistutellut, ja nyt olen tyytyväisellä mielellä, kun sain teoksen viimein luettua. Monen bloggaajan tavoin minullekin Shriver on tuttu kirjailija ravisuttavan Poikani Kevin -romaanin myötä. Poikani Kevin oli kolmen lapsen äidille pysäyttävä, iljettäväkin lukukokemus, mutta ehdottomasti massasta erottuva sellainen. Kevinin luettuani olo oli järkyttynyt ja samalla kuitenkin puhdistunut. Teoksen loppu antoi paljon anteeksi. Jonnekin pois on aivan erilainen kirja ja samalla kuitenkin näissä kahdessa on hurjasti samaa. Shriverin kertojanääni on ehdottomasti tunnistettava "tavaramerkki". Hän osaa herättää lukijassa monenlaisia tunteita aina vihasta hellyyteen. Ja vaikka Jonnekin pois on vakava ja synkkäkin kirja, siinä on lämmin pohjavire. Kuivahko ja musta huumori nauratti tuon tuostakin päähenkilöiden hurmaavassa seurassa.

"Jakson vilkaisi halveksuvasti lihavaa lenkkeilijää (jonka he ohittivat kävellen). Mies kulautti vettä Evian-pullostaan ylväänä ja itsetyytyväisenä kuten pulloveden kanniskelijat aina. Ihmeellistä, miten heidän esi-isänsä olivat onnistuneet valloittamaan lännen, vaikka juottopaikkojen välissä oli monta sataa kilometriä, mutta tuo läski ja muut nykyamerikkalaiset nääntyivät viidessä minuutissa, jos eivät saaneet vesihörppyä."

Kirja kertoo siis kahdesta perheestä pääasiassa miesnäkökannalta. Shep on tunnollinen puurtaja, avulias ja säästäväinen. Suurin unelma hänellä on aloittaa Toinen Elämä Afrikassa. Toive mielessään hän säästää mm. käyttämällä halpaa vessapaperia. Shepin vaimo Glynis on teoksen alussa juuri sairastunut nopeasti leviävään syöpään. Hän on metallinen nainen, kova ja katkera. Lukijan, ainakin minun, oli toisinaan vaikea naista kohtaan tuntea sympatioita, mutta tämä lienee kirjailijan tarkoituskin. Syöpäpotilas on ihminen, kaikkia tauti ei jalosta tai nöyryytä. Parin tytär jää kirjassa sivurooliin, mutta huoneeseen linnoittunut poika Zach reagoi äidin tautiin muuttumalla entistä apaattisemmaksi.

Toisaalla Shepin paras ystävä Jackson, ikuinen yhteiskunnan kritisoija kamppailee pienen peniksen ja sairaan tyttärensä kanssa. Sympaattisen Carolin ja hänen toinen tytär Flicka on sairastanut koko ikänsä rajua tautia, kun taas nuorempi ylensyö suruunsa.

Kirjan teemoja ovat sairaus, raha ja sen puute, mutta ennen kaikkea ihmissuhteet ja avioliitto.

"Carol oli lähellä mutta lasiseinän takana, kuin rinnakkaisulottuvuudessa. Jackson arveli aaveista tuntuvan tältä - vaikka huitoisi, huutaisi ja hyppisi, toinen ei näe eikä kuule. Hän ei enää asunut vaimonsa kanssa vaan kummitteli tälle. Carol näytti toisinaan huomaavan, että voileipää oli järsitty ja sukkia käytetty, ja tällaiset seikat hermostuttivat häntä niin kuin näkymättömät paranormaalit ilmiöt vankkumatonta rationalistia yleensäkin."

Mikä mahtava kuvaus tunteesta, jonka perheriita saa aikaan!

Vastaavia napakoita oivalluksia teos aivan pursuaa. Välillä se rönsyilee liikaakin ja aiheuttaa pientä närää lukijan mielessä, mutta palaa sitten taas ladulleen ja nappaa takaisin syleilyynsä. Shriverin aatemaailma on tekstissä alleviivattua, ja vaikken hänen katkeruuteen tahdo samaistua, jäi lukukokemuksesta hymy huulille. Uskomaton teos!

Ainakin Paula on koonnut blogiinsa kattavan listan jo kirjan lukeneista ystävistä. Minä uskaltaudun nyt ajatuksen kanssa lukemaan, mitä muut ovat tästä olleet mieltä ja toivon, etten ole napannut samoja lainauksia kuin toiset. Sen peniksestä kertovan kohdan, joka Leenalla oli, päädyin jo vaihtamaan :)

12 kommenttia:

  1. Se on totta, että Jonnekin pois pitää sisällään lämpöä. Tuo lämpö puuttui Poikani Kevinistä, mikä varmasti oli kirjailijan tietoinen tyylivalinta.

    Pidin molemmista. Kirjahyllyssäni odottaa jo Syntymäpäivän jälkeen ja odotan sen lukemista innolla.

    T. Lumiomenan Katja nyt anonyymina

    VastaaPoista
  2. Shriverin teksti on tietoisen provosoivaa. En ole koskaan kuullut keneltäkään täysin tyrmäävää arviota hänestä, eli tyyli on todella lyönyt läpi.

    Ei näistä voi olla pitämättä...

    VastaaPoista
  3. Kyllä minunkin lienee aika tehdä ryhtiliike ja lukea tämä... :)

    VastaaPoista
  4. Minä samaistuin Glynisiin! Jos sairastuu syöpään, sitä saattaa etsiä apua kiukun lääkkeestä, eikä syöpä todellakaan tee nöyrää ja kilttiä, vaan melkein päinvaston. Tältä osinkin kirja oli hyvin todenmakuinen.

    Pidän vähiten Poikani Kevinistä ja eniten Kaksoisvirheestä. Sitten tulee Jonnekin pois, joka kuitenkin oli muistaakseni viime vuonna blogini toiseksi paras kirja yli sadanluetun joukosta.

    Syntymäpäivän jälkeen odottaa jotain...eli aikaa. Haluan antaa sille aikaa.

    Jos olisin kirjailija, Shriver olisi minun kirjailija alter egoni, minkä asian tajusin luettuani Kaksoisvirheen.

    VastaaPoista
  5. PS. Olisit sinä sen peniksen saanut pitää;-) Käyhän sitä silleen usein, että valitaan toisistamme tietämättä samoja sitaatteja.

    VastaaPoista
  6. Elma Ilona, lue, lue! Ehdottomasti suosittelen tätä, Poikani Kevinin voit skipata :)

    Leena, mietin, kysynkö lupaa penikseen. Olin jo selannut muiden linkit ja viimeisenä sinun ja siellähän se sama lainaus komeili :D Samanlainen huumorintaju tai jotain..?

    Glynisin käytös juuri oli aika provosoivaa ja uskoisin minäkin samalla tavalla käyttäytyväni läheisiä kohtaan jos syöpään sairastuisin. Ehkä juuri samankaltaisuus tuli liian lähelle?

    Voi Kaksoisvirhe, sekin on muistaakseni paksu kirja, mutta lukulistalle menee.

    VastaaPoista
  7. Kiitos linkityksestä Rachelle! <3

    Noita oivaltavuuksia tässä kirjassa tosiaan riittää! Minusta kuitenkin Jonnekin pois junnasi jonkin aikaa paikallaankin. Yhdysvaltain terveydenhuollosta paasaaminen meinasi minua välillä kyllästyttää, mutta onneksi ne kohdat eivät olleet kovin pitkiä. Tärkeää asiaahan se on, ja se pistää ajattelemaan!

    Mutta hieno kirja kaikkinensa. Ei Shriveriin voi pettyä! :-)

    VastaaPoista
  8. Ai niin, löysin vasta Kaksoisvirheen kirppikseltä 4 e:lla! <3 Kiitos sille, joka oli raskinut omastaan luopua! :-)

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen kirjoitus jälleen kerran! Minulla on tuokin kirja Kevinin lisäksi hyllyssä, mutten vieläkään ole saanut aikaiseksi lukea.

    Tulee nähtävästi hankittua vaivihkaa niin paljon kirjoja, että unohtuvat hyllyperukoille. Poikani Kevin kiinnostaa minua ehkä enemmän kuin tämä, mutta jostain syystä olen vetkuttanut senkin lukemista. Ehkä se kirjemuoto häiritsee. Olen siis ymmärtänyt, että se on kirjoitettu kirjemuodossa. Pitäisi heittää ennakkoluulot romukoppaan ja tarttua siihen!

    VastaaPoista
  10. Paula olen samaa mieltä. Kirjaa olisi voinut puolivälin tienoilta reilusti typistää. Toisaalta tietynlainen jaarittelu taitaa vain kuulua Shriverin tyyliin :)

    Vau, onnea mahtavasta löydöstä! Joskus näitä tulee tehtyä.

    Elegia, sulle suosittelisin ehdottomasti Poikani Keviniä. Rankka aihe ja rankka tarina, Shriver ei anna kirjassa tippaakaan armoa... Ja jos Keviniin tykästyt, kannattaa tämäkin tsekata :)

    VastaaPoista
  11. Oh, täällä yksi Shriver-fani nostelee päätään! Tämä kirjailija vain on niin taitava. Mukavan näkökulman nostit. On ihan totta, että Shriver viljelee mukavasti huumoria, joka on kyllä usein mustaakin mustempaa. Toinen tällainen suosikkini onkin Amelié Nothomb, joskin lukemisesta on jo aikaa.

    Monitahoinen ja hieno kirja! Omani kiertää lainassa nyt jo neljännessä osoitteessa.

    VastaaPoista
  12. Valkoinen Kirahvi; hienoa, että sinäkin Shriver-fani! Kirjojen omistamisessa on parasta juuri niiden kierrättäminen, pistetään hyvä kiertämään :D

    En olekaan tuosta mainitsemastasi kirjailijasta kuullut. Jos samantyylinen kuin Lionel, voisinpa kokeilla.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥